Kaivopuisto

Olin jotenkin kuvitellut, että Kaivopuisto olisi ollut kesäisenä ja aurinkoisena päivänä täynnä väkeä kuvattavaksi, mutta eihän se ollut. Lisäksi ihmettelin, miten löytäisin täältä jonkin mielenkiintoisen kuvakulman.

Sellainen sattui silmään, kun pujahdin Kaivohuoneen nurkalla riippuvaoksaisen puun alle ja katselin maailmaa lehvistön läpi. Nurmikenttä sadettimineen näytti katveesta utuisen sadunomaiselta, etenkin kameran läpi katsottuna. Harmi vain, ettei märällä kentällä ollut ketään.

Tuppasin kameralaukkuni kanssa kolmen nuoren seurueeseen. “Sopiiko teitä häiritä yhden kuvan verran?” Toki saattoi, kunhan vain seurue saisi päätettyä, kenelle. Istahdin alas, mikäs kiire tässä nyt olisi.

Katja oli kiinnostunut, opiskelenko kuvausta. Hänen veljensä kuulemma oli TaiKin valokuvaajia, kyseli tunsinko. En tuntenut, enkä opiskellut. “Ihan harrastuksekseni kuvaan”, selitin. Ihastelimme päivää ja loman auvoa: Katjan seurueen kaksi poikaa olivat juuri päässeet Ruotsin-lautalta kesälomalle ja olivat edellisenä iltana juhlineet kuukauden lykättyä juhannusaattoa. Pari tasoittavaa siideriä oli paikallaan.

Kymmenen minuutin jälkeen tiedustelin, oliko seurue saanut huutoäänestyksensä tehtyä. “Mene sinä”, pojat usuttivat Katjaa. Hän puolestaan nappasi Harrin mukaansa, ja pistelimme viidenkymmenen metrin päähän kuvauspaikalle.

Tämä merkintä kuuluu Pohdiskelevan liftarin Sata tuntematonta -sarjaan, jossa tavataan ja valokuvataan tuntemattomia ihmisiä. Sarjassa ilmestyy uusi kuva ja tarina joka arkiaamu sadanteen kuvaan asti.

Samanhenkistä projektia kuvaa moni muukin eri puolilla maailmaa. Tutustu heidän ottamiinsa kuviin 100strangers.com-verkkosivulla. Lue myös aiempi artikkeli, jossa selitetään, mistä sarja sai alkunsa.