Lappeenranta

Le Coqin alakerran hiljaisuuden jälkeen tuntui jotenkin haastavalta ajatukselta ottaa kuva yläkerran ruuhkassa. Tunne ei kestänyt kovin kauaa, kun näin Teemun. Lyötäydyin yksinään tupakkaa poltelleen rokkarin seuraan juttelemaan ensin niitä ja näitä, tupakasta juttua tehden.

“Miut tuntee täällä kaikki, vaikken mie muusikko ookkaan”, Teemu kertoi. Hän väitti käyttäneensä käytännössä samanlaisia vaatteita kymmenkunta vuotta, mikä kyllä 50.000 ihmisen kaupungissa tarkoittaa, että on melko varmasti jäänyt kaikkien mieleen. “Jotkut on sanonu, että mie näytän Ari Koivuselta, mutta miehän oon näyttäny tältä jo ennen sitä. Että oikeestaan se näyttää miulta.”

Ja toki Teemua – tai Hevi-Teemua, kuten hänet Lappeenrannassa tunnetan – sai kuvata.

Tupakka on muuten maanmainio rekvisiitta valokuvissa. Harmi, että se on niin turkasen turmiollista.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Le Coq-baarin yläkerrassa oli melkoinen ryysis, mutta savuttomassa alakerrassa ei ollut kuin baarimikko Marko ja yksi asiakas, baaritiskillä Markon kanssa jutustellut Kimmo. Minua nauratti vähän – sisään tullaan yläkerran kautta ja olin odottanut alakerraltakin vähän menevämpää meininkiä.

Toisaalta rauha sopi kuvaamiseen hyvin. Heti kun näin Markon taustalla oleva pullorivin, ajattelin että siitä saisi hienon taustan. Onneksi Marko suostui malliksi, vieläpä ihan mielellään. Kimmo kieltäytyi kuvasta kaikin keinoin, mutta ryhtyi kyllä kiltisti valomieheksi, kun pyysin.

Tässä on improvisoitu pehmeää valoa tilaan, jossa ei valoisia pintoja ole. Varsinainen valaisin on baaritiskillä ja osoittaa Kimmon pitelemään iltapäivälehden aukeamaan, josta se heijastuu Markon kasvoille. Ihan onnistunut improvisaatio, sanoisin.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Tässä on Kuutio (vasemmalla) ja Laura. Arvaisitko, että kuvat on otettu lappeenrantalaisessa kapakassa ja että tytöt olivat minulle ennestään tuntemattomia?

Olin käymässä isäni luona ja lähdin illalla kameran kanssa kaupunkiin. Varmistin baarissa baarimikolta, että kuvaaminen on henkilökunnan puolesta OK ja kävin pöytään. “Pyysin baarimikolta luvan häiritä teitä, sopiiko kuvata?”

Oikeasti tarina oli pidempi, istuin Kuution ja Lauran kanssa puolentoista tuopin ajan. Välillä annoin toiselle tytöistä valaisu- ja toiselle poseeraustehtävän ja sitten taas laitoimme kamppeet alas ja turisimme niitä ja näitä. Taisimme todeta yhdessä, että tällainen tuntemattomien valokuvausprojekti on aivan mahtava tapa ujuttautua vieraisiin pöytiin ja tavata uusia ihmisiä.

Kuution oikea nimi on muuten Annastiina. Sukunimensä takia häntä ryhdyttiin kutsumaan ensin Kuutiksi ja siitä sitten taipui Kuutio. Aika tyypillinen lempinimiväännöskaava Lappeenrannassa. Kuutio opiskelee venäjää Jyväskylässä, Laura tuuraa lastentarhassa mutta haluaisi töihin radioon.

Kuvat on valaistu yhdellä paljaalla salamalla.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka aamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.

Pysäytin Arvon torilla ja pyysin lupaa saada ottaa kuvan. En ole täysin varma, ymmärsikö hän ihan pyyntöäni, mutta ryhtyi kyllä heti poseeraamaan. Sitten hän alkoi kertoa juttuja.

Arvo kertoi kävelleensä elämänsä aikana maapallon ympäri, siis yhteensä. Hän asui aiemmin Savitaipaleella, 30 kilometrin päässä Lappeenrannasta, ja käveli usein tuon matkan - ees ja taas.

Ja sodassakin Arvo käveli. “Meidän komppaniassa oli rohkeita poikia”, hän kertoi, kun huomasin toisesta silmästä poskelle kierähtävän kyyneleen. Nappasin uuden kuvan.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Kuvaaminen oli ollut ihan helvettiä, ja Marita pelasti päiväni. Katselin, kun hän näpytteli yksinään viestiä tien toisella puolella ja ajattelin, ettei hänellä voi olla kovin kiire. “Anteeksi, häiritsenkö pahasti jos keskeytän”, kysyin ja istuin portaille Maritan viereen. Kerroin 100 tuntematonta -projektistani kysyin, voisinko ottaa hänestä kuvan sitä varten.

“Miksei. Haluatko kuvan aurinkolasien kanssa vai ilman?”

Marita oli mukavinta tähän mennessä tapaamaani tyyppiä, siis kuvaamisen kannalta. Karkeasti ottaen voisin lajitella ihmisten suhtautumisen tuntemattomaan valokuvaajaan kolmeen luokkaan: Yhdet pelkäävät, toiset eivät välitä ja kolmannet ovat uteliaita. Viimeeksi mainittu tyyppiluokka on tässä jaottelussa paras.

Kuvaajasta kiinnostuneet jakautuvat vielä kahteen porukkaan, tyrkkyihin ja tervejärkisiin. Nämä tervejärkiset ottavat kuvaustarjouksen mahdollisuutena kokea jotain, mitä ei ihan joka päivä tule vastaan ja lähtevät uteliaisuudesta mukaan. Tyrkyt haluavat julkkikseksi, mika on kummallista.

Marita ei ollut tyrkkytyyppiä, vaan poseerasi mutkattomasti. Otin hänestä kolmisenkymmentä kuvaa, joista tämä oli lähinnä sitä, miten hänet muistan: Nätti, utelias hymy.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Ilkka oli kaljalla Oleksin terassilla ja ryhtyi mielellään juttusille. Innostuneeksi vastaanottoa ei voi väittää, mutta melankolia tuntui olevan yleisempikin tunnelma.

Lappeenrannassa kasvanut mies oli lähdössä Lahteen, minne oli muuttanut naisen perässä. “Se oli elämäni suurin virhe.” Ero oli tullut, mutta paluuta takaisin ei enää ollut. Asiat oli tullut järjesteltyä toisaalle. Eikä kovin hyvin putkeen.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Elma istuskeli Lappeenrannan linnoituksessa, varjossa seuraamassa Linnoiituksen isännän päivää. Ympärillä hääräsi yhden jos toisenkin laista ihmistä, ja Elma kehottikin ensin kuvaamaan heitä. Jäin kuitenkin juttusille, ja tovin höpistyämme hän oli sitä mieltä, että kyllähän sitä nyt pitää tällaisen keskustelun perään kuva ottaa.

Energinen nainen, tämä Elma. Arvuutteli ikäänsä, veikkasin lähes kaksikymmentä vuotta alakanttiin. “Täytyy tässä tänään vielä käydä pyöräyttelemässä hameenhelmoja”, hän sanoi. Tanssi pitää virkeänä.

Tämä kuva aloittaa kolmannen kymmenen kuvan sarjan, jossa tällä kertaa on ideana ottaa mustavalkoisia, melko tiukkoja kasvokuvia, joissa on hyvin pieni syvyysterävyys. Kehykset kuuluvat konseptiin myös - nämä kaikki ovat helppoja kikkoja tehdä ilman sen suurempaa vaivaa varsin näyttävää kuvaa. Ajatuksenani oli testata, meneekö tällainen löysä silmänkarkki läpi Flickrissä. Menihän se. Tämän sarjan kuvat ovat olleet suosituimpia siihen kuvapalveluun lataamiani kuvia. Helppoa tekijälle, helppoa silmälle.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.

Lappeenrannan lähiöistä ei löytynyt lauantaiaamuna tunnin kävelyn aikana ketään kuvaamiseen innostavaa, kunnes huomasin kurkistaa omakotitalon rakennustyömaalle. Unto oli auttamassa poikaansa, joka oli ostanut pienen vanhan hirsiomakotitalon, jota nyt piti laittaa uuteen uskoon.

“Vuosi tätä on tehty”, miehet kertoivat. Aurinkoisena päivänä tehtiin pintalaudoitusta. “Tämä homma pitää aloittaa aikaisin, loppukesät ovat yleensä kosteampia”, Unto sanoi, ja oli varmaan oikeassa.

Juttelimme pitkään niitä näitä - Lappeenrannasta, rakennustöistä, taloista, vähän kaikesta. Monet kuvaamani ihmiset ovat olleet vaivaantuneita, mutta Unton asenne hommaan tuntui mukavan luontevalta ja lupsakkaalta. “Piristi rupatella tässä töiden lomassa”, hän tiivisti. Tervejärkisen oloinen, mukava mies tämä Unto.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Kuvat ja englanninkieliset tekstit on jo aiemmin julkaistu Flickrissä.