Fabulan esiin manaama Vahtikoira-blogi aloitti tällä viikolla. Blogi syntyi tarpeesta pistää pystyyn poliittinen blogi, ja se on kehittelypalaverien pohjalta näemmä ottanut tehtäväkseen eduskunnan toiminnasta turisemisen, julkisen keskustelun lietsomisen ja median sokeista pisteistä raportoimisen.
Hyvähyvähyvä. Odottelen mielenkiinnolla jatkoa ja toivon, että tekijät pystyvät pysyttelemään kaukana ilmeisimmästä vaarasta - poliitiikasta kirjoittelusta tulee helposti sikakuivaa ja siitä katuaa elämisen tuntu. Äänestystuloksien kyttääminen irtoaa helposti siitä todellisesta elämästä, johon äänestykset vaikuttavat ja muuttuu poliittisen pelin analyysiksi. Ja politiikasta puhuminen politiikasta puhumisen vuoksi ei ole kovin mielenkiintoista, hmmm? Ainakin Raisa Omaheimon ensimmäisessä merkinnässä oli vielä arkitodellisuus mukana, siitä krediittiä.
Vahtikoira on näemmä kiehahtanut kuumaksi jutuksi blogilistalla, asteita on yli viidensadan. Siellä sun täällä blogista toivotaan “sitä juttua”, joka täyttäisi blogistanin politiikka-aukon. Kaikki kunnioitus Vahtikoiralle ja sen lupaavalle aloitukselle - mutta silti hei ihmiset, ei siellä blogistanissa mitään tyhjää aukkoa ole pitkään aikaan ollut.
Sosialistiliiton Juhani Lohikoski on blogannut jo iät ja ajat, joskin hänen blogiaan voi toki pitää änkyräpunaisena. Toisessa laidassa ovat yliopistosektion oikean laidan nuoret toivot Cerubic ja Rajakulutusalttius. Plus tietenkin kaiken maailman rosameriläiset ja alexanderstubbit. Sekä presidenttiehdokkaat ja muut pyrkyrit.
Kaikkien näiden laadusta voi olla tietenkin montaa mieltä, tunnustan.
Ja sitten on Hesarin Perässähiihtäjä ja muut tämän syksyn tulokkaat, joiden kirjoittajina ovat Kalaharia kuivakkaammat politiikantoimittajajäärät. Näitä ei pelasta keski-ikäisen asiantuntemuksen institutionalisoituneelta tylsyydeltä kuin niiden provosoima keskustelu, jos sekään.
Lohikosken blogista bongasin kuitenkin ryhmäblogin, joka äkkisilmäyksen perusteella vaikutti varsin asialliselta (joskaan ei välttämättä ammattimaiselta, mutta sitä tuskin voidaan pitää hyvän blogin kriteerinä). Mielipide on suoltanut urbaanin akateemisesti punaviherpiipertäviä havaintoja jo jonkin aikaa, mutta se on jäänyt melkolailla pimentoon. Blogilista kertoo lukijamääräksi vain kymmenenneksen Vahtikoiran viikossa keräämistä tilaajista.
Minun on vaikea uskoa, että Mielipide olisi ainoa pimentoon jäänyt säädyllisen tasoinen poliittinen (ryhmä)blogi. Onko kukaan käynyt huolella läpi Blogilistan politiikka- ja yhteiskuntaosioita tai tehnyt huolellisia Technorati-hakuja? Blogilistalla politiikka-aiheeseen tägättyjä blogeja on yli 150!
Olenko väärässä, vai perustuuko blogistanin käsitys poliittisten puhujien puutteesta vain siihen, ettei kukaan ole käynyt kuuluttamassa bloginsa olemassaoloa top 20 -blogeissa? Tästä voimmekin laajentaa filosofista pohdiskeluamme: Jos kukaan blogistanin ytimessä ei kuule keskustelua, onko keskustelu lainkaan olemassa blogistanissa?
Samasta aiheesta
Tags: Blogit, politiikka, Suomi
2 comments
Comments feed for this article
Trackback link
http://pohdiskeleva.liftari.org/2005/12/09/politiikkaa-blogeissa/trackback/
Joulukuu 9, 2005 at 8:52 pm
matti
Blogilistaa pitkään seuranneena luulen että Mielipide ja nyt Vahtikoira ovat keskeiset poliittiset ryhmäblogit: lisäksi on Lipsanen&Ruso, joka edustaa hiukan valtavirrasta poikkeavaa kokoomuslaisuutta.
Monet kirjoittajat, kuten minäkin, kirjoitamme joskus politiikasta, joskus jostain muusta. Siitä tietenkin seuraa, ettei moni niitä poliittisia tekstejä löydä, kun seuraavana päivänä puhutaankin jo hiustenleikkuusta.
Varoittaisin kuitenkin myös liian kapeasta tavasta ymmärtää poliittisuus. Monet parhaista bloggaajista kirjoittavat sellaista enemmän yleiseksi kulttuurikritiikiksi luonnehdittavaa tekstiä. Se ei ole ehkä päivänpoliittista, mutta ei myöskään epäpoliittista.
Joulukuu 12, 2005 at 1:15 pm
Teppo
Lipsanen ja Ruso, niiden unohtaminen oli lipsahdus. Pahoittelut asianosaisille.
Itse toivoisin enemmän lisää nimenomaan laadukasta yhteiskunnallista kirjoittamista, en niinkään politikointia blogeissa. Vahtikoiran osalta pelkään, että se jossain vaiheessa eksyy eduskuntatalon virtuaalikäytäville ja muuttuu hitaasti äärimmäisen poliittiseksi, mutta täysin epäyhteiskunnalliseksi kommentoijaksi.