Uutiset

Maailmalta kuuluu kummallisia. Vuoden aikana Meksikossa on tapettu 13 grupero-muusikkoa alamaailman teloitustyyliin. Eniten hälyä on herättänyt K-Paz de la Sierra -yhtyeen solistin Sergio Gómezin kaappaus ja murha, joka tapahtui heti miehen saatua grammy-ehdokkuuden.

Juttu sattui silmiin New York Timesin sivuilta. Lehden mukaan murhien motiivista ei ole tietoa, mutta niiden veikkaillaan liittyvätn Meksikon alamaailman välienselvittelyihin. Ilmeisesti muusikoilla on kytkyjä huumebisnekseen, ja yhden rikollisjärjestön leipiin leimautuneen bändin tappamisesta on tullut toisen järjestön tapa uhitella. Tai jotain sinnepäin.

Ilta-Sanomissa uutisoitiin tänään kyselytutkimus, jonka mukaan kolmannes suomalaisista olisi valmis hyväksymään kuolemanrangaistuksen. Harmi sanoa, mutta ei tämä nyt niin iso yllätys ollut. “Saunan taakse vaan” -ajatteluun törmää aika usein.

Sen sijaan mielenkiintoista oli se, että eläkeläiset olivat selvästi jyrkemmin kuolemanrangaistusta vastaan kuin nuoremmat, ja kaikkein hanakimmin hirttosilmukkaa heiluttelevat työikäiset.

Eihän tuollaisesta kyselystä kovin kummoisia päätelmiä pitäisi lähteä vetämään, mutta koska spekulointi on kivaa, heittäisin ilmaan irtoajatuksia: Onko niin, että kun vanhuus tulee lähelle ja kuolema kolkuttelee ovella, alkaa elämää arvostaa ja äärimmäisten päätösten tekeminen muiden elämästä tuntua vieraalta? Ja voisiko olla niin, että kuolemantuomion kannatus liittyy nopeiden ja tehokkaiden käytännön ratkaisujen etsimiseen, mikä olisi puolestaan yleisin ajatusmalli ahkerimmassa työnteon vaiheessa.

Erityisen tehokastahan on muuten joukkopäätöksellä lynkkaaminen heti epäillyn löydyttyä. Inhimillisyys ja oikeudenmukaisuus ovat molemmat pirun aikaaviepiä ja kalliita ratkaisuita, kun pitää pohtia, punnita ja pitää huolta. Vanhuksista ja vangeista.

Nepalissa viikonloppuna helikopterin mukana kadonnut suomalaisdiplomaatti Pauli Mustonen on ensimmäinen ihminen, jolta muistan pummaanneeni tupakkaa ja jonka kohtaloa joudun seuraamaan aamun lehtien onnettomuusuutisista. Tapasin Mustosen useaan kertaan Nepalin-matkaani liittyen, sekä ennen matkaa ja sen aikana. Mukava mies, ymmärsi ilmasto- ja ihmisoikeusasioita. Juuri nyt hän nauttii komennusmaassaan erityistä huomiota, sillä Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella hän on myös EU:n korkein edustaja Nepalissa.

Muistan erityisen hvvin, miten istuimme patiolla, joimme viskiä ja kuuntelin briiffausta Nepalin vallankumouksen jälkeisestä poliittisesta tilanteesta.

Tunnistin helikopterin matkustajalistalta myös pari muuta nimeä. Koetin esimerkiksi saada haastattelun WWF:n Chandra Gurungilta, mutta minut ohjattiin hänen alaisensa puheille.

Tilanne tuntuu kummalliselta. Uutiset hyppäävät varoittamatta silmille ja iskevät tunteisiin. Maailma, josta eilen saattoi vielä tehdä nokkelaa analyysiä sivustakatsojan roolista, muistuttaa että minä ja tuttuni olemme tässä virrassa ihan samalla tavalla mukana kuin kaikki ne muutkin, joita en tunne.

Uh… Huomenta, maailma, miten pyyhkii? Samassa sopassa ollaan. Nyt täytyy vain toivoa harvinaista, hyvää uutista: helikopterin matkustajien löytymistä elossa.

Edit: Seuraavaa uutista ei tarvinnut odottaa aamuun asti. Turmakopteri löytyi, eikä eloonjääneitä ole. Surullinen olo.

Maikkarin uutisissa oli eilen otettu vinkeä näkökulma saksalaisten “uuteen” bisnesideaan, viimeistä myynti-/käyttöpäivää lähentyvien ruokien myymiseen alennuskorista pilkkahinnalla: ruokateollisuuden etu. Uutisen mukaan Saksassa maatalous ja ruuanjalostajat pelkäävät nyt housut tutisten, että halpoja loppuunmyyntituotteita ostavat saksalaiset ajavat alan perikatoon.

Hei haloo, oliko tässä taas yhtään mietitty mistä on kyse? Nuo samat safkathan menisivät seuraavana päivänä roskikseen, nyt joku maksaa niistä ainakin jotain. Saksalaiselle kansantaloudelle tuostakin säästöstä on hyötyä, josko valmistajan kannalta einesten menekki toki paranee kauppiaan hukkaprosentin kasvaessa.

Ympäristökin kiittää pihiä saksalaista. Vaikka osa ahneuspäissä ostetuista ruuista pilaantuisi sitten kotona jääkaapissa, niin ainakin osa siitä tulee käyttöön. Tätä voisi pitää jonkinlaisena kaupallisettuna dyykkaamisena tai ainakin eettisenä syömisenä by accident.

Fiksummalta näkökulmalta ilmiöön olisi tuntunut vaikkapa irvailu sille, että sakemannit eivät taida juuri perustaa ruuan laadun päälle, kun pistävät suuhunsa moista roskaa. Uutisen mukaan saksalaiset käyttävät suhteessa tulotasoonsa ruokaan vähemmän rahaa kuin kukaan muu Euroopassa. Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa muuten todettiin, että kalliisti syövät syövät (Japani, Ranska) terveellisemmin, elävät pidempään ja pysyvät laihempina kuin halvalla syövät (USA). Siis noin tilastollisesti.

Vuoden vangittuna ollut Nepalin entinen pääministeri Sher Bahadur Deuba on päässyt vapaaksi sen jälkeen, kun maan korkein oikeus on todennut Deuban vanginneen Kuninkaallisen korruptionhallintakomission toiminnan laittomaksi, kertoo Kathmandu Postin verkkolehti.

Kuningas Gyanendra on käyttänyt korruptionvastaista komiteeansa käsikassaranaan, joka on toiminut käsitellyissä tapauksissa syyttäjänä, valamiehistönä ja tuomarina. Tuomiot korruptiosta ovat rapsahtaneet poliittisin perustein. Pääministeri Deuballe piti keksiä rangaistus, kun kuningas kaappasi vallan itselleen vuosi sitten helmikuussa.

Vapautunut Deuba lupasi ryhtyä aktiiviseen poliittiseen toimintaan pian vapautumisensa jälkeen. Hän liittynee kuningasta vastustavaan demokraattiseen puoluerintamaan, joka on tehnyt sopimuksen kuninkaanvastaisesta liitosta myös maassa verisesti kapinoivien maolaississien kanssa. Liitto boikotoi hiljattain pidettyjä kunnallisvaaleja, joiden äänestysprosentti jäi kahteenkymmeneen.

Nepalilaislehdistössä päätöstä kiiteltiin, sillä sen katsottiin osoittavan, että edes itsevaltainen kuningas ei ole perustuslain yläpuolella.