mediablogi

Apu-lehti on näemmä Mediablogin Matti Lintulahden luotsaamana lanseerannut kansalaisreportterien verkkopalvelun Apureportterin. Pakko sanoa, että tykkään nimestä, jolla haalitaan lukijoita raportoinnin avuksi ja sloganista “Eikö juttu miellyttänyt - keksi itse parempi”. Hyvää copya.

Lisää krediittiä tulee sivuston reporttereille tarjoamasta ohjepaketista, joka on ainakin äkkivilkaisun perusteella asiallisen selkeä ja kattava, ja tarjotaanpa samaan pakettiin verrattain yleiskielinen katsaus reportterin kannalta keskeisiin lakipykäliinkin. Ja - tässäpä uutispommi - Apu lupaa maksaa reporttereille palkkioita tekstien laadusta riippuen parista kympista pariinsataan euroon.

Luulisi kiinnostavan.

Vielä on tietenkin turhan aikaista analysoida sisällön kehitystä suuntaan tai toiseen, mutta avaanpa sanaisen arkkuni silti. Olin hetken positiivisesti yllättynyt nimimerkki Ilkka Ranta-ahon laadukkaista kansalaisraporteista Saksan televisioviihteen surkeasta tilasta ja asiallisesta “sotiemme sankarit turisevat“-pätkästä. Mutta mutta. Kyseinen Ilkka Ranta-ahohan taitaa olla Avun verkkopuolen toimituspäällikkö, siis ammattijournalisti eikä mikään puskasta vekkosivulle tupsahtanut apureportteri. ^[1]

Muuten tähän mennessä Apureportteri-saitille karttunut sisältö onkin aika keskinkertaista lukijanosastokamaa.

Vaikka oma palkkani ja paikkani onkin tässä tulilinjalla, niin silti aina toivon, että jostain tulisi se suuri kansalaismedia, jolla valta kaapattaisiin kirjoittavalta eliitiltä. Ja aina, tai ainakin valtaosassa tapauksia, petyn pahasti. Kansalaisjournalismin anti on hemmetin usein ihan karmeaa tuubaa: teinien narsistista tiexää, akkojen turhanpäiväistä kaakatusta ja äijien jonninjoutavaa jorinaa.

No, toivotaan että kansa sen vallan vielä kaappaa. Veikkaanpa kuitenkin, että Lindholm on oikeassa jupistessaan tämän tästä blogiriviensä välistä, että hampaattomalla ja aikansa eläneellä, ammattilaisvoimin tehdyllä valtamedialla on paikkansa.