tupakka

En ole täällä asiasta aiemmin paljoa keuhkonnut, mutta tänä iltana - joskus puolenyön aikaan - tulee kuluneeksi tasan neljä viikkoa edellisestä savukkeestani. Kuukausi ilman kessua on mennyt melko kevyesti, etenkin verrattuna aiempiin lopettamisyrityksiini. Hermot ovat pysyneet hanskassa aktiivisella nikotiinikorvaushoidolla, tai sitten purukumin mässyttämisen lumevaikutuksella.

Nikotiinipurukumin ohella toinen hyvä motivaattori on ollut lyömäni veto; tupakointi ei juurikaan houkuttele, koska yhdetkin henkoset tietäisivät kuukauden tiskivuoroa. Tiskaaminen ei varsinaisesti kuulu suosikkeihini, joten maaliskuun lopussa häämöttävään määräpäivään asti tahtotasoni savuttomuuteen pysynee melkoisen korkealla.

Pasilassa viereeni istui keski-ikäinen nainen. Kun hänen perässään kulkeva hajulaahus pyyhkäisi nenäni ohi, tuntui kuin sieraimiini olisi höyrystetty ammoniakkia.

Tajuntani tunnisti kyllä hajun, mutta vielä kuukausi sitten se tuntui erilaiselta. Muistin sen juuri tällaisena yläasteelta; juuri tältä luokan pahat pojat haisivat välitunnin jälkeen. Tämä oli vastavahvistettu, pinttyneen tupakan löyhkä.

Toisen savuttoman viikon torstai. Aistini alkavat palata.

Technorati Tags: Tupakointi

Inhoan tätä tyhjyyden tunnetta, jonka nikotiinivieroitusoireet saavat aikaan. Tunnen sen hyvin, olen kerännyt kokemuksia tupakoinnin lopettamisesta lukuisia kertoja. Nyt olen taas neljättä päivää savutta, ja tunne alkaa helpottaa. Joskus ensi viikon lopulla olo alkaa olla jo normaali, mikäli kaikki menee vanhojen karttojen mukaan.

Hesarissa jokin aika sitten olleessa artikkelissa tupakoinnin lopettamiseen liittyvä ahdistus ja hammasten kiristys yhdistettiin dopamiiniin, mielihyvän tunnetta välittävään hormoniin. Tupakasta saatava nikotiini sotkee elimistön luontaisen dopamiinisysteemin, ja tupakoinnin lopettamisen jälkeen elimistö ei tuota enää terveellä tavalla dopamiinia. Seurauksena on, että savuttomana ei enää koe normaalia mielihyvää - mikään ei tunnu miltään.

Onnistumiset, ruoka tai urheilu eivät palkitse tupakoinnin lopettanutta kuten ennen. Olo tuntuu vieraalta. Tekee mieli huutaa, koska kaikki on turhaa. Ainoa syy olla hiljaa on järki, joka kertoo kaiken johtuvan vieroitusoireista.

Hauskaa sinänsä, dopamiinin tuotannon ongelmat on yhdistetty skitsofreniaan ja psykoosiin. Olenko siis ruuvannut kessuttelemalla pääni niin sekaisin, että lopettaminen aiheuttaa kemiallisen (yleensä) väliaikaisen jakomielitaudin? Olen valmis todistamaan tämän ajatuksen puolesta.

Technorati Tags: Tupakointi