internet

Olen viime aikoina intoillut avainsanoista (joita systemaattisesti kieltäydyn kutsumasta tägeiksi tai tageiksi, kuten kansainvälinen trendi vaatisi) ja folksonomiasta. Suomeksi aiheesta ei ole juurikaan kirjoitettu, vaikkakin asiaan perehtyneitä ihmisiä on. Jo vuosia sitten, kun minulla ei ollut minkäänlaista ymmärrystä koko ilmiöstä, esimerkiksi Jere puhui avainsanojen käytön puolesta.

Folksonomia on termi, jolla kuvataan avainsanoihin perustuvaa, vapaasti verkossa tapahtuvaa tiedon jäsentämisen tapaa. Sanassa yhdistyvät väkeä tarkoittava sana folk ja perinteistä kategorisointiin perustuvaa tieteellistä luokittelujärjestelmää tarkoittava sana taksonomia. Sanan keksijänä pidetään Thomas Wander Valia, joka myös pyrkii tarkentamaan nykyistä folsonomian määritelmää.

Siinä missä luokittelu perustuu ajatukseen kattokäsitteistä ja niiden alle jakautuvista alaluokista, folksonomia perustuu ihmisten tietoon liittämiin assosiaatioihin.

Petri Vilén antaa hyvän esimerkin taksonomisen ja folksonomisen luokittelutapojen eroista:

“Taksonomisessa luokittelussa kettu luokitellaan seuraavasti

Eläinkunta - Selkäjänteiset - Selkärankaiset - Nisäkkäät - Petoeläimet - Koiraeläimet - Ketut (vulpes) - vulpes

Folksonomiassa kettu voitaisiin luokitella edellä mainittujen sanojen lisäksi esimerkiksi seuraaviin avainsanoihin:

punakettu, punainen eläin, nisäkäs, Eurooppa, Pohjois-Aasia, Pohjois-Amerikka, metsäeläimet, suomalaiset eläimet ”

Avainsanoihin perustuva luokittelu on tullut tunnetuksi ennen kaikkea del.icio.us-linkkimuistion ja Flickr-kuvapalvelun kautta. Molempien suosio perustuu siihen, että ne tarjoavat yksittäiselle käyttäjälleen helpon mahdollisuuden arkistoida digitaalista tietoa (linkkejä ja valokuvia) helposti ja helposti löydettävästi. Muistiin merkitsemisen yhteydessä käyttäjät merkitsevät kuvat ja linkit assosiatiivisilla avainsanoilla, joiden avulla ne on jälkeenpäin helppo löytää. Toisaalta avainsanojen avulla muut palvelun käyttäjät pystyvät löytämään samaan aihealueeseen liittyviä linkkejä tai kuvia.

Folksonomian etu yksilön kannalta taksonomiaan verrattuna on sen helppous. Avainsanojen käyttö tiedon arkistointiin ei edellytä perehtymistä luokittelujärjestelmään, joten aloittamiskynnys on matala. Arkistoijalla ei tarvitse olla kirjastonhoitajan koulutusta. Rashmi Sinha kiinnittää tähän huomiota erinomaisessa avainsanoihin perustuvan arkistoinnin kognitiivisessa analyysissään.

Sinha on analysoinut myös toista folksonomian merkittävää piirrettä, sosiaalista ulottuvuutta. Avainsanoja käyttävien järjestelmien avulla ihmisten on mahdollista löytää kohtuullisen helposti muita ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneet samoista asioista. Sosiaalisuus myös muokkaa avainsanojen määrittelyä. Molemmat ilmiöt voi huomata esimerkiksi blogilistan hakemistossa, jossa blogien pitäjät voivat vapaasti määritellä blogilleen avainsanoja, “luokkia”. Selaamalla samaan luokkaan kuuluvia blogeja voi löytää itselleen mielenkiintoisia blogeja. Vastaavasti ainakin itse olen kokenut perustelluksi muuttaa oman blogini luokittelua siten, että se vastaa paremmin muiden samantyyppisten blogien luokkajakoa.

Kun ensimmäisen kerran kuulin ehdotuksen, että tietoa ryhdyttäisiin järjestelemään vapaasti määriteltävillä avainsanoilla, oli puhe nimenomaan Blogilistan hakemiston luokitteluperiaatteesta. Olin ennalta määritellyn luokittelun luomisen kannalla: ihmisethän voisivat antaa kummallisia sanoja, ja syntyisi luokkia, joissa olisi esimerkiksi vain yksi blogi. Avainsanojen perusteella tapahtuva tiedon jäsentely tuntui liian mielivaltaiselta.

Folksonomia ei tuotakaan tietorakenteita, joissa jokaiselle valokuvalle, linkille tai artikkelille olisi olemassa vain yksi oikea luokka. Kuten Vilënin esimerkistä näkee, avainsanoilla tapahtuva luokittelu riippuu pitkälti yksittäisten ihmisten tuottamista assosiaatioista. Kertooko tämä artikkeli esimerkiksi tekniikasta vai onko se osa kognitio- tai informaatiotiedettä?

Wikipedian artikkelissa folksonomiasta varoitetaan sekoittamasta folk taxonomy -termiä folksonomiaan. Folk taxonomylla tarkoitetaan sosiaalisia luokittelujärjestelmiä, jotka - toisin kuin tieteellinen luokittelu - poikkeavat kulttuurista toiseen. Tilanne on kuitenkin samankaltainen myös verkossa tapahtuvassa tiedon jäsennyksessä. Eri ihmiset ja ihmisryhmät voivat luokitella tietoa eri tavoin. Tämän voi nähdä kaaoksena tai rikkautena, ja ainakin antropologeja aiheen luulisi jossain vaiheessa alkavan kiinnostaa.

Verkossa tietoa (kuvia, linkkejä, blogimerkintöjä) tuottavia ihmisiä on miljoonia. Kaikkia heitä ei voi edellyttää perehtymään tieteelliseen tiedonluokittelujärjestelmään. Avainsanoihin perustuva tietojäjestelmä on epätarkempi kuin taksonominen järjestelmä, joten sen käyttö tiedon etsimisessä edellyttää kykyä suodattaa epäolennaisuuksia ja hyväksyä ohilyöntejä. Assosiatiivisten avainsanojen syöttäminen on kuitenkin helppoa, ja se on avainasia.

Avainsanoja käyttävät järjestelmät myös sivistyvät koko ajan ja osaavat entistä paremmin käyttää paitsi yksittäisiä avainsanoja, myös niiden yhdistelmiä ja (jonkinlaisella sumealla logiikalla) myös arvata lähelle osuvia avainsanoja.

Avainsanat, siis folksonominen tiedon arkistointi, palvelevat bloggaajia itseään. Minun on vuoden päästä kohtalaisen helppoa löytää tämä merkintä arkistoistani katsomalla, mitä olen kirjoittanut folksonomiasta. Toisaalta avainsanojen käyttö parantaa myös mahdollisuuksia sille, että samasta aiheesta kiinnostuneet ihmiset löytävät sivuni - sekä google että blogihakukone Technorati pitävät avainsanojen käyttäjistä. Kolmanneksi, minun on helppo palvella lukijoitani tarjoamalla heille linkki johonkin avainsanojen perusteella tietoa folksonomisesti kokoavaan palveluun.

Kotimaanrakkaiksi loppusanoiksi, olkaa hvvät: Technoratin listaamat tuoreimmat blogimerkinnät avainsanalla Suomi, samalla sivulla myös tuoreimmat Suomi-aiheiset flickr-kuvat. Voitte listätä omanne joukkoon alkamalla käyttää avainsanoja ja kirjoittamalla jotain Suomesta.

Lisälukemiseksi suosittelen seuraavia:

• Technorati tags Sivulla suosituimmat blogeissa käytettävät avainsanat
• A cognitive analysis of tagging (or how the lower cognitive cost of tagging makes it popular)
• A social analysis of tagging (or how tagging transforms the solitary browsing experience into a social one)
• Folksonomy Definition and Wikipedia
• Would We Create Hierarchies in a Computing Age?
• Categories versus Tags - What’s the Difference and Which One?

Brittiläisen Guardianin blogipuolella on saatu todellinen älynväläys, johon vielä kaiken kukkuraksi saa tehtyä suomalaislinkin ilman hirvittävää aasinsiltaviritelmää: Guardian on aloittanut maailmankirjallisuuden kiertueen, ja ensimmäisenä pysäkkinä on Suomi.

Valitettavasti se nerokkuusosio ei oikeastaan liity mitenkään Suomeen, jonka valinnalle ensimmäiseksi kulttuurimatkakohteeksi taitaa olla lähinnä sattumaa, vaan Guardianin Culture Vulture -blogin tapaan käyttää blogia idea- ja tiedonhankintakoneena.

Koko ajatus maailmankiertueesta on lähtöisin vuodenvaihteen tienoilla blogiin jätetystä kommentista ja “kiertue” toteutetaan kokonaan blogin lukijoiden toiveiden ja ehdotusten mukaan. Joka toinen viikko (”every forthight” oli muuten ajanmääre, joka piti tarkistaa sanakirjasta) alkaa uuden maan kirjallisuuden käsittely, ja lukijat saavat ehdottaa uuden kirjoja, joita kyseisen maan osalta kannattaa tuoda esiin. Lopuksi lasketaan, mitkä kirjat ovat saaneet eniten ääniä. Samalla käydään äänestystä myös siitä, minkä maan kirjallisuutta käsitellään seuraavaksi.

Vajaa viikko sitten alkaneessa suomalaiskirjallisuuden erittelyssä lukijat ovat antaneet jo (karkeasti arvioiden) vajaan sadan kommentin verran ehdotuksia maailanmittakaavassa lukemisen arvoisista suomalaiskirjoista. Vielä on viikko aikaa käydä lisäämässä omat suosikit brittiläisten ihmeteltäväksi – tosin toiveena on, että kirjojen pitäisi olla saatavilla myös englanniksi käännettynä.

Mutta mitä tulee Guardianin ideaan ja sen toteuttamisen tahtiin, ei voi kuin nostaa hattua ja ihastella vieressä. Tässä on nyt sitä keskustelua ja yleisön tietotaidon hyödyntämistä, mitä uudelta journalismilta kaivataan.

Digikko esittää asiantuntevan näkemyksensä vekkomainonnan tulevaisuudesta:

“Jos kerran bannerimainontaa halutaan tehdä, ottakaamme Suomessa mallia muualta maailmalta. Pois useita mainoksista sisältävistä sivuista kohti yhden mainoksen sivuja, joissa hyvin sijoittellun mainoksen huomioarvo on varmasti tilkkutäkkisivua parempi.”

Toisessa ääripäässä on Million dollar homepage, jonka pitäjä on tienannut yhdellä ainoalla tilkkutäkillä miljoonan opintokassaansa. Hulluinta tässä miljoonan taalan kotisivussa on, että sen ympäri maailmaa saama julkisuus on ilmeisesti tehnyt sieltä ostetuista mainospaikoista hintansa väärtin. Loppujen lopuksi, taala pikseliltä ei ole paljon.