Onko tämä vuosi, jolloin sähköpolkupyörät vihdoin lyövät kunnolla läpi Suomessa? Merkkejä moisesta olisi ilmassa. Fillarimessuilla oli esillä parinkin eri maahantuojan kohtuuhintaisia (alle tonnin) sähköpyöriä ja tuolla sohjossakin on jo tullut pari työmatkaansa sähköavusteisesti pyöräilevää helsinkiläistä vastaan.
Parhaana merkkinä valtavirtojen kiinnostuksesta pidän kuitenkin sitä, että oma isäni kertoi tilanneensa sähköavusteisen polkupyörän viime viikolla.
Sähköavusteinen polkupyörähän on siis laite, jossa sähkömoottori avustaa polkemista. Ajaja saa valita tavoitevauhdin (tyypillisesti noin 10, 15 tai 25km/h) ja jos tuota ei saa polkemalla aikaiseksi (ylämäki tai vastatuuli), moottori antaa lisäpotkua. Moposta ei ole kyse, joska pyörää on koko ajan poljettava. Kovin nopeus, johon moottori saa auttaa, on 25km/h.
Viime talvena Tokiossa kiinnitin huomiota sähköavusteisten pyörien suureen määrään. Silmämääräisesti arvioiden pyöristä noin joka viidennessä oli akkupaketti ja moottori kiinni. Fiksuimman näköinen, ja varsin yleinen, sähköpyörä oli “kotivanhemman kauppakassi”, jossa oli kaksi lastenistuinta ja iso kori ostoksia varten. Arjen asiointityökaluja, siis.
Kuvittelisin, että japanilaiset näyttävät tietä.
Juuri tuollaiseen arjen asiointiin pitäisin sähköpyörää varteenotettavana pelinä. Etenkin kaupungeissa polkupyörä on autoon verrattuna ketterä ja halpa kulkuneuvo – sillä pääsee ovelta ovelle, ei tarvitse etsiä parkkipaikkaa eikä ruuhka pidättele. Jos matkat ovat aavistuksen liian pitkät tai mäet raskaat, sähkömoottorista saa tarvittavan avun. Ilman moottoria voi käydä töissä puku päällä viiden kilometrin päässä vaihtamatta vaatekertaa työmatkan ja -päivän välissä, mutta moottorin kanssa kymmenen kilometriä taittuu kevyesti 25 minuutissa pahemmin hikoilematta. Silti saa raitista ilmaa ja hitusen kuntoiluakin.
Pyöräilyfasisteilla on tapana rutista sähköpyöristä. Eiväthän ne hääppöisiä kuntoilulaitteita ole ja näyttävätkin usein urpoilta kauniisiin perusfillareihin verrattuna. Jos pyöräilyä ajattelee ratkaisuna kaupungin autoistumisongelmiin, ovat sähköfillarit samalla linjalla peruspyörien kanssa: ne eivät melua, tuota pakokaasuja tai hiukkaspäästöjä, eivät vie tilaa eivätkä kulje sellaisilla nopeuksilla, että aiheuttaisivat vakavaa vaaraa.
Olisi mukavaa nähdä maailman kehittyvän siihen suuntaan, että mahdollisimman moni vaihtaisi auton tai mopon käytön (sähkö)pyörään. Meteliä olisi vähemmän ja mahduttaisiin kaupunkiin paremmin.
