silakka

Martilla oli muovikassi puolillaan silakkaa, mutta nyt ei oikein meinannut napata. “Ei, kyllä nyt taitaa olla tämän illan aika ohi”, hän harmitteli ja nosti siiman vedestä, mutta laski sen sitten uudelleen. Harmitti vähän, olin ajatellut että tästäpä saan kivan otoksen kalaa nostavasta kalamiehestä.

Muuten Ruoholahden rannassa oli rauhallista — Lauttasaaren sillallakaan ei ollut ketään. Martin seurana kyllä oli toinen kalamies, tosin ei kalassa eikä myöskään entisiä tuttuja.

Sitten siima kiristyi, ja Martti veti vedestä kolme silakkaa samalla kertaa. Olin hieman yllättynyt, ihan moista sarjakalastusta en osannut arvata homman olevan.

“Parhaina päivinä täällä on sata jätkää”, Martti kuvaili paikkaa. Sillalle ei kuitenkaan välttämättä tarvitse mennä, laiturilla on ottipaikkoja myös.

Toivottelin kalaonnea, kun lähdin jatkamaan matkaa. “Meillä sanotaan ‘kireitä siimoja’”, Martti huikkasi perään. Onnen toivottaminen ei ole hyvästä kalaonnelle.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.