Pohdiskeleva Liftari » siviilipalvelus

Vain vakaumuksellinen tai idiootti menee sivariin

Teppo — Thu, 12 Oct 2006 08:24:06 +0000

Puolustusvoimien komentaja Juhani Kaskeala on ryhtynyt meuhkaamaan siviilipalveluksesta. Syytäkin on. Helvetin moni lupaava nuorimies hukkaa yli vuoden elämästään täysin välinpitämättömästi rakennetun siviilipalvelussysteemin rattaissa. Tiedän kokemuksesta, että se on aivan jumalattoman turhauttavaa.

Ja sivarin jälkeen joku vielä kusee silmään ja selittää, etten ole kantanut vastuutani tästä yhteiskunnasta. Haistakaa paska.

Toisin kuin esimerkiksi Kaskeala väittää, sivariin eivät hakeudu yhteiskunnallista vastuuta pakoilevat. Sinne hakeutuivat vakaumuksen takia aseellisesta palveluksesta kieltäytyneet – ja idiootit. Armeijastahan jokainen täyspäinen velvollisuudenpakoilija saa täyden rauhanaikaisen vapautuksen, kun viitsii vain lääkärillä käydä. Sivariin mennäkseen pitää haluta kantaa vastuuta tai olla liian tyhmä käydäkseen hakemassa hullunpaperit.^[1]

Muutaman vuoden takaisen kokemukseni mukaan sivarin peruskoulutus koostui enintään lukiotasoisista luennoista, jotka pidettiin uuvuttavissa neljän tunnin pätkissä ^[2] ja joilla ei ollut mitään tekemistä keskenään. Muutamista hyvistä luennoista huolimatta kokonaisuus oli passivoiva ja surkea. Kaikesta näki, että homma oli tehty mahdollisimman halvalla.

Olin itse etukäteen kiinnostunut oppimaan ensiapua. Meidän erässämme ensiapukurssi vedettiin yhdelle ryhmälle neljästä. Jouduin epähuomiossa ATK-ryhmään, jossa kerrattiin viimeistään yläasteella opittuja Word-komentoja – valikoista.

Vietin Lapinjärvellä elämäni viisi puuduttavinta viikkoa.

Sivarin koulutusta olisi toden totta syytä kehittää. Tarvitaan enemmän, ammattitaitoisempaa väkeä vetämään koulutusta ja aiheiksi ensiavun lisäksi vaikkapa ensisammutusta ja ympäristötuhojen torjuntaa. Täyttä asiaa ja käytännön harjoituksia sopivina annoksina. Pienempiä ryhmiä, jotka jaettaisiin mielenkiinnon mukaan. Hell Yeah! Kunnon koulutusjakson jälkeenhän nekin, joilla ei ennestään olisi kunnon koulutusta, voisi saada mielekkäitä töitä sairaaloista, vanhainkodeista tai vaikkapa maahanmuuttajien parissa tehtävästä työstä. ^[3]

Ongelma on se, ettei ketään oikeasti kiinnosta. Sivari on paikka, jonne armeijan kannalta hyödyttömät heitetään kiusattavaksi. ^[4]

Hesarin jutussa puolustusministeri Seppo Kääriäinen myöskin visioi, että siviilipalveluksen kehittäminen pitäisi nivoa kansallisen turvallisuuden kehittämiseen. Paskaa. Sivari pitäisi nivoa yleisen turvallisuuden kehittämiseen, sillä kansallinen turvallisuus on turhan lähellä armeijaa ja vaarassa sotia sivariin tulleiden vakaumusta vastaan. Sivari voi sammuttaa paloja, hoitaa sairaita tai opettaa vaikka opettaa mamuille ATK:ta, ^[5] mutta ei missään nimessä työskennellä patruunatehtaan kokoonpanolinjalla tai jalostamassa bensaa tankeille.

Viitteet:

Näin itse Lapinjärven koulutusjaksolla pari sälliä, joiden pää oli hajonnut intin alokasaikana. Heille oli suositeltu sivaria kevyempänä vaihtoehtona, vaikka oikeasti näille tyypeille olisi kuulunut vapautus palveluksesta. Säälitti. koska sivarissa pitää olla jo tosi sekaisin saadakseen vapauttavan lääkärintodistuksen. Ei sivarin tarvitsisi olla kaatoluokka, vaan tällaisten vähän vajaiden tyyppien kiusaamisen takia se on. ↩
Ilmeisesti luentojen pituus johtui kustannussyistä. Jos opetus olisi jaettu pienempiin pätkiin, vierailevat luennoitsijat olisivat joutuneet piipahtamaan useammin. Nyt vedettiin yksi aihe valmiiksi kerralla, kiitti ja morjens ↩
Tällä hetkellä hyviä sivaripaikkoja on yllin kyllin jaossa niille, jotka pääsisivät muutenkin töihin vastaaviin paikkoihin. Sivariin menoa ennen kannattaa siis opiskella ja hankkia suhteita, joilla varmistaa vuoden mielekkäitä hommia, joista on etua uran kannalta. Surkeimmassa tilanteessa ovat ilman koulutusta sivariin saapuvat, joilla on suurena vaarana joutua haravoimaan Lapinjärven koulutuskeskuksen pihaa 13 kukkautta putkeen. ↩
Sivarin rasittavuudesta puhuminen ehtona palvelusajan lyhentämiselle on muuten ihmeellstä hölynpölyä. Pitäisikö sairaalat, lastentarhat ja vanhainkodit siirtää umpimetsään, missä sivarit sitten kantaisivat mummoja ja penskoja selässään ja heittäytyisivät välillä maahan “kun viheltää”, että palvelusta pidettäisiin tarpeeksi vaativana? Vai riittäisikö, että sivarit tekisivät töitä kuudentoista tunnin vuoroissa ja nukkuisivat takahuoneessa? Hei haloo! Ne on erilaisia duuneja! Vanhainkodeissa, sairaaloissa ja hullujenhuoneilla työskentelevät sivarithan muuten ovat niitä, jotka oikeasti näkevät kuolleita ja tekevät henkisesti raskasta duunia ihmisten turvallisuuden eteen, kun armeijan pojat samaan aikaan leikkivät metsässä sotaa ja ampuvat isoilla pyssyillä. ↩
Yksi suurista uhista yhteiskunnan turvallisuudellehan on väestöryhmien syrjäytyminen. Panostus kotouttamiseen ja tasa-arvoon pitäisi nähdä panostuksena turvallisuuteen. ↩

Samasta aiheesta

Mikä olisi tarpeeksi inhottavaa sivareille?

Teppo — Thu, 26 Jan 2006 05:20:41 +0000

Hesarissa kerrotaan, että sivarin käyneille halutaan turvata mahdollisuus aseettomaan palvelukseen myös sodan aikana. Uutisen mukaan “halutaan estää se, etteivät aseettomat kriisiajan tehtävät houkuttelisi myös varusmiespalveluksen suorittaneita tiukan paikan tulle ilmoittautumaan sankoin joukoin siviilipalvelukseen.”

Millaistakohan hommaa sitä keksitään, kun jo aivoriihen lähteidea on kehittää jotain tarpeeksi vittumaista? No, samat lähtökohdat tuntuvat olevan samat kuin koko systeemille ylipäätään. Siviilipalvelustahan ei missään vaiheessa ole yritetty kehittää yhteiskuntaa (tai yksilöä) hyödyttäväksi palvelukseksi, vaan sitä käsitellään pakollisena rangaistuksena armeijasta kieltäytyjille. Jos jostakusta tai jollekulle sattuu olemaan siitä hyötyä, se on lähinnä vahinko.

Hesarin jutussa lupaus sivarikoulutuksen kehittämisestä on. Tositoiminnan vittumaisuuden ja hyödyllisyyden yhdistäminen voi kuitenkin osoittautua vaikeaksi.

Samasta aiheesta

Sivarin kautta uraputkeen?

Teppo — Tue, 16 Aug 2005 17:43:59 +0000

Nyanga pohtii blogissaan, miksi suomalainen mies käy armeijan. Sivari kun avaisi mahdollisuuksia vaikka miten mukaviin hommiin.

>Minä melkein toivon olevani mies. Ei minulla ole mitään saumaa päästä tuotantoassistentiksi tai toimittajaksi. Jos olisin siviilipalvelusta suorittava mies, mahdollisuuteni tuplautuisivat.

Nyangan pointti on toisaalla, mutta tartun tähän, sillä näinhän se on. Tämä on sivarikolikon toinen puoli, jota harvoin muistetaan: hyvässä paikassa käyty sivari avaa uria, joiden päät naisten on etsittävä muualta. Sivarina on mahdollista saada kokemusta, jota muuten voisi olla hankala saada.

Tuttu tyttö totesi muutama vuosi sitten, että voisi hyvinkin mennä sivariin vuodeksi. Perustelut olivat suhteellisen järkeenkäypät:

* joka tapauksessa välivuosi tulossa
* voisi kuvitella tekevänsä jotain yhteiskunnan hyväksi
* sivarina voisi saada mielekkäämpiä hommia kuin työmarkkinatuella
* tulotaso ei laskisi sivarina merkittävästi verrattuna työmarkkinatukeen

Naisethan eivät sivariin pääse, sillä sinne määrätään palveluksesta omantunnonsyistä kieltäytynyt asevelvollinen. Miehet ovat asevelvollisia _by default_, naisista tulee asevelvollisia 45 päivän asepalveluksen jälkeen. Ja koska asepalvelus on naisille vapaaehtoinen, siitä puolentoista kuukauden jälkeen eettisin perustein kieltäytyminen sisältää ristiriidan. Ei kovin suurta tietenkään, koska saahan sitä muuttaa näkemystään tietenkin.

Itse voin avoimesti myöntää, että olen hyötynyt omasta kokemuksestani toimittajan / valokuvaajan / taittajan hommissa sivarina Aviisissa.

Tosin tässäkin pitää huomata, että yleensä se uraputki on saatu alkuun ennen sivariin menoa. Ne mageimmat paikat menevät koulutetuille, suoraan peruskoulusta tai lukiosta ei toimittajaksi tai tuotantoassistentiksi pääse – ellei paikka ole epätoivoinen, jolloin kokemuksestakaan tuskin on hyötyä ja ainakin vuodesta tulee ihan helvetillinen.

Ja jos koulu-uran on saanut alkuun, kokemuksensa voi hankkia työharjoittelussa. Siitä maksetaan huonosti, mutta niin sivaristakin. Ja työharjoittelun voi jättää kesken, sivarista kieltäytyminen tietää linnareissua.