Tietääkö kukaan nimeä “mutta sehän on eri asia” -argumentaatiolle, jolla lähes samasta ilmiöstä tehdään ihan eri asia siksi, että tekijä on eri? Kun puhutaan siitä, miten suomalaiset miehet pieksevät naisiaan, seurueesta löytyy yleensä joku älypää, jonka mielestä “Suomessa tilanne on kuitenkin ihan erilainen kuin jossain muslimimaassa, jossa naista saa kohdella ihan niin kuin haluaa”. Tai jos ottaa puheeksi suomalaisten Natsi-Saksaan luovuttamat juutalaiset, joku sanoo että “sehän nyt on ihan eri mittakaavassa oleva asia eikä näistä asioista ole sopivaa puhua saman illan aikana”.
Aina välillä tarvittaisiin päinvastaista “sehän on ihan sama asia” -argumentointia. Lueskelin aamulla Hesarista juttua, jossa mietittiin maahanmuuttajien kunniaväkivaltaa – siis sitä, kun mies sukulaistensa hiljaisen hyväksynnän tukemana tappaa / pahoinpitelee vaimonsa, joka on jotenkin loukannut miehen / perheen kunniaa. Eikös tämä nyt ole ihan sama asia kuin se, kun kotoperäisessä keskustelussa sanotaan että “ei mies ilman syytä vaimoaan lyö, lähisuhdeväkivallan syitä pitää etsiä molemmista osapuolista”.
“Mutta sehän on ihan eri asia” -retoriikka ei ole tietenkään pelkästään suomalainen ilmiö. Sama kuvio toistuu joka puolella: meidän omat julmat tekomme johtuvat käytännön pakosta tai ovat poikkeuksellinen virhe; muiden julmuudet kertovat häikäilemättömästä ja eläimellisestä kulttuurista.
Ei voi kuin ihmetellä ihmisen hillitöntä hinkua olla ymmärtämättä toista ihmistä.

Pohdiskeleva liftari on toimittaja Teppo Moision blogi asioista.
Tuoreimmat kommentit