yksityisautoilu

You are currently browsing articles tagged yksityisautoilu.

bycar

Yksvaihteen keskusteluista löysin kuvan, jossa havainnollistetaan, miten paljon tilaa ihmisten kuljettaminen autoilla vie. Siis verrattuna siihen, että sama määrä ihmisiä kulkisi bussilla tai polkupyörällä. Oletettavasti tässä on lähdetty siitä, että yhdessä autossa on yksi ihminen, mutta liioittelusta huolimatta pointti tulee varmaan selväksi. Autot vievät ihan saatanasti tilaa.

Nykyään puhutaan vain ilmastosta. Ja sitten sanotaan, että sähköautot poistavat yksityisautoilun ympäristöongelmat.

Eivät poista. Etenkään kaupungeissa.

Kaupungissa yksityisautoilu on ongelmallista, koska autot

  1. saastuttavat ilmaa
  2. aiheuttavat melusaastetta
  3. vievät tilaa

Autoilun ilmansaasteet ovat kaupungeissa pitkälti pienhiukkasia, joita autot repivät irti katujen pinnasta. Etenkin nastarenkaat ovat tässä suhteessa ikäviä. Se, kulkeeko auto sähköllä vai bensalla, ei vaikuta tähän juurikaan.

Melusaastekaan ei (ääliötuunattuja poikkeustapauksia lukuunottamatta) johdu niinkään moottoreista, vaan renkaiden aiheuttamasta ajoäänestä. Mitä kevyempi laite, sileämpi rengas ja mitä pienempi ajonopeus, sitä pienempi metakka. Sähkömoottoreista olisi apua lähinnä kolmenkympin alueilla – jos kuljettajan noudattaisivat rajoituksia.

Ja sitten on tämä tilakysymys. Jokaista autoa varten tarvitaan paitsi katuleveyttä, myös kaksi (vai onko se jopa kaksi ja puoli?) parkkipaikkaa. Toinen parkkipaikka tarvitaan kotiin, toinen työpaikalle. Ja sitten jokaisessa paikassa, jossa ihmiset asioivat, pitää olla tarpeeksi pysäköintitilaa.

Mitä enemmän autoja on, sitä leveämmäksi kadut parkkipaikkoineen pitää rakentaa ja sitä harvemmaksi kaupunkirakenne muodostuu. Ja mitä väljempää kaupunkirakennetta tehdään, sitä enemmän ihmiset kokevat tarvetta autoilulle. Autoille joudutaan uhraamaan puistoja, urheilukenttiä ja pientalotontteja. Miettikää nyt vaikka, että kuinka monta omakotitaloa saisi rakennettua Mannerheimintien henkilöautokaistoille ja tienvarsiparkkiruuduille.

Maaseudulla tai pikkupaikkakunnillahan tilaa yleensä riittää, joten siellä tällä kolmoskohdalla ei ole juurikaan merkitystä. Siellä sähköautot voisivat ollakin hyvä lisä tappelussa liikkumisen vapauden aiheuttamia ympäristötuhoja vastaan.

Helsingissä sähköautot olisivat ratkaisu vain, jos ne saataisiin pienennettyä polkupyörän tai mopon koko- ja painoluokkaan. Pienet sähköautot eivät veisi tilaa, ja koska ne olisivat kevyitä, renkaiden humina ja kadusta nouseva hiukkasryönäkin pysyisivät nykyiseen verrattuna kurissa.

Mutta se ei varmaan enää tuntuisi autoilulta. Autoilussahan lopulta parasta on juuri se, että se tuntuu hyvältä; vahvalta, vapaalta ja mukavalta.

Tags: , , ,

Yleinen varallisuuden kasvu ja siitä seuraava yhä useampien mahdollisuus valita luksusta aiheuttaa ympäristölle yhä pahempia ongelmia. Niiden ratkaiseminen on hankalaa, koska vapautta valita luksus on ikävä rajoittaa.

Viime viikonlopun kirjoitelmani karppaamisen ympäristöetiikasta herätti keskustelua. Samaa ovat tehneet satunnaiset tekstini yksityisautoilusta. Ehkä voisinkin nyt koettaa vetää ajatuksiani vähän yhteen.

Minusta yksityisautoilu on äärimmäisen mukavaa. Autolla on kiva ajaa ja sillä pääsee paikkoihin kuivana, nopsasti ja kaiken lisäksi ilman, että tarvitsee katsella kaiken maailman pummeja ja punkkareita naapuripenkissä. Tunnen myös monia ihmisiä, jotka asuvat paikoissa, joissa oma auto on ainoa tapa saada asioita hoidettua millään mittapuulla järjellisessä ajassa. Ymmärrän hyvin, että monien mielestä heillä ja heidän lapsillaan on oikeus hankkia juuri niin monta autoa kuin varat antavat myöten.

Syön satunnaisesti lihaa ja toisinaan se on vallan mainion makuista. Olin aiemmin kasvissyöjä, mutta nuorempana olen myös metsästänyt. Minusta ihmisellä on oikeus tappaa eläin ravinnoksi. Näinhän se menee luonnossakin.

Lihan tuottaminen kuitenkin kuluttaa balttiarallaa kymmenen kertaa niin paljon energiaa kuin kasvien viljely. [1] Lisäksi se pakottaa tehostamaan tuotantoa, mikä usein johtaa eläimien melko hurjaan kohteluun. Vaikka eläinten tappaminen ravinnoksi on minusta okei, niiden elinikäinen kiduttaminen alkaa jo tuntua moraalisesti arveluttavalta.

Yksinään kulkevat autoilijat puolestaan päästävät ilmaan rutkasti enemmän saasteita kuin tehokkaan julkisen liikenteen käyttäjät. Lisäksi autoille pitää rakentaa teitä ja parkkipaikkoja, mikä syö taas luonnonvaroja, tuottaa melusaastetta ja pakottaa peittämään määrättömät määrät hyvää rakennusmaata asfaltilla. Yksilölle oman ratkaisun hinta ei ehkä ole turhan kova, mutta yhteiskunnalle kokonaiskustannus on melkoinen.

Eliittien [2] harrastama luksus ei ole käytännössä merkittävä ympäristöongelma, koska määrät ovat pieniä. Moraalisesti se toki on väärin, jos kuningas syö kermaleivoksia, kun kansa samaan aikaan näkee nälkää.

Sekään ei ole ongelma, jos suuret joukot ihmisiä silloin tällöin hemmottelevat itseään ympäristöä hieman turhan paljon kuormittavalla luksuksella. Kyllä se luonto sen kestää.

Käytännön tilanne muuttuu, kun valtavat massat ihmisiä vaurastuvat niin, että heillä on varaa pieneen luksukseen, kuten vaikkapa autolla köröttelyyn tai pariin reiluun liha-ateriaan joka päivä. Tässä on ekokeskustelun suuri rintamalinja: Itse kukin vihastuu kulutusta arvosteleville viherpiiperöille, jotka vaativat rajoituksia valinnanvapauteen juuri silloin, kun itsellä alkaa olla varaa valita arkeen myös kiva eikä vain välttämätöntä.

Massakulutuksen ongelmia ei ratkaista yksilöiden omaan valintaan vetoamalla. Vaikka ihminen tietäisi hyvin massaautoilun ja lihatalouden ympäristölle aiheuttamat ongelmat, oma panos kokonaisuudessa on niin pieni, että omasta mukavuudesta tinkiminen ei tunnu mielekkäältä. Jos muut eivät tingi, maailma ei pelastu omasta uhrauksesta huolimatta. Jos kaikki muut tinkivät, maailma ei tuhoudu siihe, että itse ottaa vähän tai hieman enemmänkin luksusta.

Vapaaehtoisesti omasta edustaan tinkivä viherpiiperö onkin lopulta idiootti, joka kärsimyksellään maksaa vapaamatkustajankin ekolipun.

Mutta mitä tehdä? Lihansyönti ja autoilu tiukkaan valtiolliseen kontrolliin? Ikävältä kuulostaa moinen sääntelyvalta — eikä sille kyllä kansanvallassa saa kerättyä poliittista kannatustakaan. Ehkä sitä pitää vain tyytyä odottamaan parempaa tulevaisuutta, jossa insinöörit korjaavat maailman virheet ilman, että kenenkään tarvitsee tinkiä oikeudestaan luksukseen.

Viitteet:
  1. YK:n ruoka- ja maatalousjärjestö todisti hiljan, että lihantuotanto on suurempi hiilidioksiidin päästäjä kuin koko kuljetusala.
  2. Eliitti voi tässä yhteydessä tarkoittaa yhtä hyvin aatelistoa, oppineistoa kuin rikkaita länsimaitakin, jolloin massaa ovat säädyttömät, sivistymättömät tai vaurastuvat kehitysmaat. Periaate on sama.

Tags: , , , ,