Journalismin_päivät

Amerikkalaisen aikakauslehtigurun Samir Husnin lauantaiaamuinen luento oli Journalismin päivien parasta antia. Sessio oli tehokas iskulauseiden kavalkadi, jossa korostui hyvän aikakausjournalismin luoda kuluttajalle riippuvuussuhde lehden sisältöön.

Journalism is business. The business is selling content. Husnin mukaan journalismi on säsöllön myymiseen perustuvaa liiketoimintaa. Kuluttajat, siis lukijat, valitsevat lukuisista eri vaihtoehdoista, ja bisneksessä menestyvät parhaiten kysyntään vastaavat tuotteet.

Kysyntä muuttuu jatkuvasti ja erilaisille tuotteille on kysyntää, mutta se ei muuta perusajatusta.

The business is to create addiction. Menestyvä aikakauslehti luo lukijalleen riippuvuuden, joka saa hänet palaamaan uudestaan ja uudestaan uuden numeron pariin. Kokemus on aina lopulta sama, kuin karamelleja napsiessa, mutta kokemuksen miellyttävyys luo halun palata takaisin.

Riippuvuussuhteen luo sisältö, ei pakkaus. Paketin kauneudella on toki väliä, mutta jos sisältö ei toimi, lukija ei palaa.

Multitasking reader. Instant age. Short attention span. Ajat ovat muuttuneet, ja muuttuvat rajusti. Lukijat tekevät useita asioita yhtä aikaa, haluavat kaiken heti eivätkä enää keskity kuten ennen. Aikakauslehtien on vastattava haasteeseen.

One night stand. Love affair. Marriage. Lukijalla on suhde lehteen, mutta suhteen luonne voi olla erilainen. Se voi olla kertaluonteista hauskanpitoa; kiihkeää muutaman kuukauden tai vuoden kestävää heilastelua tai elinikäinen rakkaussuhde. Millaisen suhteen sinä haluat aikakauslehtesi ja lukijan välille? Kaikille on paikkansa.

Kaupallista huttua? Luentoa olisi helppo kritisoida yksioikoisesta kaupallisuudesta, mutta suurilla levikeillä leikkivän bisnesmaailman lisäksi ajatukset voi nähdä soveltamiskelpoisina myös vaihtoehtoisemman lehden tekoon.

Tärkeää on tehdä tasaisesti hyvää sisältöä ja miettiä asiaa lukijan kannalta. Aiheet ja niiden käsittelytavat on rakennettava silmälläpitäen kohderyhmää; yllättävyys, syvällisyys tai puhdas avantgardistisuus voivat olla sisältövaltti.

What kind of person your magazine would be? Husnin mukaan hyvä ajatuskoe lehden toimivuuden testaamiseksi on miettiä, millainen ihminen lehti olisi. Kaunis isorintainen blondi ilman aivoja? Silmälasipäinen, ulkopolitiikasta ja ekologiasta kiinnostunut iPod-kuuntelija? Rutikuiva, akateeminen, keski-ikäinen partaukko?

Technorati Tags: journalismi, Journalismin päivät, aikakauslehdet

Yleisradion entinen toimitusjohtaja Arne Wessberg puhui Journalismin päivillä tiiviisti Euroopan yleisradioiden tilanteesta. Tiivistetty sanoma oli, että yleisradioyhtiöillä menee hyvin.

Televisiokanavien lukumäärä on lisääntynyt huimasti viimeisimpien 25 vuoden aikana, mutta yleisradioyhtiöt ovat pitäneet katsojaosuutensa korkeina. Vanhat kanavat ovat vahvoilla, uusille jää usein hyvin pieniä osuuksia katselutunneista. Hyvä esimerkki on Iso-Britannia, jossa BBC1 ja kaupallinen ITV keräävät yhteensä puolet television katsomiseen käytetystä ajasta. Viiden katsotuimman kanavan jälkeen loppujen osuudet katsomiseen käytetystä ajasta jäävät prosenttiin tai alle.

Wessberg näytti myös tilastoja sisällön jakautumisesta viihteeseen, urheiluun ja informaatioon. YLE1 oli Euroopan toisiksi informatiivisin kanava yli 60%:n informaatiosisällöllä, YLE2kin ylti päälle 40%:in. Wesbergin mukaan kanavien tarjonnan ilmimuoto on muuttunut, mutta sisällön painostus on söilynyt. Puhe yleisradioiden viihteistymisestä on hänen mukaansa roskaa.

Mielenkiintoista oli kuulla, että kilpailu televisiopuolen rahoituksesta käydään nykyään EU:n kilpailuviranomaisten kautta.

Kaupalliset ja maksulliset kanavat saavat rahoituspotista noin puolet, vaikka kanavien lukumäärä on sillä puolella huomattavasti kaupallista suurempi. Kaupallisten keskinäisen, kovan kilpailun lisäksi kaupalliset pyrkivät saamaan osan julkisen palvelun rahoituspotista, joka televisiomaksulla elävien Pohjoismaiden ja Britannian ulkopuolisessa Euroopassa kerätään pitkälti mainostuloilla.

Vääntöä käydään siitä, miten kansallisesti määritelty julkisen palvelun ohjelmapalvelu vastaa asetettua lakia ja sitä verrataan kilpailulainsäädäntöön. Relevantteja kysymyksiä tässä tilanteessa ovat esimerkiksi, vääristävätkö julkisen palvelun kanavien mainokspaikat kilpailua mainostajista tai julkisen sisällön mobiilijakelu kilpailua kaupallisen sisällön mobiilijakelussa.

Tiiviin alustuksen jälkeen katsomossa ihmeteltiin, että miten yleisradioilla voi samaan aikaan mennä hyvin ja huonosti, väkeähän yleisradioyhtiöistä irtisanotaan roimasti. Wesbergin mukaan rationalisointi liittyy pikemminkin yhteiskunnalliseen kehitykseen, jossa vanhoilla toimintamalleilla ei ole sijaa myöskään julkisella puolella.

Toisin sanoen: koska kaupallisen puolen muuttuminen tehokkaammaksi pakottaa myös julkista palvelua tehostamaan toimintaansa. Hei hei, suojatyöpaikat Yleisradiossa.

Technorati Tags: journalismi, Journalismin päivät, yleisradio

Osallistuin tänään hiljaisena opiskelijajäsenenä Journalismin päivien perjantaihin. Päivän pääsaldo oli joukko tavattuja tuttuja sekä ahaaelämys siitä, että joillekin ihmisille selviöt eivät ole itsestään selviä.

Ehkä pitäisi syyttää huonoja valintoja, mutta omaan alustuspalettiini ei mitään suurenmoisen uutta ja oivaltavaa mahtunut. Hieman karrikoiden:

• Lääketehtaiden tutkimukset eivät ole totta, vaan markkinointia. Jaa, onko siinä jotain uutta?
• Naistenlehtien uudet päätoimittajat eivät tunnusta sukupolvivaihdoksen aiheuttaneen suurta muutosta, vaan kehuvat vanhoja toimittajia. Voivatko he sanoa mitään muuta keski-ikäiselle kuulijakunnalle?
• miesten aikakauslehtien lanseeraamisessa oli ongelmia, eikä itse asiassa koko lehtityypille löydy välttämättä Suomesta riittävää lukijakuntaa suhteessa laadukkaan lehden kustannuksiin. Eikö joku tiennyt tätä?
• Anna-lehden graafinen päällikkö käytti perinteisten juttutyypittelyiden sijaan vörimetaforia eri tyyppisistä jutuista. Erottelu keveämpiin, vakavampiin, oivaltavampiin ja niin edelleen juttuihin ei ole kovin uutta, mutta värimetafora saattaa tietenkin auttaa vaikeista sanoista kärsiviä hahmottamaan eri juttutyyppien luonteen. Luennolla huomasi, että osaa kokeneista toimittajista uusi terminologia pikemminkin hämäsi.
• Kriisijournalismissa, kuolemaa ja surevia omaisia kohdatessa, pitää ottaa huomioon eettisesti herkkä tilanne ja kriisitilanteissa toimiva toimittaja saattaa saada traumoja. Jotenkin tämäkin kuulostaa kovin arkijärkiseltä.

Tällainen irvailu on tietenkin vähän halpaa, sillä oikeasti alustukset olivat varsin asiallisia. Mitä nyt jotkut olivat aidosti huonoja esiintyjiä ja jotkut (sekä esiintyjät että yleisöstä kysymyksiä esittäneet dramaturgit) olivat niin täynnä itseään, että irvailivat kaikille muille saadakseen itse huomiota.

Puukolla selkään

Syvällisemmälläkin tasolla oli ongelmia, tosin. Satuin useampaan tilaisuuteen, jossa puhuttiin journalismin laadusta ja siitä, onko asiajournalismi muuttumassa juorujournalismiksi. Aihetta sivuttiin naistenlehtien sukupolvivaihdosta ja miesten aikakauslehtien lanseeraamisen ongelmia käsitelleissä keskusteluissa sekä poliitikkojen päätoimittajille esittämissä kysymyksissä.

Journalismin juoruistuminen on melko populaari, joskin myös kohtuullisen kulunut. Siinä ei sinänsä mitään, mutta kummalliselta tuntui asiasta käytyyn keskusteluun osallistuneen joukon yksipuolisuus.

Keskustelua kävivät yksinomaan niin sanottujen laatumedioiden edustajat. He tietenkin totesivat juoruistumisen ongelmien olevan muualla, kasvavassa juorulehdistössä.

Välillä tätä seiskapäivää-työtapaa haukuttiin rankastikin, irvaillen. Puolustuspuheenvuoroa ei juorulehdistölle oltu varattu.

Ehkei (uskon, että ei) Seiskalla tai Oho!lla olisi ollut mitään fiksua vastattavaa laatujournalistien heittämiin kevyisiin solvauksiin ja älyllisiin haasteisiin. Vähän tekopyhää tölviminen ilman suoraa vastausmahdollisuutta silti minusta oli. Siitäkin huolimatta, että periaatteessa katsomossa olleet lehtien edustajat (joita osallistujalistan mukaan siis oli paikalla) olisivat voineet vastata haukkuihin ihan noin ex tempore.

Tilanne muistutti hieman keskustelua, jossa belgialaiset suklaavalmistajat pohtisivat keskenään, miten haitallista on valmistaa suklaata muusta kuin puhtaasta kaakaovoista. Olisi hyvin helppo todeta, että muiden kasvisrasvojen käyttö on ala-arvoista, ja siihen syyllistyvien ei pitäisi kutsua itseään journalisteiksi.

Ei kun siis tarkoitin suklaan valmistajiksi.

Havaintoja, ansioita

Ei päivästä tyhjin käsin kuitenkaan lähtenyt. Jokainen sessio tarjosi omat pienet havaintonsa, vaikka nuorena kirkasotsana sitä olisi toivonut enemmän.

Terveysjournalismia käsitellyt luento oli oikein hyvä muistutus kriittisyyden tarpeellisuudesta myös tutkimustuloksia uutisen lähteenä käyttäessä. Hyvä oli myös pieni havainto siitä, että Prozacin (miksei lääkkeen nimeä voinut luennolla sanoa ääneen?) aiheuttamia itsemurhia Suomessa jostain syystä nostettu esille esimerkkinä lääketehtaiden tekemien tutkimusten tekopyhyydestä ja epäluotettavuudesta.

Kriisien journalismia ja kuoleman kohtaamista journalistin työssä käsitellyt sessio oli kummallinen, sillä hautajaismaisessa tunnelmassa vältettiin asioista oikeilla nimillä puhumista todella pitkään. Vasta yli tunnin jälkeen keskustelijat alkoivat puhua miliisien ampumista ihmisistä ja Tallinkin uhrien arkuttamisesta Utön saarella “vaikeiden tilanteiden” ja “hakalien paikkojen” sijaan. Aiheen ympärillä kierreltiin ja kaarreltiin, ja lopulta todettiin kaiketi journalistien ammattitaidon ja työyhteisöjen tarjoaman tuen olevan tällä hienotunteisuutta vaativalla saralla alle parhaan mahdollisen tason.

Hienotunteisuudesta ja toimittajan työkyvyn ylläpitämisestä käydyn keskustelun jälkeen jäi vähän auki, että eikös se toimittajan vastuu ole lopultakin jollain tapaa utilitaristien hyötylaskelma, jossa joku häviää. Joskus on näytettävä totuuden nimissä kipeitä kuvia ja kerrottava järkyttyneiden ihmisten tarinoita, vaikka omaiset eivät haluaisi tai oma pää vaatisi rankan tilanteen jälkeen ammattihoitoa.

Sokeriksi pohjalle päivän paras pala: Hufvudstadsbladetin esitys siitä, miten broadsheet-lehdestä tehdään tabloidi ja mitä kaikkea muuttuu, oli kirkas helmi. Esitys oli erinomainen, esimerkit hyviä ja käytetty ruotsinkieli tarpeeksi selkeää pääosin suomenkieliselle yleisölle. Erityisansion ansaitsevat kyvystä käydä läpi julkisesti omia virheitä ja eritellä onnistumisien lisäksi tehtyjä kömmähdyksiä.

Avoimuus on ihannoitavaa. Siitä olisi monella tapahtuman esiintyjällä ollut opittavaa.

Technorati Tags: journalismi, Journalismin päivät