Ihmisoikeudet

Guardian kertoo, että Britanniaan seksiorjiksi tuodut naiset ovat saaneet oikeudessa 140.000 punnan eli noin 196.000 euron korvaukset kivusta ja särystä. Merkittävä juttu. Nämä ovat niitä naisten oikeuksia, joiden puolesta olisi syytä kamppailla. Oikeuden määräämät korvaukset ovat signaali siitä, että asia otetaan vakavasti.

Syytä onkin. Jutun mukaan seksibisneksen tarpeisiin käytävä ihmiskauppa on helvetin iso ongelma Briteissä.

“The scale of sex trafficking is of increasing concern to police. Officially, the Home Office believes the number of illegal immigrants being sexually exploited at any one time is about 4,000. Investigators and support groups, however, calculate numbers are likely to be in excess of 10,000 and describe known cases as the ‘tip of the iceberg’. Even small towns are likely to have a brothel. Peterborough is a typical example. As little as three years ago, the Cambridgeshire town had two of them. This year the police have raided at least 48 in the town. Detectives describe such places as ’sex prisons’. ‘The problem of trafficking is far greater than officially recognised and can no longer be considered a big city problem,’ said Johnson of Lovells.”

Amnesty kampanjoi Suomessa naisten oikeuksien puolesta, tänä vuonna painopiste on ollut seksuaalisen väkivallan kitkemisessä. Kampanjaan kyllä liittyy muitakin sivujuonteita, kuten kansainvälisen naiskaupan lopettamista ja naisten kohtelua konflikteissa. Käykääpä allekirjoittamassa vetoomus, jos ette sitä vielä ole tehneet.

Gary Younge kirjoittaa Guardianissa siitä, miten harhaista ja historiantajutonta maahanmuuttajiin kohdistuva kritiikki välillä on.

“It has become a Europe-wide habit to refer to Muslims in particular and migrants in general as though they are barbarians who must either be civilised or banished, before they pollute the egalitarian societies in which they were either born or now live. Lacking all sense of humility, self-awareness and historical literacy, Europe’s political class acts as though these communities not only manifest homophobia, sexism, antisemitism, political violence and social unrest, but also as though they invented them and introduced them to an otherwise utopian continent.”

Niin. Ovatko muslimit nyky-Euroopan juutalaisia, joita syytetään ruton levittämisestä ja yhteiskuntajärjestelmän romuttamisesta?

Hyvää ihmisoikeuksien päivää, muuten. Juuri juutalaisvainoista ja eurooppalaisista hairahduksistahan tämä nykyinen ihmisoikeuspaatos lähti liikkeelle, toisen maailmansodan jälkeisestä “ei koskaan enää” -fiiliksestä. Silloin kelattiin, että jokaisen ihmisen arvo pitää suojella kansainvälisellä lailla.

Osallistu kynttilämielenosoitukseen paikallisessa lähikaupungissasi.

Erkki Toivanen on kirjoittanut Uuden Suomen lukijoiden runsaasti kiittelemän tekstin islamismin lepyttelyn vaaroista. Kyllä, brittien tapa tehdä bisnestä saudien hirmuhallinnon kanssa on helvetinmoisen vittumainen temppu. Mutta pariin otteeseen Toivanen tekee saman perusmokan kuin hemmetin moni muukin tässä maailmanpoliittisessa poppisaiheessa: islam ja islamismi menevät välillä iloisesti sekaisin. Pakko nillittää.

Islamismi, siis tämä vakaisiin ja vanhakantaisiin tulkintoihin pohjaava ja valitettavan laajalle levinnyt kouhkaaminen on oikea ongelma. Sen varjolla lietsotaan järjetötä vihaa köyhässä ja vähän rikkaammassakin maailmassa vääruskoisia – siis meitä länkkäreitä – vastaan.

Sen sijaan tietyissä piireissä kovassa muodissa oleva islamin – siis itse uskonnon – parjaaminen itsessään on puurojen ja vellien sekoittamista.

Näiden islamistimulkkujen tekosten tasoisia tempauksia on saatu aikaan muidenkin uskonkappaleiden pohjalta. Irlannissa pistettiin turpaan väärään krisintuskonhaaraan kuuluvaa maanmiestä, Nepalissa hindulaisuutta on käytetty yhteiskunnan eriarvoisuuden ja heikompien sorron kappaleena, ja mitäs kaikkea vielä…? Syvästi kristinuskoisten etelävaltioiden orjakauppa Jenkkilässä? Aina niistä uskonnollisista opuksista tuntuu löytyvän kohta, jonka perusteella sota, tappaminen ja sorto on paitsi sallittua myös toivottavaa.

Ei se vika ole uskonnossa vaan niissä mulkuissa, jotka sen pohjalta vihaa lietsovat. Riittävistä yhteiskunnallisista sortosuhteista on myös hyötyä - on niitä, joilla on syytä olla vihaisia ja niitä, joilla on syy keksiä joku luonteva oikeutus korkealle asemalleen. Globaalissa maailmassa voi näköjään turhautua vähän kauempanakin olevia hyväosaisia vastaan.

Miksi nillittää? No, tällainen ihan tavallisen uskonnon demonisoiminen johtaa käytännön katu- ja keskustelupalstaelämässä vähän turhan helposti siihen, että syyttömät ihmiset kärsivät. Ei siinä ole mitään mieltä, että perusjamppa/-pirkko pitää Algeriasta Suomeen muuttanutta maltillista muslimia oletusarvoisesti turpaansa sietävänä fundamentalistina mutta irlantilaista kiihkokatolista abortinvastustajaseparatistia ihan vaarattomana heppuna. Mutta tämän siitä saa, kun “rohkea ja ennakkoluuloton” julkinen keskustelu ja katuidiotismi lyövät iloisesti kättä.

Toisekseen läntisen maailman huomio on nykyisellään vähän turhan tiukasti islamisteissa. Moraalisia pohdintoja siitä, mikä on oikein ja missä tilanteessa kuuluu älähtää, pitäisi tehdä aina. Sillä, vedetäänkö vaimoa/toisinajattelijaa/etnistä vähemmistöä turpaan Allahin, Jahven vai Leninin nimissä, ei ole merkitystä. Väärin se on silti. ^[1]

Kidutus on yhä yleinen käytäntö kuulusteluissa eri puolilla maailmaa, ja sen vastainen työ ^[1] on ollut yksi Amnesty Internationalin keskeisiä tehtäviä 1960-luvun lopulta lähtien. Suomen Amnestyllä on nyt meneillään kampanja, jossa kiinnitetään huomiota erityisesti Yhdysvaltojen “terrorismin vastaisessa sodassa” käyttämiin “kehittyneisiin kuulustelumenetelmiin”.

Mustankuuluisin keissi kidutuksista taisi olla Abu Ghraibin sittemmin suljettu vankila Irakissa, mutta ehkä vielä sitäkin tunnetumpi on Guantanamon pidätyskeskus Kuubassa. Yhdysvaltain kuulustelu - eli kidutuskeskuksia oli muutama vuosi sitten myös Euroopassa ja ilmeisesti vankeja lennättäneet koneet vierailivat myös Suomessa.

Amnestyn kampanjassa vaaditaan, että

• Yhdysvallat sulkee Guantanamon tukikohdan pidätyskeskuksen ottaa vastuun siellä tapahtuneesta kidutuksesta
• EU kantaa vastuunsa siitä, että se puuttumattomuudellaan edesautti USA:n käytöntöjä Euroopassa
• Suomi liittää lakiinsa kidutuksen kieltävän pykälän ja ottaa vastaisuudessa aktiivisesti kantaa kidutusta vastaan sekä EU:ssa että muissa kansainvälisissä suhteissaan.

Vetoomusten kirjoittamisen sijaan kantaa otetaan nyt poseeramalla “No torture here” -lipun kanssa ja lataamalla kuva kampanjasivustolle. Minä seisoin kuvaa varten lipun kanssa puistossa Mäntyniemen palatsin lähettyvillä.

Amnestylla on hauskasti sosiaalista webbiä hyödyntävä No torture here! -kampanja, jossa aktivistien on määrä poseerata vapaasti valitsemallaan paikalla “Täällä ei kiduteta” -lipun kanssa. Poseeraus kuvataan tai videoidaan, ladataan nettiin ja isketään maailmankartalle. :”(Kampanja on Amnesty Internationalin Suomen osaston tekosia ja sen toteutuksesta on näemmä huolehtinut Taideteollisen korkeakoulun medialabra.)”:

Idea vie eteenpäin parin vuoden takaisia “poseeraa maailma paremmaksi” -kampanjoita ^[1] mutta kehittää ideaa vähän eteenpäin. Jos/kun kuvia kertyy, syntyy maailmankartalle kidutusvapaiksi julistettujen alueiden verkosto, mikä on ainakin minusta ihan kiehtova visuaalinen kannanotto.

Tuli heti mieleen, että taidan yhdistellä ihmisoikeusaktivismia ja 100 tuntematonta -projektiani ja pyytää kymmentä tuntematonta ottamaan kantaa kidutusta vastaan. Kunhan nyt saan ensin tämän meneillään olevan kymmenen kuvan sarjan tehtyä.

Washington Postissa on loistava artikkeli ^[1] meksikolaisesta sankaritoimittajasta Lydia Cacho Ribeirosta, joka paljasti herrain suojelusta nauttivan miljonääripedofiilin ja joka siksi joutuu elämään hengenvaarassa - monet politiikan ja liike-elämän isokenkäiset mitä ilmeisimmin näkisivät hänet kuolleena.

Amnestyn jenkkilän-osasto palkitsi Cachon hiljattain hänen työstään lasten ja naisten oikeuksien hyväksi. WP:n artikkeli avaa hyvin sitä, millaista Cachon työ on maassa, jossa machismo on vallitseva mielentila.

Cacho writes of overhearing a group of male journalists speculating in a smoke-filled room about whether a 12-year-old could enjoy sex and commenting that “old Succar :”(Tässä tarkoitetaan Jean Thouma Hannah Succar Kuria, joka siis on Cachon paljastama bisnesmies-pedofiili ja vainoaja)”: likes young meat.”

Meksikossa muuten tapetaan enemmän journalisteja kuin missään muualla maailmassa - ellei Irakia lasketa.

Shorpy - 100 vuotta vanha kuvablogi tarjoilee kuvaherkkuja vuosien takaa. Nimensä blogi on saanut 1900-luvun alun alabamalaiselta lapsityöläiseltä, joka raatoi Bessien kaivoksessa rasvaajana. ^[1] Shorpy sattui lapsityötä vastustaneelle National Child Labor Committeelle kuvanneen Lewis Hinen linssin eteen ja jäi historiaan. Moni hänen kaltaisensa, kymmenvuotiaana duunit aloittanut ja kolmekymppisenä ammatin aiheuttamaan keuhkopöhöön kuollut ei jäänyt - eikä jää; samanhenkisessä tilanteessa monet lapsiduunarit ovat yhä.

Jäin ihmettelemään, miten hyviä värikuvia jo 1940-luvulla on saatu aikaan. Näkemissäni sodanaikaisissa värikuvissa on aina ollut vähän valjuutta väreissä ja tarkennuksessa, mutta esimerkiksi Shorpyn veturikuvat 1940-luvulta ovat ihan teknistä priimaa. Vau. (via Kasa)

Human Rights Watchilla on tyrkyllä tylyhkö raportti, jonka mukaan jenkit ovat lähettäneet Guantanamossa pidettyjä vankeja takaisin kotimaahansa Venäjälle kidutettavaksi.

Kyseessä on seitsemän Afganistanista pidätetyn kaukaasin remmi, joka passitettiin Venäjälle vuonna 2004. Venäläiset vannoivat kautta kiven ja kannon, että porukkaa kohdeltaisiin inhimillisesti, vaan kappas - kolme joutui kidutuspenkkiin.

Uh. Näitä stooreja lukiessa ei oikein tiedä, miten päin pitäisi olla. Ihmisoikeusjärjestöt ovat ihan aiheesta haukkuneet näitä niin sanottuja diplomaattisia takuita täysin mitääntekemättömäksi horinaksi. Ketään ei tulisi lähettää maahan, jossa voi joutua epäinhimillisesti kohdelluksi - eikä kansainvälisen oikeuden mukaan saakaan :”(YK:n kidutuksenvastainen sopimus kieltää luovutukset, joissa luovutettava on vaarassa joutua kidutetuksi kohdemaassa)”:.

Vaan niin vain suurvaltain virkamiehet diilaavat ihmiskohtaloita. “Hei Sergei, ethän nyt varmasti sitten hakkaa tätä sälliä siellä Moskovassa jos me sen teille annamme?” “No en tietenkään, Bob, en varmana…” :”(BTW, Ihmisiä ovat karkottaneet kolmansiin maihin kidutettavaksi myös ainakin Kanada ja Ruotsi. Näissäkin Pilateksen käsienpesuna on toiminut diplomaattisilla takuilla diilailu. )”: