Tämänaamuinen Hesarin juttu natsien Saksassa käymästä kulttuuritaistelusta (€) herätteli minua taas ihmettelemään, miksi tunnen samankaltaista spontaania vastenmielisyyttä jääkiekkoa, amerikkalaisia (ja suomalaisia) action-elokuvia ja kotoista muukalaisvihaa vastaan.
Kaikkia näitä yhdistää samankaltainen väkivallan ja ennakkoluulojen kulttuuri.
Hesarin artikkeli nosti esiin sen unohdetun näkökulman, että natsit kävivät raakaa taistelua saksalaisten mielistä humaania, sivistynyttä ja tasavaltalaista 1920-luvun eliittikulttuuria vastaan. “Heikon inhimillisyyden” tilalle tarjottiin vahvaa kansallista arjalaisyhteisyyttä, taistelun kautta ansaittavaa sankaruutta ja ylemmyyttä suhteessa muihin kansakuntiin. Epäinhimillisen toiminnan teki mahdolliseksi epäinhimillinen kulttuuri.
On liioittelua laittaa yhtäläisyysmerkit natsi-Saksan sallimien (ja rohkaisemien) opiskelijoiden kaksintaisteluiden ja jääkiekon kovaa taklauspeliä ylistävän kulttuurin välille, mutta samankaltaisuuttahan näissä on - eikö? Ja eikö kansallissosialismi olisi ihan hyvä nimi aatteelle, jonka mukaan kaikenlainen muukalaisten hyysääminen on perseestä, mutta valtion tehtäväksi nähdään oman kansallisvaltion syrjäseutujen pitäminen leivässä laajalla valtiollisella tukipolitiikalla?
Suomessa on onneksi hyvin vähän ihmisiä, jotka hyväksyisivät natsien toimintatavat. Samaa, humanismia halveksuvaa henkeä löytyy kuitenkin pelottavan monesta vaikutusvaltaisestakin suomalaisesta.
Pohdiskeleva liftari on toimittaja Teppo Moision blogi asioista.
Tuoreimmat kommentit