propaganda

Kuluva talvi on ollut poikkeuksellisen lämmin, sitä ei käy kiistäminen - vaikka lunta on viime päivinä tullut ja viikonlopuksi luvataan rapeita pakkasia. Mutta onko syynä ilmastonmuutos, vai onko kyseessä tilastoharha?

Merentutkimuslaitos turinoi poikkeuksellista talvesta 1929-30:

“Jäävuodelle antoi ensi sijassa leimansa jääkauden harvinaisen korkea lämpömäärä; mainittavampaa pakkasta ei ilmestynyt ennen kuin kuukausivaihteessa tammikuu-helmikuu, ja silloinkin oli pakkanen hyvin kohtalainen. Edelleen oli talvisaika tuulinen, ja vihdoin, jäätymisen alettua, vaikuttivat voimakkaat tuulet ja myrskyt hyvin suuresti jäänmuodostumisen yksityiskohtiin ja jään erilaiseen kehittymiseen eri alueilla.”

Ihan kuulostaa samalta kuin tänä talvena, ja tuolloin tuskin vielä saattoi kehnoista pilkkikeleistä syyttää kaupunkimaastureita.

Ilmastonmuutos on useaan otteeseen ja pätevästi todistettu ilmiö. Viime vuoden poikkeuksellisen lämmin sää on kuitenkin antanut kivasti pontta asiasta valistamiselle, kun ihmiset ovat olleet ihmeissään ja tavallista kiinnostuneempia paitsi sää- myös ilmastoasioista.

Onneksi vain harvat ovat koettaneet nivoa poikkeustalven ja ilmastonmuutoksen yhdeksi ja samaksi asiaksi. Siinä olisi populismi äkkiä kalahtanut omaan nilkkaan, kun olisi faktoja ruvettu kaivelemaan.

Hesarissa tänään julkaistu Jukka Tarkan arvio Lasse Lehtisen kirjasta Sodankäyntiä sanoin ja kuvin. Suomalainen sotapropaganda 1939–44 saa tämän aamun hevonpaskapalkinnon. Luulot otetaan pois heti jutun alussa:

“Lasse Lehtisen kirja osoittaa suomalaisen sotatiedottamisen poikkeavuuden kaikkialla muualla harjoitettuun sotapropagandaan verrattuna. Se perustui pääosin totuuteen.”

Just joo. Vaihda kohtaan “suomalainen” mikä tahansa muu kansallisuus, niin koko kappale alkaa naurattaa. Vähän vaikea uskoa, että me suomalaiset olimme ainoita ja esimerkillisiä emmekä koskaan ole tehneet mitään väärin.

Seliseli, ajopuuteoria ja sauvakävelyn mullistavat kuntovaikutukset, sanon minä.

On Lehtisen historiikissa varmasti monta faktaa kohdallaan, mutta tuon esimerkkikappaleen peruseella väitän, että Tarkan ihailema vakuuttavuus ja uskottavuus tulee kyllä ennemminkin tarpeesta kiillotella omaa kansallista historiaa. Se on siis hyvää propagandaa, joka käyttää hyväkseen sitä, että ihmiselle totta ei ole ulkoinen todellisuus vaan oman pään siitä luoma kuva. Ja siellähän ryssä on ryssä, suomipoika vihulaiseen nähden ylivoimainen ja kotimainen sotatiedotus puhdas kuin vastapestyt valkeat lakanat.

Fiktiopuolella suosittelen muuten Sanna Ravin justsillään julkaistua Ansaria, jossa luonnostellaan aatteessaan tiukan mutta hengessään heikon tiedotusmiehen sielunmaisema.