verkostoituminen

Jatkan aiheesta Hyvän puolesta, pahaa vastaan. On ollut mukavaa saada ajatukselle kannatusta kommenteissa, ja kiitokset myös Maalaiselle ajatukseni komppaamisesta. Lyhennelmänä vielä: Ideani olisi siis ruveta levittämään blogeissa meemien tavoin vetoomuksia ja pikku-uutisia, jotka ovat valtamediassa jääneet huomiotta. Hajautettu näkyvyys blogeissa toisi lukijoita jo sinällään, mutta laaja levitys suppeiden lukijaryhmienkin blogeissa tarkoittaisi näkyvyyttä myös siellä, missä massat liikkuvat: hakukoneissa.

Kaksi ajatusta: mistä aiheita meemeihin, ja miten niistä pitäisi kirjoittaa? Aloitan jälkimmäisestä.

Uskottavuuden vuoksi meemien pitäisi olla läpinäkyviä. Perustelemattomat mielipiteet ja summittaiset viittaukset ovat huttua. Ei riitä, että siteeraa nimettömän bloggaajan kohtaamia vääryyksiä. Ehkä olen vanhanaikainen, mutta teen eron vakavasti otettavien juttujen ja juorujen välille.

Objektiivisyyttä tai asiapenttityyliä en kaipaa, mutta faktoja ja tarkistettavuutta. Kantaa voi ottaa olematta hihhulijurpo. Siis linkkejä alkuperäisiin lähteisiin, ja käyttöön luotettavia lähteitä.

Hyvä linkityskäytäntö vaikuttaisi suoraan hakukoneiden tuottamiin tuloksiin. Tässä olen kuitenkin aloittelija, joten jätän vinkit parhaista tavoista jonnekin tuonnemmaksi ja yleiseen keskusteluun.

Yleensähän blogien keskustelunaiheet nousevat massamediasta, ja silloin voi aina viitata Hesarin tai muun vastaavan “uskottavan tietolähteen” nettisivuille. Blogeissa olisi mahdollista tehdä tunnetuksi myös muita kuin jo kaikki tiedossa olevia asioita ja esittää enemmän kuin vain näkökulmia jo käsiteltyyn aiheeseen. Mutta mistä uutta?

Tässä jokainen, jolla intoa riittää, voi tehdä itsestään amatöörijournalistin, joka kirjoittaa rahapalkinnon sijasta rakkaudesta kirjoittamiseen. Ammattilaisten käyttämät, luotettavat lähteet ovat melko hyvin netissä saatavilla ilman pressikorttia ja suurta taustaorganisaatiota.

Tähän hätään voisin vinkata, että ihmisoikeusjärjestöjen tiedotteet ovat ihan samalla tavalla bloggaajien kuin lehdistönkin saatavilla. Jutun juurta löytyy Human Rights Watch -järjestön nettisivuilta, jopa RSS-syötteinä. Amnesty Internationalin sivuilta saa tietoa moneen tarpeeseen, ja nämäkin uutiset voi ottaa virtana. Molempia pidetään luotettavina.

Ja sitten ovat tietenkin kaikenlaiset vetoomukset, joiden levittäminen sellaisenaan tai kunkin blogin henkeen sopivaksi muokattuna voisi olla helppo tapa lähteä liikkeelle taisteluun. Itse kuulun Amnestyn pikavetoomusverkostoon, jonka kautta saan pari kertaa kuussa sähköpostiini pyynnön vedota jonkin ihmisoikeusloukkauksen uhrin puolesta. Näistä vetoomuksista saisi mielestäni ihan näppärää meemitavaraa, yhden laitoin jo malliksikin. Näppärää sinänsä, tapaukset löytyvät myös Amnestyn kirjastosta, ja näihin dokumentteihin voi linkittää.

Tällaisten vetoomusten levittäminenhän olisi tavallaan perinteisen addressikäytännön päivittämistä blogiaikaan – kukin asian omakseen kokeva voisi julkaista vetoomuksen omassa blogissaan.

Niin, vielä selityksenä tuosta naiivista “Hyvän puolesta…” -sloganista: ajattelin, että löyhän yhteisön muodostaminen jonkin ei-niin-kauhean-ryppyotsaisen otsikon alle voisi olla ihan hyvä ajatus, noin ryhmähengen kannalta. Ihmiset, jotka kokisivat kuuluvansa porukkaan, voisivat käyttää tuota (tai jotain muuta) yhteistä nimittäjää kuvakkeena sivustollaan tai ainakin ringin innostamissa postauksissaan. Ylipäätään, tällaisessa blogittamisessa on mahdollisuutensa vaikka mihin, mutta nähdäkseni asiaa ei kannata ottaa niin vakavasti, että sydänveri tummuu.

No, tässä ajatuksia tähän hätään. Toivottavasti aiheesta syntyy keskustelua.