Kari Haakana oli näköjään jo perjantaina ehtinyt blogata uutisen Radio Helsingin myynnistä Helsingin Sanomille. Tästä aiheesta tuli juhlimisen lomassa vähän kiristeltyä hammasta viikonlopun aikana, pitkälti samoista syistä kuin Radio Helsingin keskustelupalstalle tuntojaan tilittelevät pessimistit.
Axa Sorjosen rauhoitteluista huolimatta en usko, että tähän asti messevänä pysynyt meininki jatkuu entisellään, ainakaan kovin pitkään. Radio Helsinki on tehnyt tappiota, eikä sitä varmasti ostettu Hesarille taakaksi. Näkyvyyttä tulee varmasti lisää, mutta mainoseurojen ohella kasvaa tulosvastuu. Ennen pitkää media-, imago- ja muut huuhaakonsultit käyvät analysoimassa kanavan kohderyhmää ja esittämässä powerpoint-kalvosulkeisilla kehitysehdotuksia ohjelmaprofiiliin. Seuraus: Virtaviivaisuutta monimuotoisuuden kustannuksilla. Lisää kuulijoita. Radio Helsingin hengen kuolema.
Mutta niinhän se menee, maailma muuttuu ja uusista asioista tulee vanhoja, ja vanhuus tulee tunnetusti harvoin yksin. Radio City oli 1980-luvulla vaihtoehto ja uuden luoja, nykyään jotain aivan muuta. Myös Radio Helsinki piristi (ja toistaiseksi piristää yhä) radioskeneä oman aikansa, mutta mikäänhän ei ole ikuista. Kun Radio Helsingin taantuma intomielisestä kulttuuriprojektista vakiintuneeksi isolla rahalla tehdyksi keskivertokanavaksi alkaa,jotain tulee tilalle.
Vastarinta ja vaihtoehtokulttuuri elävät aina. Niiden nimi, tekijät ja muoto vaihtuvat.
Pohdiskeleva liftari on toimittaja Teppo Moision blogi asioista, jotka eivät liity suoraan omiin toimeksiantoihin.
Tuoreimmat kommentit