lehdistö

Otsikko ei ole omani, vaan varastettu vapaasti kääntäen Online Journalism Reviewssä julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Noin hyvää otsikkoa ei kannata yrittää keksiä uudestaan, varsinkaan jos on aikeissa vain referoida niukkasanaisesti alkuperäistekstin kirjoittaneen Robert Nilesin ajatuksia.

Niles kertoo esimerkin siitä, miten Chigago Tribunen verkkosivuilla lehden artikkelista käyty keskustelu alkoi velloa ilman mitään holttia. Kukaan toimituksessa ei vaivautunut korjaamaan lukijoiden aiheesta levittämiä huhuja, ja Nilesin mukaan lopulta lehden uskottavuus alkoi kärsiä.

Toimittajien pitäisi Nilesin mielestä osallistua auktoriteetillään myös verkkokeskusteluun, ja julkaisijoiden pitäisi auttoo kirjoittajiaa luomaan (lehdelle) uskottavaa brändiä myös netissä nostamalla kirjoittajien nimeä ja naamaa esiin. Toimituksiin rekrytoitujen hyvien kirjoittajien pitäisi siis olla enemmän läsnä netissä.

Käytännössä näin ei tapahdu niin kauan, kun toimitukset ovat lehtitalojen toimituksia, Niles sanoo. Kun ykköshuomio on seuraavan päivän lehdessä, sen enempää täysipäistä lehtitoimittajaa kuin lehtipomoakaan ei kiinnosta vastailla netissä “kaiken maailman hulluille”. Eikä tilanne muutu juuri paremmaksi sillä, että lehtipomo käskyttää, että lehtitoimittajan pitää lehtitöiden lisäksi hoitaa siinä sivussa muut hommat (vasemmalla kädellä). Jos ryhdytään tekemään toimituksellista työtä ja brändinrakentamista myös verkossa, pitää siihen antaa myös työaikaa ja työlle arvostusta.

Vanha ja yksinkertainen huomio, mutta niin taivahan tosi – ja poikkeuksellisen raflaavasti kiteytetty: Lehtitaloajattelun on kuoltava, että uudenlaiselle tekemiselle tulee tilaa.