maahanmuuttajat

Gary Younge kirjoittaa Guardianissa siitä, miten harhaista ja historiantajutonta maahanmuuttajiin kohdistuva kritiikki välillä on.

“It has become a Europe-wide habit to refer to Muslims in particular and migrants in general as though they are barbarians who must either be civilised or banished, before they pollute the egalitarian societies in which they were either born or now live. Lacking all sense of humility, self-awareness and historical literacy, Europe’s political class acts as though these communities not only manifest homophobia, sexism, antisemitism, political violence and social unrest, but also as though they invented them and introduced them to an otherwise utopian continent.”

Niin. Ovatko muslimit nyky-Euroopan juutalaisia, joita syytetään ruton levittämisestä ja yhteiskuntajärjestelmän romuttamisesta?

Hyvää ihmisoikeuksien päivää, muuten. Juuri juutalaisvainoista ja eurooppalaisista hairahduksistahan tämä nykyinen ihmisoikeuspaatos lähti liikkeelle, toisen maailmansodan jälkeisestä “ei koskaan enää” -fiiliksestä. Silloin kelattiin, että jokaisen ihmisen arvo pitää suojella kansainvälisellä lailla.

Osallistu kynttilämielenosoitukseen paikallisessa lähikaupungissasi.

Olin kahvilla, kun Niko ja Petri kävelivät sisään ja pistelivät kuppilan nurkkahuoneeseen pelaamaan biljardia. Heidän ohi kävellessään huomasin, että pojat puhuivat keskenään vierasta kieltä, mutta Petrillä oli yllään Suomi-paita. Hauskaa, ajattelin – uskaltaisikohan sällejä kuvata.

Poltin vielä yhden tupakin ja hivuttauduin sitten kahvikuppini kanssa katsomaan poikien peliä. Kysyin, saanko liittyä mukaan, ja vähän vastahakoisesti Niko ja Petri (opin nimet pian pelin alettua) siihen suostuivat.

Hävisin surkeasti. Kasi ei ole selvästikään kuin pyörällä ajo - olin joskus vuosia sitten ihan kohtuullinen tässäkin lajissa, mutta siitä taitaa olla kymmenen vuotta ja aika on varmasti kullannut muistot.

Jutteleminen näiden kahden albaanin kanssa oli mukavaa. Niko oli tullut Suomeen jo kahdeksan vuotta sitten, tyttöystävän perässä. Petrillä oli sama tarina, mutta lyhyempi historia. Rupattelu sujui näppärämmin täydellistä suomea puhuvat Nikon kanssa, juttelimme politiikasta - ihmiselle pitäisi antaa mahdollisuus ansaita elantonsa eikä elättää kaiken maailman loisivia sosiaalitapauksia rehellisten ihmisten palkoilla, oli miesten näkemys reilunlaisesti karkeistaen - ja kaikenlaisista muusta pehmoisista.

Muutaman pelin jälkeen nappasin kuvan kaksikosta Lomollani. Pelit maksettiin kolmeen pekkaan ja jatkettiin kukin omiin suuntiimme. Mukavia sällejä, totesin. Tuntui hyvältä, että olin kuvaprojektin verukkeella lyöttäytynyt seuraan.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Viikonlopun Mediapäivillä Helsingin Messukeskuksessa on mahdollisuus nähdä Pohdiskeleva liftari lavalla ja kuunnella keskustelua maahanmuuttajista ja mediasta.

Vedän huomenna perjantaina Mustavalkoinen media -paneelikeskustelun. Selittävänä alaotsikkona on “millaisen kuvan tiedotusvälineet antavat maahanmuuttajista”, ja asiaa ovat kanssani pohtimassa mediatutkija Kaarina Nikunen Tampereen yliopistosta ja toimittaja Levan Tvaltvadze, joka tekee Ylelle venäjänkielistä radio-ohjelmaa ja avustaa Hesarin urheiluosastoa.

Keskustelu alkaa ilmiölavalla huomenna perjantaina 13. huhtikuuta kello 17.

Nikunen on luvannut kertoa Tampereella tehdystä pilottitutkimuksesta, jossa on tarkasteltu lukijoiden mielipiteitä maahanmuuttajauutisoinnista. Vastaajina on ollut sekä maahanmuuttajia että kantasuomalaisia, ja molemmat osapuolet ovat löytäneet omat ärsyyntymisen aiheet.

Tvaltvadze on puolestaan yksi harvoista maahanmuuttajataustaisista toimittajista, jotka ovat tehneet töitä myös suomenkielisille viestimille. Hänelläkin on varmasti sanansa sanottavanaan.

Tulee varmasti mielenkiintoinen keskustelu. Tulkaa katsomaan ja vaikka nykimään hihasta paneelin jälkeen.

Itsenäisyyspäivän iltana on hyvä heittäytyä hetkeksi pohdiskelevaksi ja kysyä kaikilta kolmelta tämän blogin aktiivilukijalta päivän teemaan liittyvä kysymys: kuka on suomalainen?

Kysymys liittyy, yllätys yllätys, maahanmuuttajista käytyyn keskusteluun sekä muutamiin ilmassa killuviin irtolausahduksiin.

Niko argumentoi aikaisemman kirjoitelmani kommenteissa sen puolesta, että rikosuutisissa tekijän (ja uhrin) etninen alkuperä olisi syytä mainita. Irrotan kontekstistaan nyt yhden, erityisen kiintoisan ajatusrakennelman:

Esimerkiksi uutisissa suomalaisen rauhanturvaajan lahjusskandaalista Afganistanissa tuli varmasti monelle käsitys, että kyseessä olisi etninen suomalainen eikä pelkästään Suomen kansalainen. Tuollainen uutisointi on harhaanjohtavaa ja asettaa tietyn etnisen ryhmän (suomalaiset) aiheettomasti huonoon valoon.

Suomen kansalaisuus ei siis tee etniseksi suomalaiseksi. Asia kirjattu. Mutta mikä tekee?

Ovatko esimerkiksi Fazerin, Pauligin, Sinerbrykoffin tai Ahlströmin teollisuussukujen nykyiset edustajat suomalaisia, vaikka he ovat nimeä myöten ulkomaalaistaustaisia. Jos eivät, seuraako tästä, että Suomen elintarvike- ja metalliteollisuus on maahanmuuttajien omistuksessa? ^[1]

Entä julkkistapaus Jani Toivola? Mies on syntynyt ja kasvanut suomalaisessa Suomessa kodissa, mutta on väriltään tumma puoliksi kenialaisen perimänsä takia. Hän sanoo tuntevansa itsensä täysin suomalaiseksi, mutta jos etnistä alkuperää kerran voidaan määritellä muutenkin kuin kansalaisuuden perusteella, on syytä kysyä: miten suomalainen Toivola on?

Entä voiko ihminen olla suomalaisesta alkuperästään huolimatta ei-suomalainen? Viittaan jo aimmin tänään muistiin merkitsemääni kommenttiin Youtuben ajankohtaisesta kommenttiketjusta.

en sanoisi suomalaisiksi niitä jotka kehtaa halventaa veteraania. voisitte muuttaa sinne venäjälle saatanan neekerit

Kävin siviilipalveluksen. Tulinko näin tehdessäni tarkoittamattani halventaneeksi veteraania ja siten menetin synnyinoikeuteni suomalaisuuteen? Ainakin jotkut vastaisivat tähän oletettavasti kyllä. ^[2] Mutta jos näin on, seuraako siitä kääntäen, että sotilasvalan vannonut on ihonväristä ja vanhempien synnyinmaasta huolimatta suomalainen? Esimerkiksi Suomen romanithan erotetaan usein etnisenä ryhmänä suomalaisista, mutta heidän miehensä taistelivat itärintamalla Neuvostoliittoa vastaan siinä missä muutkin Suomen kansalaiset.

Lisää kysymyksiä pohdittavaksi: Voiko kuka tahansa niin tuntiessaan määritellä olevansa suomalainen, jos sydämessään tuntee niin, vai pitääkö täyttää jotkin vähimmäisvaatimukset (ihonväri, kielitaito, sukujuuret) voidakseen olla aidosti yksi meistä?

Jatketaan taustoittavaa saivartelua: Suomessa ei oletettavasti jääkaudella asutusta ollut, kun maata peitti kilometrejä paksu ikijää. Kaikkien täällä nykyään asuvien juuret siis johtavat maan nykyisten rajojen ulkopuolelle, kun historiaa kelataan tarpeeksi taaksepäin.

Tarkkasilmäisimmät ovatkin varmasti jo huomanneet, että kirjoitelmani ei ole puhdas kysymys, vaan teksti sisältää vaitteen: Suomessa asuu suomalaisia, joiden suomalaisuuden aste vaihtelee. Osa on ollut täällä pidempään, osa vähemmän aikaa.

Mihin kohtaan ja millä perustein Sinä, arvon lukija, määrittelisit sen, kuka on suomalainen ja kuka ei?

Katselin maahanmuuttaja-aiheista keskustelua Hesarin sivuilta, oppimismielessä. Vastaan tuli vanha itsesensuurisyytös, jonka mukaan media pimittää olennaista tietoa, kun ei kerro rikoksentekijöiden maahanmuuttajataustasta. ^[1] Huokaus. Jostain syystä selitys siitä, että maahanmuuttajuus ei ole rikoksen kannalta kovinkaan usein olennaista^[2] ei tunnu menevän läpi ilman kunnon esimerkkiä.

No, otetaan esimerkki, vieläpä ihan aito ja kotimainen: Suomen sisällissodan jälkeen^[3] lehdistöllä oli tapana mainita rikosjutuissaan olennaisena pidetty tieto rötöstelijöiden puoluetaustasta. Olennainen puoluetausta oli etenkin silloin, kun se ei ollut sama kuin kirjoittajalla. Kun vapaailtaa viettänyt suojeluskuntalainen törttöili kännissä ja joutui riitaan naissotkujen takia, punikkilehdet otsikoivat juttuun takuuvarmasti suojeluskuntalaisuuden – ja päinvastoin.

Vedetäänpä tuo vanha, hyvä suomalaiskäytäntö nykypäivään: “Kokoomuksen kannattajiin kuulunut 45-vuotias mies syyllistyi törkeään rattijuopumukseen.” “Vasemmistoliiton kannattajajäsen syyllistyi törkeään pahoinpitelyyn.” “Puukottaja oli tiettävästi äänestänyt viime vaaleissa vihreitä.”

Onko sensuuria, että esimerkiksi Hesari ei kerro rikoksentekijöiden puoluetaustaa^[4] Millä tavoin etninen tausta on olennaisempi kysymys kuin poliittinen suuntautuminen?

Silläkin uhalla, että jankutan ja toistan, ruodin HS.fi:n keskustelusivuilta poimimaani väitettä toiseksi esimerkiksi.

Jos suomalainen tappaa perheensä, niin se uutisoidaan esimerkiksi näin. Lahtelainen insinööri tappoi perheensä. Mikäli maahanmuuttaja on verityön takana, uutisointi on seuraavanlaista. Insinööri tappoi perheensä.

Jos Rovaniemeltä vuonna 1996 Lahteen muuttanut insinööri tappaa perheensä, ei tätä takuuvarmasti uutisoida “rovaniemeläinen insinööri tappoi perheensä” ja hullunahan sitä pidettäisiin, joka jotain tällaista vaatisi. Mutta jos vuonna 1996 on muuttanut Lahteen vaikkapa Mogadishusta, niin jostain syystä sen mainitsematta jättäminen on sitten kansan syvien rivien mielestä vaarallista itsesensuuria.

Huomaan muuten olevani kohtuullisen tyytyväinen siihen, että Hesarin maahanmuuttajakeskustelun valmistelussa päädyimme puhumaan “ulkomailta muuttaneista uusista helsinkiläisistä”. Tuo lause on saanut minut miettimään suhtautumistani maahanmuuttajiin muukalaisina: muutin itse pääkaupunkiin 1990-luvun puolivälissä ja olen siis itse huomattavasti “uudempi helsinkiläinen” kuin monet jututtamani somalit, jotka ovat saapuneet tänne noin viittä vuotta aikaisemmin. Mikäs minä olen kutsumaan ketään “uudeksi helsinkiläiseksi”?

Puffupuffi: olen ollut mukana järjestämässä Hesarin kaupunkitoimituksen Uusia helsinkiläisiä - kaikki hyvin? -keskustelutilaisuutta Helsingin seudun maahanmuuttajille, ja nyt tapahtuman ohjelma on saatu vihdoin verkkoon. Käykä tsekkaamassa ja osallistukaa siellä keskusteluun. Jos ja kun netissä tulee esiin hyviä kommentteja, niitä käytetään ensi torstaina (30, marraskuuta) varsinaisessa keskustelussa.

Omakehu haisee, mutta veikkailen sessiosta varsin mielenkiintoista. Kolmen tunnin aikana yleisön edessä turisevat muun muassa Spektrin Eilina Gusatinsky, räväkistä mielipiteistään tuttu sosiaaliohjaaja Mukhtar Abib ja toista kauttaan Helsingin kaupunginvaltuustossa istuva Zahra Abdulla. Puheenaiheina on politiikkaa, mediaa ja uskontoa sekä ihan tavallista elämää eri vinkkeleistä.

Tapahtuma-aika on siis torstai 30 marraskuuta kello 16-19 ja paikka Helsingin Kinopalatsi. Kannattaa tulla paikalle ajoissa, sillä ennen sessiointia on tarjolla vähän pikkupurtavaa - ja paikkoja katsomossa riittää vain noin kahdeksallekymmenelle ensimmäiselle.

Hesarin Nyt-liitteessä oli tänään juttu Somaliasta Suomeen sotaa paenneesta nuorukaisesta, ja ulkomaansivuilla jatkettiin holokaustia käsittelevää sarjaa. Molemmista huomaa, että Hesarissa on otettu (tai ainakin osa toimittajista on ottanut) asiakseen valistaa - kertoa aiheesta, joka on suurelle yleisölle vieras ja josta liikkuu melkoisen vääriä käsityksiä.

Tarkoitan tietenkin niitä syviä kansanrivejä, joihin rasistit viittaavat todetessaan, että heidän näkemyksillään on laajaa kannatusta. Voi ollakin, en tiedä. Tuskin olisi, jos ihmiset olisivat paremmin perehtyneitä asioihin, kuten jutelleet sodasta sen keskellä eläneiden pakolaisten kanssa.

Aika harvoilla on mahdollisuus – tai edes riittävästi avarakatseisuutta ja kiinnostusta – ottaa itse henkilökohtaisesti selvää asioista lukemalla historiankirjoja, matkustamalla ja keskustelemalla hädässä olleiden, usein traumatisoituneiden ja harvoin kovin kielitaitoisten ihmisten kanssa. Juuri siksi tällaiset jutut ovat helvetin tärkeitä.

Vastareaktio on muuten aika vinkeä. Itse jututin yksiä somalinuoria viime syksynä samoihin aikoihin, kun Helsingissä pyöri toisten somalinuorten rötösporukka. Sain palautetta – ja sitä oli ja on yhä verkossakin, esimerkiksi täälläkin haistapaskakommentaattorina vieraillut Seppo Lehto haukkui minut muistaakseni rotupetturiksi – jonka asiasisältö oli kysymys: mitä perkelettä sinä menet niitä ymmärtämään?

Niin. Ymmärtäminen saattaa todella tehdä moraalisten tuomioiden langettamisesta hankalampaa, kun niitä ei voi enää tehdä ihan vaan tuosta fiilispohjalta tai ihonvärin/alkuperän perusteella.

Median rooliin kuuluu rapauttaa ihmisten idioottimaisuutta. Aika harvoin se siihen rupeaa, mutta minusta nämä ei-valkoisten suomalaisten henkilöhaastattelut ovat arvokasta kamaa juuri siinä, että ne yrittävät.

Somalia on nyt ulkomaalaispoliisin mielestä tarpeeksi turvallinen, että Suomessa rikoksiin syyllistyneiden somalian kansalaisten palautukset ovat teknisesti mahdollisia. Se tarkoittaa, että ulkomaalaispoliisi uskoo, ettei karkotettavan saattajaksi lähtevää suomalaista tapeta välittömästi lehtokentälle.

Somalialaisten turvapaikanhakijoidenkaan ei viime vuonna katsottu olevan suojelun tarpeessa. Näin siis siitä huolimatta, että suomalainen ulkomaalaispoliisi ei olisi vielä silloisessa tilanteessa uskaltanut astua jalallaan maahan. Toisin sanoen turvapaikkaviranomaisen mukaan Somaliasta tulevilla ihmisillä ei olisi ollut vaaraa kotimaassaan, mutta heitä palauttavien suomalaisten turvallisuutta ei voitu taata - joten he ovat käytännön syistä saaneet jäädä maahan toistaiseksi.

Mitä rikollisten palauttamiseen tulee - kyllähän sitä saa ulkomaalaisia pahiksia maasta karkottaa. Tässä on vain se ikävä piirre, että tuomioista tulee käytännössä kovin yhteismitattomia: yksi karkotetaan Ruotsiin, toinen Somaliaan.

Ja periaatteellisella tasa-arvoisuudella ei ole paskankaan väliä, jos käytäntö on ihan jotain muuta.