televisio

Noin kahdentoista tunnin päästä olen Maikkarin aamupäiväohjelmassa pohdiskelemassa liftaamista. Pakkaan aamulla liftausreppuni, vanhan Saksan armeijan ylijäämärinkan pseudotarpeellisilla tavaroilla ja otan ilmaisen taksin Pasilaan. Puhun seitsemän minuuttia syvällisiä siitä mitä liftaaminen on, ja kamera kuvaa liftausolemustani.

Ihan kuin muutaman tunnin keikkaan Tampereelle tarvitsisi ensiapupaketin ja rinkan.

Liftauskausi on tosiaan alkanut, ja nyt myös media alkaa herätä uuteen kesään. Ja se tarkoittaa, että äänetön puhelimeni värisee taajaan. “Toimittaja se-ja-se täältä ja täältä hei, löysin nämä teidän liftarisivunne ja ajattelin, että tästä saisi kivan jutun [--]” Liftaaminen ja etenkin niinkin hassu asia kuin verkossa toimiva liftariyhteisö on oikein kiva aihe, tiedän. Kyllä minäkin siitä juttua vääntäisin, mutta olen kyseisen sivuston ylläpitäjänä niin perhanan jäävi. Haluatteko, että nimenomaan minä tulen juttelemaan, vai käykö joku muu? Voin kysellä sähköpostilistalta, josko olisi halukkaita.

On ollut huvittavaa seurata, miten kaikki toimittajat toimivat samalla tavoin. Ensimmäinen tapa hakea tietoa on kirjoittaa hakusana hakukoneeseen. Ja kaikista hauskinta on tietenkin se, että tietää käytännön kokemuksesta tiskin molemmin puolin - sekä tiedon tiedon hakijana että hakujen kohteena.

Ja kaikilla on aina esitettävänä samat kysymykset. Arvaatteko jo, mitkä?

Iltapäivällä nappaan rinkan uudestaan selkään ja hipsin tien varteen. Jos joku on lähdössä ajamaan Helsingistä kohti Tamperetta kolmen-neljän aikoihin, silmä tarkkana! Tien varressa saattaa näkyä liftari.

Sunnuntaina on luvassa lisää Puistoleikkikoulua: ensimmäinen temppu kolmella pallolla.