Ruoholahti

“Jos mun naamaa ei tule siihen.” Irvistin ehdolle, jonka Ruoholahden metroaseman nurkilla skeitanneet pojat heittivät pyyntööni muutamasta kuvasta. Mumisin takaisin jotain sen suuntaista, että kyllä minulla yleensä on ollut tapana ottaa se naama mukaan kuviin, mutta että katsotaan, katsotaan.

Ei-lökäpöksysti pukeutuneen pojan taakse laski aurinko ja skeitti oli oikeastaan ihan hauska, kun hän piti sitä 45 asteen kulmassa. “Pysy siinä”, sanoin ja napsin muutaman kuvan. Ei siitä yhtään hullumpi tullut.

“Sano joku nimi, niin tiedän miksi kuvaani kutsua”, sanoin.

“No mikäköhän se olisi”, sälli alkoi laskeskella. Aikaa jahkaamiseen tuntui kuluvan puoli ikuisuutta.

“Pistä siihen vaikka että Kostaja. Sitä nimeä mä ihan oikeastikin käytän. Ainakin netissä.”

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Martilla oli muovikassi puolillaan silakkaa, mutta nyt ei oikein meinannut napata. “Ei, kyllä nyt taitaa olla tämän illan aika ohi”, hän harmitteli ja nosti siiman vedestä, mutta laski sen sitten uudelleen. Harmitti vähän, olin ajatellut että tästäpä saan kivan otoksen kalaa nostavasta kalamiehestä.

Muuten Ruoholahden rannassa oli rauhallista — Lauttasaaren sillallakaan ei ollut ketään. Martin seurana kyllä oli toinen kalamies, tosin ei kalassa eikä myöskään entisiä tuttuja.

Sitten siima kiristyi, ja Martti veti vedestä kolme silakkaa samalla kertaa. Olin hieman yllättynyt, ihan moista sarjakalastusta en osannut arvata homman olevan.

“Parhaina päivinä täällä on sata jätkää”, Martti kuvaili paikkaa. Sillalle ei kuitenkaan välttämättä tarvitse mennä, laiturilla on ottipaikkoja myös.

Toivottelin kalaonnea, kun lähdin jatkamaan matkaa. “Meillä sanotaan ‘kireitä siimoja’”, Martti huikkasi perään. Onnen toivottaminen ei ole hyvästä kalaonnelle.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.