tiede

Törmäsin tänään tuttuun, jonka kanssa en ollut jutellut vuosiin. Jostain kumman syystä päädyimme häpeätutkimuksesta käydyn keskustelun kautta ihmettelemään, miten Jenkeissä eivät, penteleet, kuulemma arvosta laadullista tutkimusta. Kaikki pitää tehdä numeroina ja kaavioina, jos mielii saada arvostusta ja maallista mammonaa. Molemmilta pääsi humanistiopiskelijan itsetietoinen, halveksiva tuhahdus: tyhmät amerikkalaiset - kyllä laadullinen tutkimus sentään auttaa ymmärtämään maailmaa paljon paremmin kuin ihmiskokemuksen numeroiksi muuttavat keinotekoiset lomaketutkimukset.

Hetken miettimisen jälkeen amerikkalaisten into lukumääriin alkoi tuntua yhdessä luomastamme, vapaasti tulkitusta jenkkinäkökulmasta varsin ymmärrettävältä. Siellähän ollaan kovin käytännönläheisiä, amerikkalainen mielenlaatu on niinsanotusti pragmaattinen. Ja käytännössä numerot voi olla helpompi laittaa toimintamalleiksi kuin syvä humanistinen ymmärrys asioiden muuttuvaisesta luonteesta.

Jatkoimme ajatuksen kehittelyä kirjaston aulassa. Eikö laadullinen tutkimus lopulta, parhaimmillaan, auta ymmärtämään maailmaa samaan tapaan kuin laadukas romaani? Itse asiassa, laadullisen tutkimuksen tekeminen ja romaanin kirjoittaminenhan ovat lopulta, useissa tapauksissa, varsin samankaltaisia prosesseja. Ensin tutustutaan todellisuuteen juttelemalla ihmisten kanssa ja/tai tekemällä havaintoja, sitten tulkitaan ja kirjoitetaan. Yleispätevyyksien sijaan tarjotaan mahdollisuutta pysähtyä hetkeksi ja kohdistaa katse yhteen kohteeseen. Pyritään ymmärtämään, usein vieläpä samastumisen kautta.

Ajatellaanpa vaikka venäläisen kirjallisuuden klassikoita. Mitäpä muuta ne ovat kuin loistavaa aikalaisanalyysiä? Tuttavani kaivoi muististaan anekdootin: Sigmund Freudin kerrotaan tuskailleen, että Dostojevski pystyy romaaneissaan tiivistämään muutamaan kappaleeseen samat havainnot ihmisyydestä, joiden lausuminen on analyytikolle elämäntyö.

Ilkeästi voisi myös sanoa, että siinä missä taitava ja älykäs kirjoittaja voi fiktiivisessä kirjassaan kuvata jotain olennaista todellisuudesta väittämättä pyrkivänsä siihen, siinä missä huonon tutkijan hengentuote todella jää vain heijastumaksi kyseisen henkilön hengestä. Laadullisen(kin, sama pätee kyllä erilaisiin numeerisiin menetelmiin) tutkimuksen tekemisessä tulkinnan rooli on niin merkittävä, että viitteet todellisuuteen voi taitamattomuuttaan hukata tyystin.

Ahaa, me totesimme, jenkeillä on siis vaikeuksia erottaa faktat fiktiosta. Numerot taitavat tuntua turvallisilta. Lukisivat enemmän. Laadukkaita romaaneita ja hyvää laadullista tutkimusta.