liikenne

Kirjoitin aiemmin siitä, miten jättämällä auton ostamatta säästää rahaa vaikka paremmalla paikalla olevaan asuntoon.

Tuolla huonosti hoidetuilla kevyen liikenteen väylillä polkupyörällä rytyyttäessäni olen kiroillut hyötypyöräilijöiden unohtamista. Ajatellaan, että pyörä on vaihtoehto autolle hyvällä säällä, mutta huonolla säällä tervejärkinen ihminen käyttää omistamaansa autoa hyötymatkoihin.

Jos auton hankkii huonoimpien säiden takia, sitä kannattaa käyttää muutenkin. Autoilun kulut tulevat ennen kaikkea kiinteistä kuluista, jotka pitää maksaa, ajoi autolla kaksi tai kaksisataatuhatta kilometriä. Autoilun kustannuslaskuri kertoo, että jos ostaisin Ford Mondeon ja ajelisin vuodessa sillä tuhat kilometriä, kulut olisivat kuukaudessa 460€. Jos ajaisin 20 kertaa enemmän eli 20.000km/vuosi, kulut olisivat 635€ vuodessa. Ne eivät siis suinkaan 20-kertaistuisi, vaan pohjasummaan pitäisi panna vain runsas kolmannes lisää.

Jos ajattelisin asiaa kilometrikuluna, minun olisi vieläkin järkevämpää ajaa enemmän, koska tuhannen kilometrin ajelulla kilometri maksaisi 41 senttiä ja 20.000km vuosiajolla kilometri maksaisi vain 38 senttiä.

Auton ostaminen siis syö parempaan asuntoon tarkoitetut rahat, ajoi autolla paljon tai vähän. Ja kun se auto on, niin kannattaahan sitä käyttää. Ruuhkan jatkoksi, siis.

Kaupungissa auton käyttö on ongelmallista, koska se aiheuttaa pakokaasuja, pitää meteliä ja vie tilaa. Myös pysäköintiruudussa käyttämättömänä seisova auto on tilasyöppö ja sitoo uusiutumattomia luonnonvaroja. Vaikka se ei hurise ruuhkassa tukkimassa muiden tietä tai kylvä pakokaasuja, se on silti osa autoilun aiheuttamaa ympäristö- ja kaupunkisuunnitteluongelmaa.

Kevyen liikenteen väylät pitäisi hoitaa aina niin hyvin, että pyöräilemään pystyy ympäri vuoden. Jos tienpito on sellaista, että auto on välttämätön 20 kelirikkoista työpäivää vuodessa, auto pitää hankkia. Ja jos auto on, sillä kannattaa ajaa vähän enemmänkin. Ajatus järkevästä aikuisen ihmisen autottomasta elämästä (joka siis osaltaan pienentäisi ruuhkia ja pakokaasupäästöjä ja vaatisi vähemmän tilan varaamista parkkipaikoille) romuttuu monella näihin roskapäiviin.

On yleisen edun mukaista, että mahdollisimman moni kaupunkilainen selviäisi ilman autoa. Tästä seuraa, että on yhteisen edun mukaista pitää huolta autottomuuden helppoudesta ja mukavuudesta, sillä vain elämäntapaintiaanit tekevät elämänvalintoja heikentääkseen omaa elämänlaatuaan muiden kustannuksella.

Autottomat pitää ottaa huomioon myös huonolla säällä. Auratkaapas siis se loska pois kevyen liikenteen väyliltä.