USA

Jenkkilän hallinto pitää nykyisellään viherpiiperöitä pahempana uhkana kansalliselle turvallisuudelle kuin oikeistoterroristeja, mikäli Guardianin kuriöösiin juttuun on uskominen. Keissinä jutussa on aiemmin tänä vuonna sattunut tuhopoltto, jossa liuta Washingtoniin rakenteilla olleita luksusasuntoja kärähti maan tasalle.

Suuri uhka on FBI:n mukaan Maan vapautusrintama, Earth liberation front :”(Ainakin Wikipedia tuntee ryhmän, minkä lisäksi ryhmällä näyttää olevan Viagra-kauppiaiden hakkeroima nettisivu)”:. Viranomaiset uskovat sen olevan Eläinten vapautusrintaman sisarjärjestö, mutta ainakin tuon jutun perusteella koko lafkan olemassaolo jää vähän ilmaan heitetyksi herjaksi.

Lisäksi koko tuhopolttotapauksen linkitys ympäristöterrorismiin :”(Ympäristöterrorismille on näköjään hieno sanakin, ecotage eli ekotaasi. Lisää Wikipediassa)”: on ilmeisen kyseenalainen. Ympäristöihmisten mielestä talojen käräyttämisessä ei ympäristömielessä olisi ollut mitään järkeä, koska ne oli rakennettu tiukimpien ekostandardien mukaan ja polttamisessa pärähti ilmaan melkoinen määrä kasvihuonepäästöjä. Syyttävä sormi osoittaa talojen omistajien suuntaan. Lama on tulossa ja asuntojen myyminen olisi saattanut osoittautua hankalaksi. Haiskahtaa siis vakuutuspetokselta.

Jutussa vihjaillaan, että FBI:llä on taipumus leimata ihmisiä, joista Valkoisen talon väki ei pidä. Ympäristöaktivistit kuuluvat tähän porukkaan. Heillä on nyt isoveli niskassa, ja kansalaisoikeusjärjestöt varoittelevat tältäkin osalta perusoikeuksien kaventamiseseta.

Aktivistit ovat olleet jenkeissä ilmeisen tiukoilla vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. Terrorilakeja on kovennettu, ja jokainen aktivisti on mahdollinen terroristi. Ja jos rötökselle saadaan lyötyä “terrorismin” leima, sen tutkintaan saa rahaa ja tuomioon pituutta. Tähän osastoon kuuluvat esimerkiksi eläinoikeusaktivistien iskut tehotuotantolaitoksia vastaan.

Onko sitten järkevää, että kansainvälinen ison luokan terrorismi, jossa pyritään tappamaan ihmisiä kuin rottia, isketään samaan sarjaan kuin militanttien viherpiiperöiden iskut, joissa tuhotaan omaisuutta, ettei rottia tapettaisi laboratorioissa?

Mielenkiintoinen ilmiö joka tapauksessa, täältä kauempaakin tiiraten. Kaikista Smash Asem -jutuista huolimatta kuitenkin tuntuu, että täällä ei aktivistista vielä ole ihan tehty terroristia. Eihän?

Kidutus on yhä yleinen käytäntö kuulusteluissa eri puolilla maailmaa, ja sen vastainen työ ^[1] on ollut yksi Amnesty Internationalin keskeisiä tehtäviä 1960-luvun lopulta lähtien. Suomen Amnestyllä on nyt meneillään kampanja, jossa kiinnitetään huomiota erityisesti Yhdysvaltojen “terrorismin vastaisessa sodassa” käyttämiin “kehittyneisiin kuulustelumenetelmiin”.

Mustankuuluisin keissi kidutuksista taisi olla Abu Ghraibin sittemmin suljettu vankila Irakissa, mutta ehkä vielä sitäkin tunnetumpi on Guantanamon pidätyskeskus Kuubassa. Yhdysvaltain kuulustelu - eli kidutuskeskuksia oli muutama vuosi sitten myös Euroopassa ja ilmeisesti vankeja lennättäneet koneet vierailivat myös Suomessa.

Amnestyn kampanjassa vaaditaan, että

• Yhdysvallat sulkee Guantanamon tukikohdan pidätyskeskuksen ottaa vastuun siellä tapahtuneesta kidutuksesta
• EU kantaa vastuunsa siitä, että se puuttumattomuudellaan edesautti USA:n käytöntöjä Euroopassa
• Suomi liittää lakiinsa kidutuksen kieltävän pykälän ja ottaa vastaisuudessa aktiivisesti kantaa kidutusta vastaan sekä EU:ssa että muissa kansainvälisissä suhteissaan.

Vetoomusten kirjoittamisen sijaan kantaa otetaan nyt poseeramalla “No torture here” -lipun kanssa ja lataamalla kuva kampanjasivustolle. Minä seisoin kuvaa varten lipun kanssa puistossa Mäntyniemen palatsin lähettyvillä.

Amerikkalainen The Week -aikakauslehti julkaisee huhtikuun loppupuolella ympäristönumeron, joka ilmestyy vain verkossa, kertoo New York Times (via Romanesko).

“Bringing our readers an extra issue in a digital format echoes the environmental issues we’re trying to highlight,” said Justin Smith, president and publisher of The Week in New York, which is part of Dennis Publishing.

Mielenkiintoinen kokeilu. The Weekillä on siihen tällä kertaa varaa, koska numeron sponsoriksi on lähtenyt hybridiautojaan mainostava Toyotan Lexus-haara. Sponsorin arvioidaan maksavan paikastaan verkkolehdessä noin puoli miljoonaa taalaa.

Tosin ei tämä vain verkossa julkaistavien lehtien kokeileminen ihan uutta ole. NYTimes tietää kertoa, että ainakin The Chicago Sun-Times ja The Toronto Star julkaisevat lehdestä iltapäiväversioita, jotka voi ladata vain netistä.

Kun joku vielä selittäisi, miksi kannattaa taittaa sanomalehdestä paperilehden päivitetty iltapäiväversio verkkoon sen sijaan, että julkaisisi vain uusia tai päivitettyjä juttuja päivän mittaan lehden verkkosivuilla.

Shorpy - 100 vuotta vanha kuvablogi tarjoilee kuvaherkkuja vuosien takaa. Nimensä blogi on saanut 1900-luvun alun alabamalaiselta lapsityöläiseltä, joka raatoi Bessien kaivoksessa rasvaajana. ^[1] Shorpy sattui lapsityötä vastustaneelle National Child Labor Committeelle kuvanneen Lewis Hinen linssin eteen ja jäi historiaan. Moni hänen kaltaisensa, kymmenvuotiaana duunit aloittanut ja kolmekymppisenä ammatin aiheuttamaan keuhkopöhöön kuollut ei jäänyt - eikä jää; samanhenkisessä tilanteessa monet lapsiduunarit ovat yhä.

Jäin ihmettelemään, miten hyviä värikuvia jo 1940-luvulla on saatu aikaan. Näkemissäni sodanaikaisissa värikuvissa on aina ollut vähän valjuutta väreissä ja tarkennuksessa, mutta esimerkiksi Shorpyn veturikuvat 1940-luvulta ovat ihan teknistä priimaa. Vau. (via Kasa)

Human Rights Watchilla on tyrkyllä tylyhkö raportti, jonka mukaan jenkit ovat lähettäneet Guantanamossa pidettyjä vankeja takaisin kotimaahansa Venäjälle kidutettavaksi.

Kyseessä on seitsemän Afganistanista pidätetyn kaukaasin remmi, joka passitettiin Venäjälle vuonna 2004. Venäläiset vannoivat kautta kiven ja kannon, että porukkaa kohdeltaisiin inhimillisesti, vaan kappas - kolme joutui kidutuspenkkiin.

Uh. Näitä stooreja lukiessa ei oikein tiedä, miten päin pitäisi olla. Ihmisoikeusjärjestöt ovat ihan aiheesta haukkuneet näitä niin sanottuja diplomaattisia takuita täysin mitääntekemättömäksi horinaksi. Ketään ei tulisi lähettää maahan, jossa voi joutua epäinhimillisesti kohdelluksi - eikä kansainvälisen oikeuden mukaan saakaan :”(YK:n kidutuksenvastainen sopimus kieltää luovutukset, joissa luovutettava on vaarassa joutua kidutetuksi kohdemaassa)”:.

Vaan niin vain suurvaltain virkamiehet diilaavat ihmiskohtaloita. “Hei Sergei, ethän nyt varmasti sitten hakkaa tätä sälliä siellä Moskovassa jos me sen teille annamme?” “No en tietenkään, Bob, en varmana…” :”(BTW, Ihmisiä ovat karkottaneet kolmansiin maihin kidutettavaksi myös ainakin Kanada ja Ruotsi. Näissäkin Pilateksen käsienpesuna on toiminut diplomaattisilla takuilla diilailu. )”:

Googlen Kiinan-valloitus herätti melkoisia vastalauseita tammikuussa. Yhdysvalloissa yritysten vastuuta Kiinan verkkosensuuriin osallistumisesta on vatvottu kohtuullisen ansiokkaasti viime aikoina.

Kertauksena kuitenkin vielä: Yahoo on antanut kiinalaisille todisteita toisinajattelijoiden vangitsemiseen, Google tarjoilee sensuroitua hakukonetta, Cisco toimittaa sensuuriominaisuuksilla varustettuja reitittimiä ja Microsoft lopettelee blogeja aina kun Kiinan viranomaiset sitä keksivät pyytää.

Jenkeille vittuillessa vähän vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että suomalaisillakin it-yrityksellä on näppinsä pelissä sensuuribisneksessä. Ainakin suomalainen firma nimeltä Nixu kauppaa Saudi-Arabiaan palveluja, joilla verkosta seulotaan pois (pornon lisäksi) esimerkiksi Amnestyn Saudi-Arabiaa koskevat raportit. Tai no, mistä minä tiedän, ovatko ne juuri Nixun palveluita joilla ihmisoikeusraportit verkosta seulotaan, mutta palaset sopisivat yhteen.

Joka tapauksessa, soittelin tällä viikolla yhtiön varatoimitusjohtajalle, joka vahvisti tällä viikolla, että Hesarin pari vuotta sitten tekemä juttu (€) pitää yhä paikkansa. Suomalaiset tekevät bisnestä sillä, että saudit saavat verkkonsa valtion mielestä sopivasti suodatettuna.

Yllättääkö ketään, että yhdysvaltalaiset tuntevat paremmin TV-sarjat kuin perustuslakinsa? Kyselyssä vain yksi neljästä amerikkalaisesta osasi nimetä enemmän kuin yhden viidestä perustuslain (ensimmäisen lisäyksen) takaamasta freedomista, mutta yli puolet tunsivat nimeltä vähintään kaksi Simpsons-sarjan perheen hahmoa.

Toisaalta: poikkeaako tämä yhtään Suomesta? Kuinka moni osaisi nimetä enemmän istuvia ministereitä kuin viime kauden Idols-ehdokkaita?