Ranska

You are currently browsing articles tagged Ranska.

Netizen On blogilehtiä tehty aiemminkin, tiesi edelliseen merkintään vinkata Miss Pligaa. Ranskassa julkaistiin alkuvuodesta kolme numeroa Netizen-nimistä lehteä, jonka piti iskulauseen mukaan selittää ja auttaa ymmärtämään blogien vallankumousta. Lehti näyttää, mitä sitä nyt verkossa pääsee katsomaan, erittäin raflaavalta ja juttujen tulokulmat mietityiltä. Tästäkö malli Suomen verkkokulttuurilehdelle?

Vaan ei. Netizenin toimitusblogin toiseksi viimeisessä (no, toivottavasti vain toiseksi viimeisimmässä) merkinnässä kerrotaan, että julkaisukertoja on vähennetty rajusti ja uusia tapoja jatkaa mietitään. Vai oliko se toisin päin?

Nous travaillons sur un changement radical de format en lien avec le média télévisuel, pour lequel je ne puis vous en dire plus. C’est pourquoi nous modifions la périodicité de Netizen et le transformons en bimestriel.

No, taustalla näyttää kuitenkin häärivän ranskalaista blogilandiaa seuraava verkkolehti/ryhmäblogi Pointblog.com , joka mainostaa muuten olevansa ensimmäisiä ranskankielisiä blogeja. Tuosta en niin tiedä, mutta muuten blogin sivupalkin horina kuulostaa samansuuntaiselta oman verkkokulttuurilehtiaivoitukseni kanssa:

pointblog.com est un blog consacré au phénomène des blogs et de l’expression des individus sur Internet.

Destiné aux néophytes aussi bien qu’aux blogueurs avancés ou aux simples observateurs, il a pour but d’éclairer sur l’importance et l’ampleur de cette évolution essentielle de l’Internet d’aujourd’hui.

Pitäisi varmaan seurata enemmän ranskankielistäkin verkkoa, ainakin se voisi tarjota uusia tulokulmia. Toisaalta, tuo Pointblog vaikuttaa melko teknisesti orientoituneelta näin äkkisilmäyksellä. Ja kuten Aleksi totesi: Wordpressin uudet ominaisuudet eivät ole pidemmän päälle kovin kiintoisa puheenaihe.

Ehkäpä on siis syytä ottaa opiksi sekä ranskalaisten onnistumisista että virheistä.

Tags: , , ,

Kuva Pariisin mellakoista Flickrissa on hienoja kuvajournalistisia settejä Pariisin uutta työlakia vastustavista mellakoista. Oma suosikkini on Hugo, jonka sarja mellakkakuvia on paitsi teknisesti hieno, myös varsin rohkea – mies on ollut koko tapahtumien keskellä, siellä missä värikuulat viuhuvat ilmassa ja mellakoitsijat jakavat potkuja jotakuinkin satunnaisesti valituille rivitovereilleen.

Muutenkin Flickria on käytetty melko hyvin tällaiseen tiedonvälitykselliseen “kansalais”journalismiin. Siellähän on koottuna kuvasarjoja erilaisista tapahtumista, suomalaisittain varmaan mielenkiintoisimmin journalismin päiviltä viime syksyltä.

Kuvat ovat todistusvoimaisia, missä mielessä juuri kuvajournalismin puolella ei-ammattilaisten mahdollisuus nousta tiedonvälittäjinä merkittävään asemaan on merkittävä. Jos mellakoitsija kirjoittaa blogiinsa, että “taas se poliisi pieksi meitä kohtuuttomasti ilman, että me teimme mitään”, aika harva uskoo. Jos sen sijaan sivulle laittaa kuvan, jossa pamppu heiluu ja veri lentää, kukaan ei kyseenalaista totuusarvoa.

No, joka tapauksessa – hienoja kuvia, hyvää kansalaisjournalismia.

Tags: , , , ,

Photo by:Paul Bence Ranskan mustaihoiset kansalaiset ovat syksyn mellakoiden herättäminä perustaneet oman järjestönsä saadakseen tunnustusta täysiverisinä ranskalaisina. Järjestö kokoaa yhteen kuusikymmentä kansalaisjärjestöä, joiden mielestä ranskalaisten on aika herätä valkoisesta unestaan. “Valkoisen tasavallan aika on ohi”, _Conseil représentatif des associations noiresin, CRANin_ (Mustien järjestöjä edustavan neuvottelukunnan) yksi perustajista, ihmisoikeusaktivisti __Fodé Sylla__ julistaaIPS:n haastattelussa.

Vaikka Ranska pyrkii esiintymään ihmisoikeuksien luvattuna maana, käytännössä maa on jakautunut valkoiseen ja ei-valkoiseen kansakuntaan. Valkoinen väestö saa paremmin töitä, mukavammat asunnut, elää leveämmin. Syrjintä ei ole virallista, vaan seuraa valkoisen kansanosan arkipäiväisistä ennakkoluuloista. Read the rest of this entry »

Tags: , , , , , ,

Lyonia tuli tuossa aiemmin haukuttua, mutta kyllä kaupungissa oli hyviäkin puolia. Parhaasta päästä olivat uudenuutukaiset kaupunkipyörät.

Vélo'v pyörän takarengas logoineen

Suur-Lyonin alueelle hankittiin tänä vuonna 2000 kolmivaihteista kaupunkipyörää, joita kuka tahansa saa käyttää kaupunkimatkustamiseen. Systeemi on kehitetty versio [Helsingin kaupunkipyöräsysteemistä -> Helsingin kaupunkipyörät], jossa eri puolilla kaupunkia olivista pisteistä voi ottaa pyörän lainaan kahden euron panttia vastaan.

Vaihteet ja ohjaustanko

Ensinnäkin Lyonin pyörät ovat, kuten sanottua, moderneja vaihdepyöriä. Ne on tarkoitettu ihan oikeasti käyttöön, mistä vaihteiden lisäksi kertovat dynamolla toimivat lamput sekä kevyille kantamuksille riittävä kori ohjaustangon edessä. Ihan merkityksetön ei ole sekään juttu, että pyörässä on vaijerilukko, jolla sen saa kiinni ostoksilla käynnin ajaksi.

Polkupyörän lainausautomaatti

Pyörät otetaan käyttöön ja palautettaan johonkin eri puolilla kaupunkia olevasta kahdestasadasta modernista vélo’v -telineestä. Pyörän lainaaja esittää lainausautomaatille elektronisen tunnuskortin, jonka perusteella kone tietää kenen mukaan pyörä on lähdössä. Tunnuskortin voi ostaa erikseen, tai sitten laitteessa voi käyttää paikallisliikenteen matkakorttia.

Pyörät on lukittu tukevasti, ja valitun pyörän lukko avautuu käyttäjän tunnistuksen jälkeen.

Jos pyörän palauttaa puolen tunnin kuluessa johonkin palautuspisteistä, käyttö on ilmaista. Tämän jälkeen se maksaa yhdestä kahteen euroon tunti. Yli vuorokauden lainasta peritään 150 euron sakko.

Polkupyöriä telieessä

Katukuvassa pyöriä näkyi käytössä paljon, ja paikalliset kehuivat niitä kovin. Kaikki vain pelkäsivät, että pyörät eivät kestä yhteiskäytössä. Pyörälainausta hoitava organisaatio on sitoutunut aktiiviseen kunnossapitoon, mutta monet epäilivät vandaalien runtelevan pyörät käyttökelvottomaksi alta aikayksikön.

Ekologiasta innostunut lyonilaisystäväni kertoi, että pyöräily on muutenkin lisääntynyt Lyonissa huomattavasti viimeisimmän parin vuoden aikana. Kaupungilla on pyöräilyohjelma, jonka tarkoituksena on lisätä pyöräteiden määrää ja kannustaa ihmisiä muutenkin kaduille.

Ranskassa tähän on aihetta. Henkilöautojen määrä on suuri, ruuhkat ongelmallisia. Amsterdamiin verrattuna pyöräilijöitä on vähän, kohtuullisen hyvän oloisista pyöräteistä huolimatta. Asennekysymys, lähinnä, vaikka tietenkin sitä voi puhua alankomaiden tasaisuuden houkuttelevuudestakin.

Kaupunkikuvan viehättävyydelle pyöräilijät ovat olennaisia. Tämän huomaa vertaamalla Amsterdamia, Ranskan kaupunkeja ja Luxemburgia. Kaikissa on vanhaa arvoarkkitehtuuria, mutta henkilöautojen määrä on polkupyöriin verraten suurin Luxemburgissa ja pienin Hollannissa. Ja Amsterdam on selvästi näistä sympaattisin, ihmiset tekevät siitä inhimillisen tuntuisen.

Tags: , , , , , , ,

Mittakaava

Saavuimme eilen Lyoniin, pian puolenpaivan jalkeen. Isantamme Carcassonessa heitti meidat tietullille, jossa en ehtinyt sytyttaa kunnolla tupakkaa ennen ensimmaisen kyydin saapumista. Montpellierin tietullilla jouduimme odottamaan tovin kauemmin, mutta sitten saimmekin kyydin perille asti.

Matka oli paras ikina saamani ranskantunti, silla jouduin puhumaan kolmen tunnin ajan ranskaksi politiikkaa ranskalaisen vasemmistoalykon kanssa. Matematiikan professori kertoi ranskalaisen yhteiskunnan kurjasta tilasta ja elintasoerojen rajusta kasvusta. Hurjaltahan se kuulosti – 1400 euron mediaanipalkka ei ole kovin kummoinen. Tulipahan sekin sanasto tutuksi.

Toulouse on sailynyt mielessamme viela sielta lahtemisen jalkeen. Paikka oli toistaiseksi sympaattisin nakemamme ranskalaiskaupunki, monestakin syysta. Muutaman sadan tuhannen ihmisen kaupungissa oli maan matalin keski-ika ja enemman opiskelijoita suhteessa kokonaisvakimaaraan kuin missaan muussa kaupungissa. Osittain tasta syysta kaupungin hintataso on hieman matalampi kuin muissa Ranskan kaupungeissa. Nuori vaki lisasi myos kaupungin eloisuutta, ja kiinnostavia palveluita oli paljon. Etenkin kohtuuhintaiset kahvilat ja nettipaikat olivat matkalaisen mieleen. Ja tietenkin kaupungin aarimmaisen laadukkaat sarjakuvakaupat ovat kaupungille pelkkaa plussaa.

Toulouse oli paikka, johon tekee mieli palata.

Lyonissa kaikki on suurempaa. Talot ovat korkeampia, metrolinjoja on enemman, kavelykadut leveita. Suihkulahteet julistavat suuruutta, kauppoja on jokaisen nurkan takana.

Tama ei tunnu kuitenkaan paikalta, johon haluaisi muuttaa asumaan. Hatainen johtopaatos, mutta usein ensivaikutelma on luotettava. Vaikka tassakin kaupungissa on kotoisat kolonsa ja onnistuneet ratkaisunsa, kokonaisuus ei kutsu asumaan. Sanon taman siita huolimatta, etta kavelimme tanaan kaupungin iloja esittelvat kojumarkkinat, missa itseaan mainostivat niin kansalaisjarjestot, urheiluseurat kuin ykkosiin pukeutuneet, punaviinia lipitelleet kaupunginisatkin.

Ensivaikutelma Lyonista syntyy sen mittakaavasta. Taalla, kuten Pariisissakin, kaikki on hieman liian suurta.

Ehka minulla on viela toinen jalka maaseudun mullassa, kuten niin monilla suomalaisilla sanotaan olevan. Suuruus tuntuu poyhkealta ja prameilevalta, eika se tunnu olevan minua varten. Urbaanin ei tarvitse olla mielestani valtavuuden massivinen utopia.

Tags: , , , , , , ,

Sade

Sataa. Pitäisi jatkaa matkaa kohti Carcassonnea, mutta tien varteen ei huvita lähteä. Siellä kastuu.

Ranska voitti eilen Irlannin 1-0, mutta ainakaan Toulousessa se ei aiheuttanut suuria juhlia. Irlantilainen ystävämme Bennykin nieli tappionsa pystyssäpäin oranssi-valko-vihreää lippua liehutellen.

Poikien uho juopottelustakin jäi yhteen olutlasilliseen ja pieneen kupilliseen rommia. Benjaminin piti lähteä aamuseitsemäksi töihin Airbusin tehtaalle lentokoneita kokoamaan, Benny paljastui absolutistiksi.

Näin lyhyitä pysähdyksiä tehdessä harmittaa, ettei mihinkään ehdi tutustua kunnolla. Kaikki tarinat jäävät pinnallisiksi, eikä kaupunkeja ehdi millään tasolla ottaa haltuun. Toulousestakin olisi paljon hyvää sanottavaa jo nyt: pienet, kiehtovat kujat ja kirjakahvilat, sopiva koko, yliopisto-opiskelijoiden riehakas aloitusrituaali. Päivässä suuren osan ehtii nähdä, mutta juuri mitään ei pysty kokomaan.

Siksi kai japanilaisetkin ottavat niin valokuvia jatkuvalla syötöllä matkustaessaan. Kahden viikon loman aikana ei ole aikaa pysähtyä, joten kaikki tallennetaan kameralla kotona koettavaksi. Muistoja ei ole aikaa luoda, niiden työstämiseen pitää palata.

Meidänkin seikkailumme on tällä pikemminkin liikettä kuin syvää kokemista. Siispä lähdemme liikkumaan; tien varteen, sateeseen.

Tags: , , , , ,

Liftausonni

Liftausonni vaihtelee, sen on tällä reissulla saanut huomata.

Pariisista lähteminen oli, kuten olimme arvelleetkin, ihan yhtä tuskaa. Sopivaa liftauspaikkaa ei ollut löytyä millään, ja neljän tunnin ihmettelyn jälkeen löysimme itsemme paikallisjunamatkaa kokeneempana ja monta kilometriä kävelleenä lähiön moottoritierampista.

Kovin tavallista siis, suurkaupungeista pääseminen on aina hankalaa.

Pariisin jäätyä taakse matka on edennyt mukavasti. Pisimmät odotusajat ovat olleet parinkymmenen minuutin luokkaa. Kahdessa päivässä pääsimme mukavasti Toulouseen, yhteensä seitsemänsataa kilometriä. Hassuin kyyti taisi olla eilisen viisisataa kilometriä pitkä pätkä ruumisauton kyydissä.

Kyllä, ruumisauton. Ei minkään sellaisen mustan hautajaissaattovehkeen, vaan vainajien siirtoon tarkoitetun modernin paketti-Rellun. Kyytiin noustessa huomasi takana vähän kummallisen, harmaalla kokolattiamatolla päällystetyn ison kaapin, joka siis jälkikäteen selvisi jonkinlaiseksi kylmäkaapiksi. Jälkeenpäin tarkoittaa hetkeä, jolloin kuskilta on pakko kysyä ammattia, kun kojelaudalla on kaksisataa paria kumihansikkaita. (Vastaus: “Kuljetan ruumiita. Ei hätää, takana ei tällä hetkellä ole ketään.”)

Tänään käymme kiertelemässä Toulousea irlantilaisen Bennyn kanssa ja illalla lähdemme todennäköisesti paikalliseen irkkupubiin seuraamaan ranskalaisen isäntämme ja tämän edellä mainitun irlantilaisen kanssa Ranska-Irlanti -ottelua. Pojat ovat kehottaneet meitä valitsemaan puolemme ennen ottelua, ja molemmat ovat uhanneet auttaa tappion karvaan kalkin nielemiseen runsaskätisellä alkoholitarjoilulla.

Tilanne vaatii selvästikin äärimmäistä varoivaisuutta ja poliittista korrektiutta.

Muistutuksena vielä: Latailen verkkoon kuvia matkastamme sitä mukaa kun se on mahdollista. Matkagalleriaamme kannattaa siis käydä aina välillä vilkaisemassa.

Tags: , , , , , , ,

Saavuimme eilisiltana Pariisiin. Uskomaton tuuri – monen tunnin odottelun jalkeen pysahtyy ensimmainen kyyti, joka viekin sitten suorilta koko matkan Amsterdamista perille asti.

Nukuimme parin paivan univelkoja, ja aamulla sosialisoin isanta-Vincentin koneen valokuvien nettiin laittamista varten.

Jotkut kuvat ovat sinansa tarinan arvoisia, ja koetan kirjoittaa niista paremmalla ajalla.

Tags: , , , , ,

Kolme yötä lähtöön. Olen todennäköisesti hukannut täysin kaikki lentoasiakirjat, jotka tulivat vain ja ainoastaan sähköisesti ja piti tulostaa, vaikkei niitä kai sitten tarvinnutkaan.

Hospitality club on tähän mennessä tuottanut yhden yöpaikan Pariisista, sillä ehdolla että olemme siellä ja lähdemme jatkamaan ennen yhdeksättä päivää. Couch Surfing tuotti paikan Tallinnasta ja Amsterdamista. Tosin Damin tyyppi ei ole vielä varmistanut, käykö hänen asuinkumppanilleen muutaman suomalaisen majoittaminen. Toivottavasti käy.

Matkasuunnitelma on poskettoman heikossa hapessa – sitä ei oikeastaan ole. No, vapaina mennään kuin taivaan linnut, jos ei ennätä tarkempaan matkaopasta tiirata. Amsterdam, Pariisi, viikko jotain täysin ennalta arvaamatonta. Hmm…

Tarkoitus olisi kuitenkin liftailla Amsterdamista etelään, käydä katsomassa ikiromanttinen Ranskan pääkaupunki ja jatkaa siitä liftaten johonkin suuntaan. Maihinnousupaikat? Dijonin sinappimaa? Nizza? Atlantin valtameri? Välimereen pulahtamaan? Alpeille patikoimaan päiväksi tai pariksi? Ehkä menemme sinne, minne kuskit meitä vievät. Arvalla, annetaan sattumalle mahdollisuus.

Kunhan ollaan Franfurtissa oikeana päivänä, niin päästään lentämään takaisin.

Tags: , , , , ,

Tämäniltainen löytöni Publius.fr on ranskalainen blogi, joka käsittelee tulevaa EU:n perustuslakia.

Hiljattain Suomalaisessa blogistanissa on käyty vääntöä siitä, onko bloggaaminen (kansalais)journalismia. Aiheesta on väännetty sanaa ainakin Karin, Jussin ja Ollin blogeissa. Jos journalismi nyt sitten tässä yhteydessä määriteltäisiin ajankohtaiseksi, asiapohjaiseksi sisällöntuotannoksi, niin tuo ranskalaisten projekti on journalismia parhaimmillaan. Eikä tuo journalismimääritelmä edes ole olennainen – journalismia tai jotain muuta, publius.fr on hemmetin tarpeellinen ja hieno areena.

Hienoa nähdä, että edes jossain käydään älykästä keskustelua yhdestä tämän vuosituhannen tärkeimmästä asiapaperista. Sivua selaillessa tulee sellainen olo, että täällä Suomessa ollaan vähintään valovuosi jäljessä sivistyksestä.

Tags: , , , ,