internet

Otsikko ei ole omani, vaan varastettu vapaasti kääntäen Online Journalism Reviewssä julkaistusta mielipidekirjoituksesta. Noin hyvää otsikkoa ei kannata yrittää keksiä uudestaan, varsinkaan jos on aikeissa vain referoida niukkasanaisesti alkuperäistekstin kirjoittaneen Robert Nilesin ajatuksia.

Niles kertoo esimerkin siitä, miten Chigago Tribunen verkkosivuilla lehden artikkelista käyty keskustelu alkoi velloa ilman mitään holttia. Kukaan toimituksessa ei vaivautunut korjaamaan lukijoiden aiheesta levittämiä huhuja, ja Nilesin mukaan lopulta lehden uskottavuus alkoi kärsiä.

Toimittajien pitäisi Nilesin mielestä osallistua auktoriteetillään myös verkkokeskusteluun, ja julkaisijoiden pitäisi auttoo kirjoittajiaa luomaan (lehdelle) uskottavaa brändiä myös netissä nostamalla kirjoittajien nimeä ja naamaa esiin. Toimituksiin rekrytoitujen hyvien kirjoittajien pitäisi siis olla enemmän läsnä netissä.

Käytännössä näin ei tapahdu niin kauan, kun toimitukset ovat lehtitalojen toimituksia, Niles sanoo. Kun ykköshuomio on seuraavan päivän lehdessä, sen enempää täysipäistä lehtitoimittajaa kuin lehtipomoakaan ei kiinnosta vastailla netissä “kaiken maailman hulluille”. Eikä tilanne muutu juuri paremmaksi sillä, että lehtipomo käskyttää, että lehtitoimittajan pitää lehtitöiden lisäksi hoitaa siinä sivussa muut hommat (vasemmalla kädellä). Jos ryhdytään tekemään toimituksellista työtä ja brändinrakentamista myös verkossa, pitää siihen antaa myös työaikaa ja työlle arvostusta.

Vanha ja yksinkertainen huomio, mutta niin taivahan tosi – ja poikkeuksellisen raflaavasti kiteytetty: Lehtitaloajattelun on kuoltava, että uudenlaiselle tekemiselle tulee tilaa.

Jännästi tämä kaupallinen nykyveppi näyttää toimivan - lukijoiden on näköjään mahdollista sensuroida verkossa käytävää keskustelua mieleisekseen.

Bongasin Digitodayn uutisen, jonka mukaan aseharrastajat haluaisivat boikotoida Hesaria. Kommenteista moni oli saanut lukijoilta roimasti miinuspisteitä ja siksi piilotettu. Pari, sanoisinko, asemyönteistä kommenttia oli sen sijaan roimasti kannustavia klikkauksia.

Mikä on lukijoiden mielestä merkityksellistä? Nappaanpa tähän lainaksi sitaatin, joka oli saanut plus 130 pistettä:

Onnellinen metsästäjä 13.11.2007 16:55 # Laillisen aseen hankkiminen on huomattavasti vaikeampaa kuin laittoman. Sellainen henkilö, joka haluaa aiheuttaa vahinkoa toiselle ihmiselle - tekee sen aseen kanssa tai ilman. Aseenkin hän saa varmasti pimeästi, muttei välttämättä laillisesti. Pidän hyvänä, että aseen hankinta vaatii perusteluita, mutta järki käteen. Yleensä asioista urputtavat ne, jotka niistä vähiten tietävät! Itselläni on laillinen ase ja hankinta oli mielestäni kohtuullisen vaikeaa, perustelluin syinkin. Älkää mollatko oikeita harrastajia ja metsästäjiä. Jos yksi autoilija törttöilee, niin otetaan kortti pois kaikilta

Kävi kiinnostamaan, mitä asiattomuuksia siellä piilotetuissa kommenteissa oli. Mikä niistä tekee merkityksettömiä? Klippi kommentista, joka sen kurkatessani oli saanut miinus 63 pistettä:

13.11.2007 16:56 Aseharrastajien melko turha kurmottaa, koska he eivät itse voi taata että uusia mielipuolisia tai muuten ajatusmaailmallisesti rajoittuneita muka-sankareita ei pääsisi tulemaan. Kuten edellisessä tapahtumasta kuultiin oli hänkin aseharrastaja. Itsensä tehostamiseen eri harrastusten kautta tai muuten oman mielenkiinnon uudelleensuuntaamiseen kannattaisi jokaisen aseharrastajan uhrata ajatus tai kaksi. Ase on aina vaarallinen kapistus, oli se itsellä vyöllä varmistin päällä tai naapurilla lipastossa lukkojen takana. Jos henkilö ei aseita todellakaan tarvitse elinehtonaan, niitä kannattaa karttaa kuin ruttoa. Jokainen liikkeelle laskettu ase on uhka yhteiskunnalle, ja jokaisella niistä on mahdollisuus ajautua vääriin käsiin.

Että näin.

Blogistanin kansalaisjournalismi on on noin yleisesti ottaen perseestä, vaikka kuinka tässä yrittäisi rypistellä vastaan. Tämän on huomannut Ylen kansalaismediakatsauksen toimittaja. Hänellä ovat menneet hermot:”(Via Sedis)”: duuniinsa heti alkuunsa:

” [--] ihmiset kirjoittavat sisällyksetöntä epäkiinnostavaa sontaa suurimman osan ajasta. [--] tilanne on ruvennut ahdistamaan. Ohjelma pitäisi saada ulos ja turhauttavaa on että suomesta puuttuu kokonaan kunnollinen kansalaisjournalismi.”

Niinhän se on. ^[1] Verkko on täynnä skeidaa ja blogeissa vallitsee ikuinen syksy. :”(Lainaan tässä Tiedemiehen esittämää määritelmää: “Joka syksy uudet opiskelijat tulivat yliopistoihin ja löysivät usenetin uutisryhmät. Nämä opiskelijat kirjoittivat laadullisesti ala-arvoista tavaraa, kunnes vuoden mittaan joko kehittyivät tai lopettivat. Signaali-kohina-suhde pysyi pitkällä aikavälillä kunnossa, koska suurin osa kirjoittajista oli kuitenkin kirjoittanut pidempään, joten kehittyvällä porukalla oli esikuvansa. Ennen pitkää verkko yleistyi myös muualla kuin yliopistoissa ja myös muut netinkäyttäjät löysivät uutisryhmät. Silloin heikkolaatuista kirjoittajaa tulvi pitkin vuotta ja signaali-kohina-suhde heikkeni tasaisesti. Tämä oli ikuinen syksy.”)”:

Kansalaisjournalismikin tarkoittaa nyt jotain ihan muuta kuin silloin, kun asiasta puhuttiin ennen nettikirjoittelubuumia. Silloin kansalaisjournalismi oli sitä, että valtavirtatoimittajat jalkautuivat kysymyään ihan tavallisilta ihmisiltä mielipiteitä, antoivat kansan puhua. Muuten kun valtavirrassa ääneen pääsevät lähinnä ne, joilla on valtaa ja asema. Aleksi joskus työpaikan ruokalassa kiteytti eron jotakuinkin niin, että ennen kansalaisjournalismi oli sitä, että mahdollisimman moni saisi vuorollaan puhua mahdollisimman monelle, kun nyt kansalaisjournalismi on sitä, että kaikki saavat huutaa yhtä aikaa ilman, että kukaan kuuntelee.

Blogeissa jokainen tuijottaa omaan napaansa, on oman elämänsä kolumnisti. ^[2] Kansalaisjournalismikeskusteluhutussa kaipaan eniten sitä, että joku muistuttaisi yhdestä journalismin perusluonteesta: siihen kuuluu kiinnostus ulkopuoliseen maailmaan - myös siihen, jolla ei ole välittömästi kosketusta omaan elämänpiiriin. Tämä on minusta journalismissa oikeasti se kiehtovin asia, eivät osuvat sutkautukset kauppamatkalta. ^[3]

Tästä liu’utan keskustelun sitten sujuvasti omaan napaani, tai ainakin sen ympärille: Yksi syy julkaista 100 tuntematonta -sarjaa myös suomeksi ja myös tässä blogissa:”(Selviäisin mainiosti pitämällä sarjan vain Flickr-ryhmässä)”: on ollut tekemisen kautta osoittaa, että tämä on jotain, mitä kukaan muu ei tee. Tuomo totesi kommentissa, että 100 tuntematonta on journalistisesti parhaita suomalaisia blogi-ilmiöitä pitkään aikaan. Olen samaa mieltä. Siinä mielessä olenkin vähän yllättynyt, miten vähän sarja on linkitetty (kiitos kuitenkin Esalle ja Marille) ja miten harva on sitä kommentoinut.

No, reportaasisarjani sadan tuntemattoman tapaamisesta ja kuvaamisesta on nyt puolivälissä ja jatkuu syyskuun alusta arkiaamuisin julkaistavana ketjuna. Kertokaahan, te tähän asti vaienneet, mielipiteenne sarjasta. Ja jos tykkätte kertokaa kavereillekin. Muutama lisävieras kuvia ja kertomuksia katsomassa toisi nimittäin ihan mukavasti lisää motivaatiota.

Viime päiviin asti olen karttanut Googlen extrapalveluiden käyttöä. RSS-syötteeni olen lukenut NetNewsWirellä kotona tai Bloglinesillä töissä. Okei, tiesin että uutisotsikot saisi Googlen avaussivulle, mutta ajatus on vähän vistottanut: kirjaudu sisään ja isoveli tietää, mitä etsit.

Viikon lopulla sitten annoin Googlelle mahdollisuuden, ja perskules, sehän toimii. Google reader on huomattavasti Bloglinesiä maistuvampi rss-lukija ja uusimmat uutiset (Hs.fi, BBC:n etusivu, CNN, NYT ja Washington Post + muuta satunnaisotantaa) on tosiaan näpsäkkä nähdä samalla, kun nyt joka tapauksessa sitä maailman virallista hakukonetta käyttää.

Toimii.

Nelonen tiesi kertoa eilen, että keskusrikospoliisi tutkii netissä valtion korkeimpaan johtoon kohdistunutta kunnianloukkausrikosta.

“Epäiltynä on tamperelainen yksityishenkilö. kertoo Nelosen uutiset. Epäillyt rikosnimikkeet ovat törkeä kunnianloukkaus, kunnianloukkaus ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan. Kohteena ovat olleet lähes kaikki Suomen huippupoliitikot ja vähemmistöt.”

Taidanpa arvata, kenen ja millaisista saiteista on puhe. Niillä on muuten pilkattu neekerinnussioiksi ja lesbokommarihuoriksi myös muutamia bloggaajia. Taisin minäkin saada osani jossain vaiheessa. Onko lukijoissa muuten muita herjatuksi joutuneita?

Hyvä, että homma on otettu hoitoon. Poliisi tutkii, syyttäjä tarvittaessa syyttää ja sitten jää tuomioistuimen päätettäväksi, onko pysytty perustuslain takaaman sananvapauden raameissa vai ei. Tämä on nyt sitä sananvastuuta, ei väärää mieltä olevien lynkkaaminen vihaisen väkijoukon voimin.

Kun eilen kirjoittelin ihmisarvon loukkaamisesta, toivoin antavani työkaluja tämäntyyppisten keissien hahmottamiseen. Tässä meillä on tyyppi, joka on käyttänyt ihmisoikeuttaan, sananvapautta, ja nyt häntä kohtaan on käynnissä rikostutkinta. Ihmisoikeusloukkaus?

Kun lähdetään miettimään asiaa siltä kannalta, että ihmisoikeuksien tehtävä on suojata jokaiselle kuuluvaa ihmisarvoa, nähdään, että sananvapautta on joissain tilanteissa mielekästä rajoittaa. Jos “tamperelainen yksityishenkilö” tieten tahtoen pyrkii loukkaamaan muiden ihmisten / ihmisryhmien ihmisarvoa kirjoituksilla ja kuvilla, jotka tekevät heistä pikemminkin eläimiä kuin ihmisiä, on pelin puhaltaminen poikki paikallaan. Ihmisarvon nimissä ja ihmisoikeuksien hengessä.

Googlen Kiinan-valloitus herätti melkoisia vastalauseita tammikuussa. Yhdysvalloissa yritysten vastuuta Kiinan verkkosensuuriin osallistumisesta on vatvottu kohtuullisen ansiokkaasti viime aikoina.

Kertauksena kuitenkin vielä: Yahoo on antanut kiinalaisille todisteita toisinajattelijoiden vangitsemiseen, Google tarjoilee sensuroitua hakukonetta, Cisco toimittaa sensuuriominaisuuksilla varustettuja reitittimiä ja Microsoft lopettelee blogeja aina kun Kiinan viranomaiset sitä keksivät pyytää.

Jenkeille vittuillessa vähän vähemmälle huomiolle on jäänyt se, että suomalaisillakin it-yrityksellä on näppinsä pelissä sensuuribisneksessä. Ainakin suomalainen firma nimeltä Nixu kauppaa Saudi-Arabiaan palveluja, joilla verkosta seulotaan pois (pornon lisäksi) esimerkiksi Amnestyn Saudi-Arabiaa koskevat raportit. Tai no, mistä minä tiedän, ovatko ne juuri Nixun palveluita joilla ihmisoikeusraportit verkosta seulotaan, mutta palaset sopisivat yhteen.

Joka tapauksessa, soittelin tällä viikolla yhtiön varatoimitusjohtajalle, joka vahvisti tällä viikolla, että Hesarin pari vuotta sitten tekemä juttu (€) pitää yhä paikkansa. Suomalaiset tekevät bisnestä sillä, että saudit saavat verkkonsa valtion mielestä sopivasti suodatettuna.