onnellisuus

You are currently browsing articles tagged onnellisuus.

Has Bild stumbled upon a clever business model for news? | Online Journalism Blog
Saksalainen Bild on liittoutunut Lidlin kanssa. Kauppa myy lehden kanssa yhteistyössä kansalaistoimittajapokkaria: Halpakameran mukana tulee ohjelmisto, jolla kuvat voi ladata suoraan Bildin kuvatoimittajien arvioitaviksi.

Happiness spreads like the plague – New Scientist
Like an influenza outbreak, happiness – and misery too – spread through social networks, affecting people through three degrees of separation. For instance, a happy friend of a friend of a friend increases the chances of personal happiness by about 6%.

US military interrogator decries torture — worse than useless – Boing Boing
Democracy Now! interviews Matthew Alexander, author of How to Break a Terrorist: The US Interrogators Who Used Brains, Not Brutality, to Take Down the Deadliest Man in Iraq. Alexander is a former US military interrogator who deplores the use of torture in interrogation as ineffective at extracting intelligence — and he argues that it's very effective at outraging potential enemies and turning them into murderous extremists.

Fifi : Missä muutos, Obama?
"Obaman tuoreet nimitykset kertovat, että uusi presidentti tulee seuraamaan edeltäjiensä esimerkkiä." Juu, niin. Tämän ei kyllä olisi pitänyt olla yllätys. Kuka USA:n presidentti olisi ihan oikeasti tarjonnut suuren muutoksen? Iso laiva kääntyy hitaasti.

Mielipidepalvelu | Aivomassaa
Opinaattorin (työnimi) perusideana on se, että siinä missä halutessasi faktatietoa jostain asiasta ("mikä on veden kemiallinen kaava?") voit kääntyä wikipedian puoleen, mutta halutessasi kartoittaa ihmisten mielipiteitä jostain asiasta – esim. törmäät lehdessä uuteen poliitikkoon, josta et aiemmin tiedä juuri mitään – voisit katsoa opinaattorista mitä muut ihmiset kyseisestä poliitikosta ajattelevat.

5.12.2008 by delicious | No comments

Hyväpalkkaiset tyytymättömimpiä palkkaansa | HS.fi
Raha ei taida tehdä onnelliseksi, ylläripylläri

15.10.2008 by delicious | No comments

Onnen oikea määritelmä

12.8.2006 by Teppo | 2 comments

Palaan toistuvasti miettimään onnea. Tämä ei ole ihmiselle yllättävää, sillä ihminenhän on sellainen apina (via Just Sopivasti), joka kuvittelee, että sen pitäisi olla onnellinen. Muut eläimet voivat vain olla.

Niinpä pistelinkin saman tien kirjakauppaan, kun luin Hesarista filosofi Timo Airaksisen kirjoittaneen buddhalaisesta ajattelusta vaikutteita ottaneen opaskirjan onnellisuuteen.

Kirja tuntui mielenkiintoiselta, koska oletin sen olevan hieman perinteistä self-help–oppaita syvällisempi. Meillä akateemisesti koulutetuilla ateisteillahan on se tutkitusti ongelma, että kovin yksinkertaiset viestit, joita rahvaalle tarjotaan, eivät tuppaa menemään läpi.

Airaksisen kirja oli hiukkasen hämmentävä lukukokemus. Ensimmäinen ajatukseni oli, että nyt kyllä filosofian professori on lukenut viime aikoina liikaa Erlend Loea; sanomisen tapa on hyvin samantyyppinen. Airaksinen esittää lakonisesti lauseita, jotka ovat ilmiselvästi ironisia – ja välillä eivät ole. Osin Onnellisuuden opas tuntuu olevan suoraa vittuilua perinteisille onnellisuuden oppaille.

Seuraava ajatukseni oli, että ehkä syyttävällä sormella pitäisi osoittaa kustantajaa tai kustannustoimittajaa, joka todennäköisesti on lukenut jo vuosikausia liikaa Erlend Loea – Airaksisen Onnellisuuden oppaan on kustantanut Erlend Loen suomalaiskustantaja Johnny Kniga, jonka pomo on puskaradion kuljettamien tietojen mukaan itsekin melkoinen Loe-fani.

Lyhyesti: minusta Airaksisen onniopas ei ole erityisemmän hyvä kirja. Fiksut ajatukset on kätketty itsetarkoituksellisen sekundaloelaisen höpöhöpön sekaan. Älkää nyt ymmärtäkö tätä höpöhöpön dissausta väärin: tykkään laadukkaasta höpöhöpöstä ja Erlend Loesta, mutta Airaksisen höpöhöpö ei ole kovin hyvää. Syvällisiä ajatuksia kätkevä self-help -parodia ei oikein toimi, tai oikeammin sanottuna sitä ei ole tehty kovin hyvin.

Ajatuksen tasolla kirjassa on kieltämättä paljon hyvää ja kaunista. Airaksisen perusajatus on, että Suomessa vallitsevan liberalistisen ideologian reittiopas onnellisuuteen on väärä. Me emme saavuta onnea sillä, että saamme kaiken, mitä haluamme. Pitäisi sisäistää buddhalaisuuden idea, jonka mukaan halut tuottavat tuskaa, ja huijata itsensa eroon turhista haluista. Ajatus tuntuu oikealta, joskaan ei kovinkaan uudelta.

Tiukimmillaan Onnellisuuden opas on kohdassa, jossa Airaksinen antaa onnellisuuden oikean määritelmän:

ONNELLISUUS tarkoittaa sitä, että ihmisellä ei ole mitään hyvää syytä yrittää pois siitä tilanteesta jossa hän juuri sillä hetkellä on.

OLLA ONNETON tarkoittaa sitä, että ihmisiä ajetetaan pois sieltä missä hän on onnellinen.

Tästä mennään eteenpäin ja pohditaan yhteiskunnan onnellisuutta ja yksilön onnen ehtoja. Ajatuskehitelmän lopputulos on, että edes buddhalaisesti ajatteleva ihminen ei ole irrallaan maailmasta, vaan onnellisuudelle on jonkin verran ihmisen ulkopuolisia ehtoja.

Airaksisen mukaan onnellisuuden salaisuus on kaiken harmonia. Kaiken harmoniassa yhteiskunnan, luonnon, maailmankaikkeuden ja ihmisen sielun osaset ovat tasapainossa. Epäoikeudenmukainen laki, kipeä keho, materiaalinen puute, sieluun istutettu kulutusmania, saasteet tai huoli maailmankaikkeudesta eivät rasita – ihmisellä ei ole mitään hyvää syytä pyrkiä pois nykyhetkestä.

Oma tulkintani onnesta? Kaipa se on aika airaslainen. Onnellisuus voisi olla vaikka sitä, että voi vain olla – räpiköimättä siinä ajatuksessa, että jossain muualla olisi onnellisempi ja asiat muutenkin paremmiin.

Tags: , , , ,

Bruttokansanonni

6.10.2005 by Teppo | No comments

Bhutanissa arvellaan, että onnellisuutta mittaava tunnusluku, bruttokansanonni (Gross National Happiness, GNH) voisi olla permpi hyvinvoinnin mittarina kuin bruttokansantuloa (Gross National Product, GNP). Ajatus ei ole jäänyt pelkäksi ilmaan heitetyksi unelmaksi, vaan mahdollisuutta tällaisen tunnusluvun luomiseen on pohdittu [akatemiatasolla asti. -> http://www.bhutanstudies.org.bt/publications/gnh/gnh.htm]

Taloudellisia suhdelukuja on perinteisesti pidetty pätevinä hyvinvoinnin mittareina. Kummallista tätä taustaa vasten on, että esimerkiksi suomalaisten hyvinvointi on bruttokansantuotteella mitattuna parantunut tuntuvasti viimeeksi kuluneen neljännesvuosisadan aikana, mutta ihmiset ovat yhtä tyytymättömiä oloihinsa kuin vuonna 1980.

Nyt onni tulee rytinällä politiikaan, päätöslauselmiin ja pääkirjoituksiin.

New York Times::
> The world looks the way it does – as if it is being devoured by some grievous species – partly because of narrow economic assumptions that govern the behavior of corporations and nations. Those assumptions usually exclude, for instance, the costs of environmental, social or cultural damage. A clearer understanding of what makes humans happy – not merely more eager consumers or more productive workers – might help begin to reshape those assumptions in a way that has a measurable and meliorating outcome on the lives we lead and the world we live in.

Bisnes.fi: [Onnimania -> http://www.bisnes.fi/3-405/artikkeli_onnellisuus.htm]:

>Tony Blairin hallituksen entinen neuvonantaja, taloustieteilijä Richard Layard julkaisi alkuvuodesta kirjan Happiness: Lessons from a New Science, jossa pohditaan poliittisia keinoja onnellisuuden lisäämiseksi. Kirja on herättänyt jo Isossa-Britanniassa paljon huomiota.

>Näin pitää ollakin. Kuten Layardkin toteaa, onnellisuus on ainut relevantti oman elämän päämäärä ja onnelliset ihmiset ainut relevantti politiikanteon päämäärä.

Tags: , , ,

Lotto tai henki

2.5.2005 by Teppo | No comments

Tarkoitukseni oli kirjoittaa lotosta ja todennäköisyyksistä jo vappuaattona, mutta ensimmäiset vieraat tulivatkin kemuihimme jo ajallaan, joten naputtelu jäi kesken. Aihe ei ole enää samalla tavalla ajankohtainen näin paria päivää myöhemmin, mutta on tässä ajatuksessa ajatonkin puolensa.

Lauantai oli siis paitsi syntymäpäiväni (paljon onneeaa miinä) ja vappuaatto, myös lottoarvontapäivä. Jaossa oli tavallista enemmän rahaa, joten oletettavasti lottoajiakin oli tavallista enemmän. Minäkin jätin rivini.

Lottoaminen on minulle satunnaistapa, jota on vaikeampi tunnustaa kuin tupakoinnin uudelleen aloittamista. Lukiossa matikanopettajani naureskeli lottoajille – mahdollisuudet voitoon ovat niin pienet, että ne on helpointa pyöristää nollaksi. Noin matemaattisesti ajatellen voittaminen on siis mahdotonta. Ja koska voittaminen on mahdotonta, myös lottoaminen on järjetöntä.

Silti ihmiset lottoavat. Vaikka käytännön mahdollisuus voittoon on pirun monen desimaalin päässä ykkösestä, arvontaan osallistumalla saa teoreettisen mahdollisuuden voittoon. Toive voitosta tuo elämään vähän jännitystä ja toivoa paremmasta, rikkaammasta elämästä. Hävittävää on vähän, voitettavaa paljon.

Lottoajien pilkkaamiseen yhdistyi lukiossa loton voittomahdollisuuksien suhteuttaminen erilaisiin tapaturma- ja onnettomuusriskeihin. Inhottava tilastollinen tosiasiahan on, että on todennäköisempää kuolla yllättäen tapaturmaisesti kuin voittaa lotossa miljoonia.

Ajatellaanpa vappun juhlintaa ja lottoarvontaa rinnatusten: Miljoonista lottoriveistä seitsemän oikein -osumia oli yksi,kuusi oli oikein reilulla sadalla, viisi oikein muutamalla tuhannella ja neljä rastia osui oikeaan vähän yli 120 000 ihmisellä. Vastaavasti vappuna Espoossa kuoli yksi ihminen kolarissa, kaivopuistossa tippui kalliolta yksi henkilö ja yksi jäi keskustassa raitiovaunun alle. Pahoinpitelyistä ei uutisoitu, paitis Oulun joukkotappelusta, mutta tuttujen mukaan melko pahan näköisiä tapauksia tuli kaduilla vastaan. Vapun pikkuhaaverit eivät ole uutisia: kaatumisia, ruhjeita, katkenneita luita. Reilusti yli miljoonalla oli tänään tai eilen melkoinen krapula, siis tavallaan neljä oikein. Lotto järistytti siis yhden, elämä ainakin kolmen suomalaisen tulevaisuutta.

Kaikki lottorivin jättäneet toivoivat voittavansa. Tuskinpa kenenkään vappua viettäneen mielessä kävi, että “tulenpa tänään hakatuksi” tai “putoanpa tänään kalliolta”.

Kun lototessa panokset ovat pieniä ja mahdolliset voitot suuria, arkielämässä voitot ovat lyhyellä tähtäimellä pieniä, panokset taas todella suuria. Jos uskoo lottossa mahdollisuuksiinsa, pitäisi samalla logiikalla olla kauhuissaan ajatuksesta kadulle astumisesta. Pelissähän on elämä, ja todennäköisyys sen menettämiseen, lottotodennäköisyyksiin verrattuna, valtava.

Tällaiselle ajattelulle on olemassa nimi: vainoharhaisuus. Vastaavasti naiivia uskoa loton avulla tapahtuvaan äkkirikastumiseen voi pitää typeränä.

Todennäköisyyksien hahmottaminen on vaikeaa (tämän huomaa tilastomatematiikan kurssilla yliopistolla), eikä yksittäisen ihmisen kannalta todennäköisyyksillä ei ole juurikaan merkitystä. Kuten lukioaikainen, todennäköisyyslaskentaan turhautunut tyttöystäväni totesi: Elämässä asiat joko tapahtuvat tai eivät tapahdu – välimuotoa ei ole. Yleensä terve ihminen tajuaa arkielämän riskit ja osaa elää jotakuinkin niiden mukaan.

Poikkeuksiakin on. Välillä käsitykset turvallisuudesta, vaarallisuudesta ja voitonmahdollisuuksista heittävät iloisesti häränpyllyä.

Minun lottokupongissani oli vappuaattona yksi numero oikein.

Tags: , , , , , ,