-
NYTImesin verkkosivun (kirkkaasti parhaita uutissivustoja maailmassa, visuaalsesti ja toiminnallisesti) suunnittelija vastaa lukijoiden kysymyksiin. (via dst)
-
There is a future - and a potentially prosperous one - once the amateur and the professional work together to tread that tricky balance between quality and extensiveness.
-
It’s the anti-establishment movement that has taken the art market by storm. Now, even Tate Modern is giving Street Art its stamp of approval.
-
Jatko-osa tarinalle Irakissa tyttärensä tappaneesta isästä. ‘If I had realised then what she would become, I would have killed her the instant her mother delivered her,’ he said with no trace of remorse. Tytön rikos? Rakastua nuoreen brittisotilaasee
-
Jaa että natsikommari ja ajatusrikollinen? Eräälle tutulle tamperelaismiehelle vaaditaan käräjillä vankeutta samantyyppisistä sivuista, mutta hän ei todistuksensa mukaan sivuja ole tehnyt. Syyllinen on kuulemma KGB, FSB tai lukiotuttu.
-
Taustana edelliseen linkkiin. Syyttäjä on valtionsyyttäjä Ilman, asianosaisina muun muassa joukko Tampereen käräjäoikeuden väkeä. Mahdollisia asianosaisia olisi Aamulehden päätoimittajaa ja presidenttiä myöten.
-
Mainio nykymyytti tamperelaisen Suur-Suomi-aatteen kannattajan, Seppo Lehdon synnystä. Taustana edellisiin linkityksiin.
You are currently browsing articles tagged journalismi.
Eilen mainostamani Kivioja huhuilee vaiettujen skandeelien perään. Seksiä vastaan sepitetyt matkaoppaat ovat kieltämättä aika herkullinen mediaskandaali. Toinen kansainvälinen mediaan liittyvä skandaaliuutinen oli paparazzien tempaus houkutella (sittemmin huumeisiin kuollut) julkkis vetämään kokkeliviivaa. Mutta joo… eikäs skandaali synny vasta julkisuudessa, eli vaiettu skandaali ei ole kohu lainkaan?
Otsikko ei ole omani, vaan varastettu vapaasti kääntäen Online Journalism Reviewssä julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Noin hyvää otsikkoa ei kannata yrittää keksiä uudestaan, varsinkaan jos on aikeissa vain referoida niukkasanaisesti alkuperäistekstin kirjoittaneen Robert Nilesin ajatuksia.
Niles kertoo esimerkin siitä, miten Chigago Tribunen verkkosivuilla lehden artikkelista käyty keskustelu alkoi velloa ilman mitään holttia. Kukaan toimituksessa ei vaivautunut korjaamaan lukijoiden aiheesta levittämiä huhuja, ja Nilesin mukaan lopulta lehden uskottavuus alkoi kärsiä.
Toimittajien pitäisi Nilesin mielestä osallistua auktoriteetillään myös verkkokeskusteluun, ja julkaisijoiden pitäisi auttoo kirjoittajiaa luomaan (lehdelle) uskottavaa brändiä myös netissä nostamalla kirjoittajien nimeä ja naamaa esiin. Toimituksiin rekrytoitujen hyvien kirjoittajien pitäisi siis olla enemmän läsnä netissä.
Käytännössä näin ei tapahdu niin kauan, kun toimitukset ovat lehtitalojen toimituksia, Niles sanoo. Kun ykköshuomio on seuraavan päivän lehdessä, sen enempää täysipäistä lehtitoimittajaa kuin lehtipomoakaan ei kiinnosta vastailla netissä “kaiken maailman hulluille”. Eikä tilanne muutu juuri paremmaksi sillä, että lehtipomo käskyttää, että lehtitoimittajan pitää lehtitöiden lisäksi hoitaa siinä sivussa muut hommat (vasemmalla kädellä). Jos ryhdytään tekemään toimituksellista työtä ja brändinrakentamista myös verkossa, pitää siihen antaa myös työaikaa ja työlle arvostusta.
Vanha ja yksinkertainen huomio, mutta niin taivahan tosi – ja poikkeuksellisen raflaavasti kiteytetty: Lehtitaloajattelun on kuoltava, että uudenlaiselle tekemiselle tulee tilaa.
Tags: internet, journalismi, lehdistö, media
Haakana huomasi bongata tämän, olisi muuten mennyt ehkä kuohunta oman työnantajan sivuilla ohi. Karilla on hyviä kommentteja, siitä ei sen enempää (enkä siviiliblogissani Hesarin hommiin tule suoraan kantaa ottamaankaan), mutta huh-huh: Hesarin uutispöytälaatikossa on yli 90 kommentin keskustelu siitä, sopiiko laatulehden kirjoittaa turhasta julkkiksesta.
Suomenkielisiä Wikiuutisia on näköjään pyöritelty jo kolme päivää. Ajatushan on mahtaisa, mutta vaatii melkoisen massan kirjoittajia, että on oikeasti se tasapuolinen media, jonka lupaus systeemiin sisältyy. Ainakin toistaiseksi uutisvalinnat kertovat ulkopuoliselle enemmän kirjoittajistaan kuin maailmasta. (via)
Siltä varalta, ettei joku ole vielä huomannut: Pirkka kirjoitti mielenkiintoisen pätkän suomalaisen blogosfäärin nykytilasta. Ja siitä sikisi kiintoisa keskustelu, jossa puidaan muun muassa sitä kansalaisjournalismia, josta olen ajatellut pitää ajattelutaukoa seuraavan… öö… kymmenen vuotta.
Niille, jotka eivät vielä ole huomanneet käydä kurkkaamassa: Journalisti-lehti uusi nettisivunsa. Sanoiskos, että vihdoinkin. Mutta hei, siellä on keskustelupalsta ja halukas voi laittaa pystyyn oman blogin. Odotettavissa räävitöntä palkkakeskustelua nimimerkin takaa ja mieliäylentävää nillitystä journalismin luoteesta. Ikuisessa ja maailmanlaajuisessa levityksessä.
OlliS:n kommenteissa Koo sanoo jotain mielenkiintoista liittyen viimeviikkoiseen räyhään blogeista ja journalismista: “Mulla oli se joku tutkimusartikkelikin jostain olemassa, missä todettiin jotakuinkin niin että tiedonvälittäjien määrä on kasvanut netin myötä perkeleesti, mutta tiedontuottajien ei just yhtään.”
Lisää anonyymejä toimittajablogeja: Mustelintu. Maakuntalehden vakitoimittaja kirjoittaa “havaintoja mediasta, maailmasta ja median luomasta maailmasta tavalla, jota lehteen ei paineta”. Pitänee seurailla, mitä viides merkintä tuo tullessaan. Voipi olla mielenkiintoista tai olla olematta.
Annikki haukkui minut blogijournalismipuheistani paskaksi ja antoi hyvän vinkin Juoni.netistä. Siellä sitä on, sitä kaipaamaani journalistisempaa otetta verkkokirjoitteluun. Respect. Tässä se sitten nähdään, että ei tällainen 28-vuotias vaan yksinkertaisesti tiedä pätkääkään siitä, mitä verkossa oikeesti tapahtuu.
Kuka? Mikä?
Pohdiskeleva liftari on Teppo Moision blogi.
Pysyt kärryillä menossa, kun otat rss-syötteen seurantaan, ruksit blogin Blogilistan suosikiksi tai tilaat päivitykset sähköpostiisi.
Tuoreimmat kommentit