salama

“E-ei, taidan passata tällä kertaa”, Mika sanoi, hymyili ja heilutti kättään torjuvasti, kun pyysin häntä kuvaan Ateneumin nurkalla.

“Voi harmi, olisit ollut hyvä tyyppi. No, ota nyt kuitenkin mun kuvauskorttini ja käy tsekkaamassa sivut, olen kuvannut sata tuntematonta ihmistä ja olisin mielelläni ottanut sut ja ton hienon parran mukaan.”

Rupattelimme hetken, ja sitten Mika tarjoutuikin jo kuvaan. “Se oli ihan reaktio se ensimmäinen kieltäytyminen”, hän sanoi kun kävelimme yhtä matkaa Kaisaniemenkatua kuvauksien jälkeen. Juttelimme niitä ja näitä, hehkuttelimme sitä ja tätä. Vähän valokuvausta, vähän kaikkea muuta.

Oli hauska kätellä Liisankadun kulmassa ja jatkaa kohti Kalliota ja kotia. Hyviä tyyppejä, tuolla kaduilla.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Heti salaman saatuani olin päättänyt ottaa kuvan rautatien alittavassa tunnelissa Elielinaukion ja Kaisaniemen puiston välissä. Kovin hyvää selitystä tähän pinttymään minulla ei ole — tunneli mikä tunneli. Salamakuvaamiselle nämä putket antavat tietysti mahdollisuuksia, koska niissä on runsaasti eri värisiä valoja, mikä tekee kuvista kiintoisasti luonnottomia: lopputuloshan ei koskaan oikein vastaa sitä kokemusta, joka miellä on näiden tilojen väreistä.

Janne sattui juuri pistelemään portaita vastaan, kun olin menossa tunneliin etsimään kuvattavaa. Huppu päässään hän vaikutti oikein asialliselta tunnelikuvattavalta, joten pyysin häntä mukaan. “Kymmenen minuuttia junan lähtöön? Kyllä me ehdimme, tähän menee vain pari.”

Vasta kuvatessani tajusin, että Jannehan oli aika nuori sälli. Kuvattavana oleminen oli selvästi yhtä aikaa imartelevaa, hämmentävää ja huvittavaa, mikä ei tietenkään liity mitenkään hänen ikäänsä. Sain mielestäni ihan asiallisen kuvan, kiitin ja kävelin samoja portaita takaisin ylös. “Ehdithän varmasti?” Janne vakuutteli, että ehtii, hymyili, heilautti kättään ja pisteli junaan. En tullut kysynyyksi, oliko hän menossa Vantaalle vai Espooseen.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Iiro ennätti pistellä pari askelta ohitseni ennen kuin sain hänen huomionsa. Hän oli kävelyllä, korvillä kuulokkeet ja minä yritin saada viestini läpi heiluttamalla käsiä. Ehdin jo luulla, että Iiro käytti vanhaa kunnon “en huomaa sinua” -temppua ohittamiseeni. Mutta ei, kun oikein kunnolla elehdin siinä ihan Iiron juoksupuvussa kiinni, mies pysähtyi ja kasvoille nousi kysyvä ilme. “Niin?”

Olin odotellut taas tovin, että saisin jonkun istumaan Hesperian puistosta kaadetun lehmuksen kannolla. Olin jopa koettanut kädellä, että kanto ei olisi turhan märkä — olisi kurja pistää joku kastelemaan takapuolensa ventovieraan ihmisen kuvausharrastuksen takia.

Iiro kävi istumaan ja napsin pari kuvaa. Hän vaikutti vähän jäykältä, joten pidin muutaman sekunnin tauko ja etsimään sopivan asennon. Näytti heti paremmalta. Kovin kauaa en viitsinyt Iiroa mallina istuttaa; on vain harvoja inhottavampia asioita kuin kylmä, joka seuraa treenilämmön katoamisesta syysillassa.

Suora salama on melko julma valo, ja päädyin käsittelemään kuvaa jälkikäteen, että siinä olisi vähän muutakin draamaa kuin välähdyksen littanaksi valaisema profiili. En tiedä, onnistuinko, mutta ainakin tuli harjoiteltua.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.