iso-britannia

Lueskelin tuoreen Amnestyn raportin tiivistelmää, jossa Ison-Britannian terrorisminvastaisia toimia kuvattiin “kafkamaisiksi”. Sana oli hyvä, se vangitsi paljon omasta käsityksestäni sanan “ihmisoikeudet” sisällöstä - tai oikeastaan sen vastakohdasta.

Oikeudettoman maailman kutsuminen kafkamaiseksi ei aukea, ellei ole lukenut Franz Kafkan Oikeusjuttua. Siinä päähenkilön seuraksi ja piinaksi ilmestyy valtion virkamiehiä, jotka syyttävät häntä kertomatta kuitenkaan mistä ja mihin perustuen. Hiljalleen päähenkilö alkaa itsekin uskoa syyllistyneensä johonkin, vaikkei koskaan tiedä, mihin. Lopulta päähenkilö teloitetaan sen kummempia selittämättä, jos oikein muistan.

Terrorismin vastaisessa taistelussa on paljon tällaisia piirteitä, kun sitä katsoo pidätettyjen kannalta. Ihmisiä pidätetään vuosiksi ilman, että heitä virallisesti syytetään mistään. Miltäköhän mahtaisi tuntua, jos huomaisi yllättäen viettävänsä unettomia öitään valoisassa, humisevassa kahden neliön huoneessa toisella puolella maapalloa ja joutuvansa päivittäin kidutetuksi, koska naapuri on vittumaisuuksissaan väittänyt minua terroristiksi miehitysjoukkojen tiedustelupalvelulle? Missä vaiheessa sitä alkaisi itsekin epäillä, että on syyllistynyt johonkin? Ehtisikö, ennen kuin kiduttaisivat kuoliaaksi?

Ihmisoikeusväkeä syytetään aina toisinaan jonkin sortin hihhuleiksi. Idealististahan kansainvälisen oikeusjärjestelmän parantaminen on - inhorealisti menisi vain virran mukana ja koettaisi pysytellä turvallisesti voittajien puolella - mutta minun on vaikea mieltää kafkalaisen oikeusjärjestyksen kritiikkiä muumimammailuksi.

Brittiläisen Guardianin blogipuolella on saatu todellinen älynväläys, johon vielä kaiken kukkuraksi saa tehtyä suomalaislinkin ilman hirvittävää aasinsiltaviritelmää: Guardian on aloittanut maailmankirjallisuuden kiertueen, ja ensimmäisenä pysäkkinä on Suomi.

Valitettavasti se nerokkuusosio ei oikeastaan liity mitenkään Suomeen, jonka valinnalle ensimmäiseksi kulttuurimatkakohteeksi taitaa olla lähinnä sattumaa, vaan Guardianin Culture Vulture -blogin tapaan käyttää blogia idea- ja tiedonhankintakoneena.

Koko ajatus maailmankiertueesta on lähtöisin vuodenvaihteen tienoilla blogiin jätetystä kommentista ja “kiertue” toteutetaan kokonaan blogin lukijoiden toiveiden ja ehdotusten mukaan. Joka toinen viikko (”every forthight” oli muuten ajanmääre, joka piti tarkistaa sanakirjasta) alkaa uuden maan kirjallisuuden käsittely, ja lukijat saavat ehdottaa uuden kirjoja, joita kyseisen maan osalta kannattaa tuoda esiin. Lopuksi lasketaan, mitkä kirjat ovat saaneet eniten ääniä. Samalla käydään äänestystä myös siitä, minkä maan kirjallisuutta käsitellään seuraavaksi.

Vajaa viikko sitten alkaneessa suomalaiskirjallisuuden erittelyssä lukijat ovat antaneet jo (karkeasti arvioiden) vajaan sadan kommentin verran ehdotuksia maailanmittakaavassa lukemisen arvoisista suomalaiskirjoista. Vielä on viikko aikaa käydä lisäämässä omat suosikit brittiläisten ihmeteltäväksi – tosin toiveena on, että kirjojen pitäisi olla saatavilla myös englanniksi käännettynä.

Mutta mitä tulee Guardianin ideaan ja sen toteuttamisen tahtiin, ei voi kuin nostaa hattua ja ihastella vieressä. Tässä on nyt sitä keskustelua ja yleisön tietotaidon hyödyntämistä, mitä uudelta journalismilta kaivataan.

Kolmannes briteistä uskoo, että raiskatuksi joutunut nainen on ainakin osittain syyllinen rikokseen, uutisoi BBC. Yleisen käsityksen mukaan nainen on siis vähintään flirttaillut raiskaajalle, joten oma moka jos käy pahasti. Uutisen pohjana on Amnestyn Iso-Britanniassa tekemä kyselytutkimus.

Naisiin kohdistuvan väkivallan kanssa asennevammoja riittää Suomessakin. Tiedättehän: “Oma vika, jos antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa.” “Kotona mies lyö, mutta miksi mies lyö? Syytä on myös nalkuttavassa ämmässä, joka ei osaa sulkea ajoissa suutaan.”

Paskat. Erektio ei oikeuta yhdyntään sen enempää kuin vitutus vaimon sinimustaksi pieksemiseen. Uhrien syyllistäminen johtaa siihen, että raiskatut ja pahoinpidellyt naiset eivät uskalla käydä ilmoittamassa rikoksia poliisille. Tämä on todellinen ongelma. Ei vain tanttajärjestöjen, vaan poliisin mielestä.

Perjantaina on naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Sitä voi viettää vaikkapa osallistumalla Amnestyn Joku raja! -kampanjaan tai naisrauha-adressiin.