Seurasaari

Kymmenen viimeisimmän kuvan sarja oli tuntunut melko kantasuomalaiselta, joten kun aasialaiselta näyttänyt Susie pisteli Seurasaaren sillalla vastaan, huikkasin häneltä lupaa ottaa valokuva sarjaani varten.

“Miksi?”

“Kolmesta syystä: Paikka on upea, minä tarvitsen harjoitusta ja sinä näytät mahtavalta.”

Sain kuvan, ja Susie kertoi olevansa Koreasta. Hän oli juuri valmistunut yliopistosta Kanadassa ja oli nyt Suomessa suurlähettiläänä työskentelevän isänsä luona muutaman kuukauden ennen paluuta Koreaan.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Olin ehtinyt pyöriä jonkin aikaa Seurasaaressa etsimässä sopivaa kuvattavaa, kun näin Hannan kantavan pahvilaatikoita yhteen museoalueen taloista. Livahdin perään, tarkoituksenani pyytää Hannaa poseeraamaan museon edessä.

Sisältä kuuluikin hiljainen puheensorina - siellä oli muitakin. Astuin varovasti ovesta sisään. “Tämä ei taida olla auki?”

Eihän se ollut, olin ensimmäistä kertaa eläissäni Seurasaaren museokaupassa ja mennyt sisään takaoven kautta. Kaupan oli tarkoitus aueta parin päivän päästä, ja sitä laitettiin nyt edustuskuntoon. Hanna, saaren kesävahtimestari, oli tuomassa juuri tavaraa hyllyjen täytteeksi ja turistien iloksi.

Ulkokuvan sijaan otin kuvan sisällä, kaupan tiskillä. “Tämä on varmaan kummallisin tilanne, johon olen töissä joutunut”, Hanna sanoi. Minä sanoin kiitos.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.