talkkuna

Kun olin pieni, isälläni oli tapana syödä ostaa Lappeenrannan kauppahallista talkkunaa ja syödä sitä piimän kera. Muistan, miten irvistelin sekä piimälle että talkkunalle, enkä suostunut koskemaan niihin pitkällä tikullakaan.

Talkkuna pysyi poissa mielestäni ja elämästäni hyvän kymmenen vuotta, mutta muutama viikko sitten huomasin talkkunapaketin kaupan hyllyllä ja sain väälittömästi siitä pakkomielteen. Pakkohan sitä oli ostaa.

Ihan koko pussillista en ole saatua vielä syötyä, mutta etenkin marjarahkan kanssa talkkunajauho on erinomainen aines. Sen verran vanhaa nirsoutta on kuitenkin jäljellä, että piimästä en pidä vieläkään.

Olin ilahtunut, kun Kansantieteilijän desktopille sattui ilmaantumaan juuri sopivasti pieni talkkunahistoriikki, josta sain vähän taustaa lapsuuden ihmetykselleni. Seuraavaksi saan varmaan pakkomielteen TalkMuruista, talkkunajauhoista tehdyistä muroista, joka antoi kimmokkeen kansantieteilijän blogimerkinnälle.