Maailma

Dagens Nyheter kertoo:

Tjänstemän på Migrationsverket i Solna har på kontorstid och i verkets lokaler med champagne firat avvisningen av en asylsökande familj med ett svårt sjukt barn. [--]

I ett mejl med rubriken “Fredagsnöje” skrev beslutsfattaren Annica Ring:

“På fredag ska vi fira ihop med AM2 kl 15.00 i deras kök. Jag hoppas att ni alla kan avsätta en kvart innan i vårt kök då vi tänkte infria [handläggarens namn, reds. anm.] löfte om champagne efter det att en viss familj lämnat Sverige. I dag har jag fått bekräftat att verkställigheten avlöpte väl dock med fot- och handbojor samt poliser som blev påpucklade på traditionellt sätt med handväska. Så varm välkomna till vårt kök 14.45 för en skål.”

Väittäisin, että ihan tuolla tavalla ei viranomaisen kuuluisi käyttäytyä, olivat ne asiakkaat miten vittumaisia tahansa. Kyseessä kuitenkin on maahanmuutto-, ei maastakarkoitusvirasto.

Joulu on täällä. Samaten joulubiisit.

Amnesty International päräytti joulupöytään John Lennonin vanhan jouluhitin Merry Xmas (War Is Over). Esittäjä ei kuitenkaan ole Lennon itse, vaan Maroon 5.

Biisi on joulumaistiainen Make Some Noise -kampanjasta, jonka tarkoituksena on laulaa ihmisoikeusaate nykynuorten sydämiin - John Lennonin vanhojen biisien uusilla versioilla. Tällä hetkellä kampanjan verkkosivuilla on Maroon 5:n joulurallatuksen lisäksi ladattavissa neljä biisiä: Black Eyed Peasin uudelleenversiointi Power to the people:sta, The Curen Love, The Postal Servicen Grow old with me ja Snow Patrolin Isolation.

Ja lisää on tulossa. Ainakin Avril Lavignen nimi on vilahdellut promootiopuheissa, ja on noita muitakin nimiä korviin kantautunut. Kiitos kampanjasta kuuluu muuten Yoko Onolle, joka antoi miesvainaansa tekijänoikeuksia Amnestyn käyttöön vuonna 2003.

Mutta tärkein kysymys tietekin pitää jättää viimeiseksi: kuka saa kunnian vetäistä uuden version Imaginesta? Oma veikkaukseni (tietoa ei ole) on U2, joka sai ihmisoikeuksien päivänä Omantunnonlähettilään palkinnon, Amnesty Internationalin korkeimman ihmisoikeustunnustuksen.

Olin hieman yllättynyt, että vain Iltalehti tarttui Amnestyn viime viikolla julkaistuun raporttiin lähisuhdeväkivallasta Venäjällä. Vaimonhakkausluvut siellä ovat täysin pöyristyttäviä, siltä osin kun niitä ylipäätään on.

Venäjällä vain kuolonuhrit lasketaan, ja niitä oli viranomaisten varovaisen arvion mukaan vuonna 2003 yli yhdeksän tuhatta. Paria vuotta aiemmin annettu arvio oli 14 000. Jo tuo pienempi luku tarkoittaa yhtä tapettua vaimoa per tunti, eikä tuo suurempikaan välttämättä ole yläkanttiin heitetty arvio. Poliisi ei aina pistä ruksia oikeaan kohtaan, eikä vanhempiensa luona asuvan tyttöystävän tappoa välttämättä lasketa perheen sisäiseksi väkivallaksi. Read the rest of this entry »

Kristillissä World-blogissä käydään keskustelua siitä, kummat ovat anteliaampia kehitysavussaan, yhdysvaltalaiset vai eurooppalaiset. Lyhyen merkinnän perusväite on, että Eurooppa antaa valtiollista apua enemmän, mutta Yhdysvaltalaisten yksityisesti antamat lahjoitukset tasaavat tilit.

Hauskinta luettavaa on kuitenkin merkintää seuraava keskustelu:

this sounds an awful lot like Socialism: ie. France & Sweden. and what does socialism produce, in a nutshell ? “France on Fire” & Swedish skinheads(neonazis) who loathe the African & Arab immigrants who milk the golden-pig (their welfare-state) to death.

via Valtavirran vierestä

Joulu tulee, ja mattimyöhäiset ovat nyt lahjaostosten kanssa niin sanotusti kusessa. Mitä antaa ihmiselle, jolla on jo kaikkea? No, miten olisi vaikkapa lehmä? Word Visionin lahjakatalogista voit valita takuulla yllättävän ja hyvää mieltä tuottavan lahjan. Tarjolla on koulutarvikkeita, vuohta ja vesiputkea. Hinnat vaihtelevat kymmenestä kahteentuhanteen euroon. Kahdella tonnilla saa jo tyttöjen turvatalon.

Lahjaksi lehmä -sivuston kautta hankitut joululahjat toimitetaan kehityskohteisiin Intiaan, Peruun, Keniaan, Somaliaan ja Ugandaan, joissa niistä ihan oikeasti on hyötyä ja iloa. Ystäväkin varmasti ilahtuu, jos on vähääkään joulumielellä.

Lisää maailmaa parantavia lahjavinkkejä löytyy Kepan joululahjasivuilta.

Ranskan mustaihoiset kansalaiset ovat syksyn mellakoiden herättäminä perustaneet oman järjestönsä saadakseen tunnustusta täysiverisinä ranskalaisina. Järjestö kokoaa yhteen kuusikymmentä kansalaisjärjestöä, joiden mielestä ranskalaisten on aika herätä valkoisesta unestaan. “Valkoisen tasavallan aika on ohi”, Conseil représentatif des associations noiresin, CRANin (Mustien järjestöjä edustavan neuvottelukunnan) yksi perustajista, ihmisoikeusaktivisti Fodé Sylla julistaaIPS:n haastattelussa.

Vaikka Ranska pyrkii esiintymään ihmisoikeuksien luvattuna maana, käytännössä maa on jakautunut valkoiseen ja ei-valkoiseen kansakuntaan. Valkoinen väestö saa paremmin töitä, mukavammat asunnut, elää leveämmin. Syrjintä ei ole virallista, vaan seuraa valkoisen kansanosan arkipäiväisistä ennakkoluuloista. Read the rest of this entry »

Olen kirjoitellut tänne lähinnä Pakistanin ihmisoikeusrikkomuksista ja maanjäristyksen jälkeisistä kähminnöistä, mutta nyt jotain positiivisempaa: Global Voicesin kautta löysin Shirazin sympaattisen kuvauksen Lahoren Basant Bash -leijafestivaaleista.

From mid-January to mid-February the clear blue skies over Punjab and Lahore in Pakistan, come alive with the gaiety and colour of paper kites – in all hues, shapes and sizes. The yellow of mustard flowers and the Amaltas trees is the first colour to be sighted after the severe winters of the north. Poets have penned romantic verses, and artists, both of the past and contemporary, have painted the Basant skies.

Mutta voi, tässäkin tarinassa on pimeä puolensa, kirjaimellisesti:

But even such a joyous festival has a dark side, as hospitals invariably are packed with kite flyers who fell off roofs and children who were hit by cars as they ran down the streets, their faces turned towards the sky to watch the kites. Quarters of the city are plunged into darkness when razor-sharp kite cords rolled in powdered glass or made of steel cut electricity wires.

Pakistanin maanjäristyksen uhreille annetut avustusrahat ovat päätyneet pönkittämään diktatuurissa valtaa pitävän armeijan asemaa, raportoi IPS. Kansainväliset tukijat ovat antaneet alueelle kuusi miljardia euroa jälleenrakennukseen ja humanitaariseen apuun, joten mistään ihan pienistä summista ei suurta hätää kärsivällä alueella ole kyse.

Näytää kuitenkin pahasti siltä, että iso osa rahoista päätyy ihan jonnekin muualle kuin minne ne on tarkoitettu. Ainakaan toimivaa siviilidemokratiaa niillä ei rakenneta. Armeija päättää, mihin rahat käytetään, eikä siihen ole muilla paljoa sanomista. Sotilasdiktatuurista puhuttaessa tämä ei tietenkään ole sinänsä mikään kovin yllättävä uutinen, mutta varsin ikäväähän se on.

“The military has shown complete disregard for elected institutions in its hastiness to put together plans to undertake the reconstruction of the earthquake-hit areas,” said Siddiquul Farooq, who is information secretary for the opposition Pakistan Muslim League party, headed by exiled, former prime minister Nawaz Sharif. Read the rest of this entry »

Turkkilainen ihmisoikeusaktivisti, asianajaja Eren Keskin vieraili Suomessa tällä viikolla. Istuin kolmeen otteeseen hänen seurassaan kuuntelemassa hänen kertomuksiaan Turkin ihmisoikeustilanteesta: kidutusta, raiskauksia, kunniamurhia. Rankkaa kamaa.

Keskin on mielenkiintoinen persoona. Hän kasvoi vasemmistolaisessa perheessä ja koki ihmisoikeusherätyksen yksitoistavuotiaana, kun Turkissa hirtettiin nuoria vasemmistoaktiiveja. Perheessä puhuttiin siitä, miten nämä nuoret kuolivat vain mielipiteensä takia. “Minun on tehtävä tälle jotain”, pieni Eren ajatteli. Read the rest of this entry »

Yhdysvallat teloittenee tuhannennen vankinsa sitten vuoden 1977 tällä viikolla. On jotenkin kummallista, että vapaa ja demokraattinen valtio teloittaa enemmän väkeä kuin esimerkiksi Saudi-Arabia. Ei vain mahdu kaaliin.

Kaikki perustelut kuolemantuomion puolesta ovat ihmisarvoa alentavia. Sanottiin sitten, että murhaamalla toisen ihmisen murhaaja tekee itsestään eläimen tai että valtio säästää paljon vähentämällä vankien lukumäärää, väite sisältää ajatuksen siitä, että on ihmisiä, jotka eivät ansaitse elää. Kyllähän tämä ajatus tulee murhaajapedofiileista lukiessa mieleen, mutta kuka helvetti minä olen ihmisen arvoa määrittämään? Read the rest of this entry »