lehdet

Eufemian keskustelussa palattiin vanhaan aiheeseen: pitäisikö perustaa blogilehti? Niin, pitäisikö? Olisiko tekijöitä? Ja tilausta?

Olisin itse kiinnostunut kokeilemaan, löytyisikö blogilehdelle paikkansa tämän maan tuhansien lehtien joukossa. Uskon, että mahdollinen markkinarako on olemassa ja että huolella tehden tästä voisi aueta pari (osa-aikaista ja huonopalkkaista) työpaikkaa toimittajille - siis palkkaa bloggaamisesta.

Tavoitteena tällaisella projektilla olisi luoda blogistanin tärkein metablogi, suomalaisen verkkojulkaisukulttuurin^[1] keskipiste. Blogilehden tulisi olla samaa blogimaailmalle kuin Teatteri-lehti on teatterille tai Tanssi-lehti tanssille. Ajatuksissani on jonkinlainen Wiredin, Tiedotustutkimuksen, Parnasson ja Kaltion sekoitus, mutta mielikuva ei ole kovinkaan kirkas - vielä. Se nyt ainakin on varmaa, että nörttitekniikasta on jo ihan tarpeeksi julkaisuja - kun taas bloggaajista suuri(n?) osa on naisia.

Jos varteenotettavia julkaisua toimittamaan ja avustamaan löytyy, olen ehdottomasti mukana. Ilmoittakaa kiinnostuksestanne. Katsotaan, saadaanko riittävästi voimia kasaan ja isketään viisaat päämme palaverissa yhteen.

Heitän tähän muutamia perusajatuksia kommentoitavaksi:

Tarkoitan bloggaamisella ‘helppoa julkaisemista verkossa’:”(Määritelmä on napattu nimimerkki Wisdomin kommentista Mike Madaion blogissa.)”:. Näin MySpace-sivun pitäminen, videoiden lisäily YouTubeen ja Flickr-harrastus on bloggaamista siinä missä Bloggeriin naputtelu. Omaehtoinen julkaiseminen on uusi harrastus, johon on hurahtanut muutama kymmenen tuhatta suomlaista.

Verkossa alkaa olla paljon todella lahjakkaita kirjoittajia, kuvaajia ja videotaiteilijoita, jotka ansaitsisivat enemmän huomiota. Blogilista auttaa löytämään suosituimmat blogit, mutta parhaiden löytämiseen se on heikko työkalu. Ja itsekseen etsimiseen menee saatanasti aikaa.

Verkkokulttuurijulkaisu olisi väistämättä osin myös harrastelehti. Ihmiset tarvitsevat paikan, josta saavat vinkkejä (Flickr vai oma kuvagalleria? Miten kirjoitat paremmin blogitekstiä?). Harrastelehdestä myös selviää on just nyt maailmalla in. Pitäisi olla myös valmis muuttumaan verkon mukana: jos julkaiseminen siirtyy tekstiblogeista 3D-maailmoihin, sinne pitää mennä perässä.

Hauskaa ja vakavaa sopivassa suhteessa: blogimaailmassa liikkuu juoruja bloggaajien elämästä, mutta toisaalta pohditaan politiikkaa ja identiteettitiedettä. Molempien puolien pitää näkyä.

Blogilehti toimisi tietenkin pääosin verkossa ja sen ytimessä olisi laadukas ryhmäblogi. Ajatus olennaisimman tiivistämisestä harvakseltaan ilmestyvään, tyylikkääseen printtilehteen tuntuu kuitenkin kiehtovalta. Printti toimisi siltana uuden ja vanhan maailman välillä ja saattaisi tuoda lisää fiksua väkeä verkkojulkaisemisen pariin.

Homman keskiössä pitää olla journalistinen laatu. Artikkelit ovat tarkoin harkittuja, näkökulmasta oikeinkirjoitukseen asti. Laatu tuo lukijoita, ja luettuun lehteen on mahdollista saada myös osaavia avustajia.

Miksi pitäisi tehdä lehti, kun voisi ihan hyvin vain kirjoitella omaan blogiin? Monestakin syystä. Yhdessä syntyy parempaa laatua. Kun helmet kootaan yhteen koriin, ne on helpompi löytää. Yhdessä tekeminen on kivaa. Ja kun tehdään laatua yhdessä, on mahdollista saada hommaan tukea opetusministeriöltä^[2] , mikä hyvässä lykyssä tekee marginaalilehden tekemisestä osapäivätyönä taloudellisesti mahdollista.