kirjoittaminen

Onko luovan työn tekeminen ilmaiseksi idioottien hommaa? Juu tai ei, niin kansainvälisessä valokuvausblogosfäärissä se on ainakin ollut puheenaihe. Ja se, mikä pätee valokuvaukseen, pätee melko suoraan myös kirjoittamiseen, eikö?

Strobistin David Hobby kirjoitti pari viikkoa sitten postauksen Four Reasons to Consider Working for free. Ilmaisduunin ylistys kirvoitti hemmetinmoisen keskustelun. Höpötys on täynnä asiaa ja ennen kaikkea väärinymmärryksiä. Suosittelen lueskelemaan ainakin osan keskustelusta läpi, jos aikaa on.

Koska aikaa tai keskittymiskykyä teillä ei kuitenkaan ole, referoin: Hobbyn perusajatus oli, että luovuudelle ja omalle innolle olisi hyväksi tehdä välillä proggiksia, jotka ovat juuri sitä mitä itse haluaa – vaikkei siitä välttämättä saa rahaa. Varsin mainio valokuvaaja Chase Jarvis peesasi ajatusta, Vincent Laforet sanoo kyllä mut ja John Harrington veti koko ajatusta turpaan kuusinolla. Kommentteja näissä postauksissa on yhteensä useita satoja.

Hobby kirjoittaa itse haluavansa kehittyä kuvaamaan luovia tilannemuotokuvia ihmisistä, jotka ovat parhaita siinä mitä tekevät. Jos hän ottaisi kuvat esimerkiksi aikakauslehtien henkilöjuttuihin, AD ja toimittaja olisivat kertomassa, mitä pitää tehdä. Niinpä hän on päättänyt itse ihan omalla ajallaan ottaa yhteyttä mielenkiintoisiin ihmisiin ja ehdottaa, että kuvaisi näitä – ilmaiseksi. Silloin ei kukaan ole määräämässä, millaiset värisävyt kuvissa pitää olla, millaista fiilistä pitäisi hakea eikä niskassa ole paineita pakko-onnistumisesta.

Hobbyn kriitikot sanovat, että ilmaiseksi kuvaavat ammattilaiset ovat valokuvauksen syöpä. He vievät leivän muiden ammattilaisten suusta ja polkevat ammatin arvostusta.

Innostuin märehtimään asiaa, koska Hobbyn postauksen jälkeen keskustelu alkoi rönsytä kaiken maailman erilaisiin syihin kuvata ilmaiseksi. Tässä listaa:

• Vapaaehtoistyö
  Ihmiset sekoittivat ajatuksen ammattikuvaajan ilmaisproggiksista hyväntekeväisyyteen. Saahan sitä hyväntekeväisyyttäkin tehdä, mutta se on kyllä ihan oikeasti duunin tekemistä ilmaiseksi. Monet ilmaistyötä teettävät järjestöt voisivat maksaakin, mutta ovat pihejä. Ei vapaaehtoistyö ole irrottelua arkiduunista, se on omantunnonkysymys.
• Ilmaisnäytteet
  Se, että kirjoittaa tai kuvaa ilmaiseksi jollekin firmalle, jotta saisi jalan oven väliin, on sama asia kuin jakaisi ilmaisnäytteitä keksipakkauksista Rautatientorilla. Voipi olla hyvä idis joskus, vaan voipa olla huonokin. Ja siinä voi viedä leivän toisen kuvaajan suusta tekemällä työtä ilmaiseksi tuntitaksan sijaan.

  Ilmaisnäyteosastoon muuten kuuluvat myös luovalle alalle pyrkivien ilmaiset tai pahasti alihinnoitellut työt. Monet firmat käyttävät innokkaita ja arvostaan epävarmoja aloittelijoita röyhkeästi hyväkseen.

• Vaihtodiilit
  Joku meni selittämään, että tekee duunia ilmaiseksi, kun ottaa kuvia ilman rahakorvausta jollekin firmalle joka puolestaan antaa omia tuotteitaan ilmaiseksi. Tuohan on vaihtotaloutta, ei mitään luovaa irrottelua markkinatalouden ahdistavien sääntöjen ulkopuolella.
• Kaverinpalvelukset
  Jotkut sanoivat kuvaavansa ilmaiseksi sukujuhlissa tai naapurien pyynnöstä. No totta mooses, mutta se on ammattilaiselle vähän kuin muuttoapua antaisi. Riippuu ihan siitä, miten hyvissä väleissä on, sattuuko silloin justiinsa ehtimään. Harrastelijalle tämä voi olla hyvää harjoitusta, mutta muutaman juhlakeikan jälkeen pönöttävien puolituttujen ikuistaminen tuntuu kyllä varmasti duunilta siinä missä pianon kantaminen kuudenteen kerrokseen.

Edellä mainituissa keisseissä ei vaihdu rahaa, mutta jonkinlaisen palkkion perässä työtä tehdään: parempaa omaatuntoa, markkinointia, vaihdantataloutta tai palveluksia ja arvonantoa. Se, onko ollut ilmaistyötä tekevät dille, riippuu ihan tapauksesta.

Ei Hobbykaan niin tyhmä ole, että ottaisi ilmaiskuvia maailman huippunimien mainoksiin. Jos kuvattavat päättävät (ilmaisten)kuvausten jälkeen tehdä hänen otoksillaan rahaa, ottaa Hobby kaupallisesta kakusta oman osansa.

Pikemminkin kuin ilmaisesta työstä, Hobbyn olisi pitänyt minusta puhua harrastamisesta. Tunnen useita valokuvaajia, jotka sanovat “harrastavansa” valokuvausta, millä he käytännössä tarkoittavat kuvaavansa myös silloin, kun siitä ei saa rahaa. Harrastusproggikset ovat yleensä sellaisia, joista kukaan ei olisi ainakaan etukäteen valmis maksamaan, mutta joita on hauska tehdä. Jos rahaa sitten jälkikäteen jostain tulee, se on kiva ylläri.

Tunnen toki myös kuvaajia, joille kuvaaminen on vain (tosin yleensä varsin mieluisa) duuni. Ja vain idiootti tekee duunia ilmaiseksi.

Minun mielestäni Hobby on tietenkin oikeassa. Välillä pitää irrotella, ja raha kahlitsee. Siksi välillä olisi hyvä kehitellä oman alan harrastusproggiksia omaksi iloksi ja innostukseksi.

Pitkän tarinan päätteeksi havainto, jota olen pohtinut jo ennen Hobbyn postauksesta alkaneen keskustelun lukemista: Kuvauksen ammattilaisista moni kokemukseni mukaan siis harrastaa kuvaamista, mutta sen sijaan tuntemistami kirjoittamisen ammattilaisista vain harva tietääkseni irrottelee vapaa-ajan kirjoitusproggiksissa.

Mistäköhän moinen johtuu? Suhtautuvatko kirjoittajat ja kuvaajat työhönsä eri tavoin vain tunnenko vain väärät kirjoittajat?