Ihmisoikeudet

Nepalin sisällissodan päätyttyä näillä maostien omaisilla ei ollut virallista tietoa siitä, missä heidän omaisensa ovat. Hallituksen joukot olivat vieneet heidät pois salaisiin pidätyskeskuksiin, jossa opposition jäseniä kidutettiin julmasti. Kuvan mies ei uskonut enää näkevänsä poikaansa, nainen piti vielä yllä uskoa siihen, että mies on elossa. Nainen tosin oli nähnyt miehensä katoamisen jälkeen kerran, armeijan kuulustelukeskuksessa, muodottomaksi pahoinpideltynä.

EDIT: Kuva ja näiden ihmisten tarina on julkaistu toukokuussa 2006 Keskisuomalaisessa : EDIT

Nepal oli sisällissodan aikoihin varsin synkkä paikka. Ihmisiä katosi, poliisi ja kapinalliset teloittivat ihmisiä mielivaltaisesti, kidutus oli yleistä puolin ja toisin. Nyt maassa pohditaan, miten hirmuteot selvitettaisiin ja syyllistyneet saataisiin tilille. Se on välttämätöntä, jotta esimerkiksi omaisensa menettäneet pääsisivät takaisin omaan elämäänsä. ^[1]

Valokuvatorstai nappasi ehdotuksestani päivän 90. haasteeksi ihmisoikeudet. Tänään on Bloggers unite-päivä, jolloin kaikkien bloggaajien toivotaan kirjoittavan muutama rivi ihmisoikeksista, yhdessä paremman maailman puolesta.

Ihmisoikeudethan ovat kansainvälinen yritys suojella ihmistä, alun perin valtiolta. Ne syntyivät, kun natsit vainosivat omia kansalaisiaan, eikä ulkovalloilla ollut siihen kansainvälisen lain puitteissa mitään sanomista - itsenäinen valtio sai tehdä mitä haluaa. Yhdessä kiellettiin kidutus, ihmisten tappaminen mielivaltaisesti, julmat rangaistukset. Lista julistetuista ja sovituista oikeuksista on pitkä - yrityksenä on ollut luetella kaikki asiat, jotka ihminen tarvitsee voidakseen tavoitella omaa onneaan. :”(Hyvä paikka laittaa perustiedot ihmisoikeuksista kuntoon on Ihmisoikeudet.net -verkkosivu)”:

Ihmisoikeudet ovat myös oikeuksia, jotka valtion pitää kansalaisille taata. Ei riitä, etteivät viranomaiset kiduta kansalaista - valtion pitää pitää huolta, ettei kukaan muukaan kiduta tai pääse vainoamaan rajojen sisällä asuvia. Siksi perheenjäsenten välinen väkivaltakin on ihmisoikeusrikos, jos valtio ei vaivaudu suojelemaan suojelun tarpeessa olevia.

Muita valokuvatorstailaisia:

• Nieppi muistelee hienolla vankileirihenkisellä kuvalla Suomen sisällissotaa, jonka päättymisestä tulee tänään kuluneeksi tasavuosia.

• Nukke puolustaa oikeutta ilmaisunvapauteen, myös seinämaalausten osalta.
  

  Viitteet:
  

  1. Suomessahan sisällissodan selvittely hoidettiin aikanaan huonosti, minkä takia kohta sata vuotta vanha sota tuntuu vieläkin aiheuttavan kaunaa. Se siitä villaisella painamisesta ↩

Heps, ylihuomenna 15. toukokuuta on Blogcatalogin Bloggaa ihmisoikeuksien puolesta - teemapäivä. Vaikka kyseinen blogihakemisto ei oikein millään tavalla koske Suomea, niin hei, ajatus on hyvä. Mukaan vaan, joukolla hyvän puolesta pahaa vastaan!

Jos aiheita ihmisoikeusvääryyksistä jurputtamiseen ei ole ihan tuoreessa muistissa, niin niitä voi kaivella vaikka Suomen Amnestyn tai peräti kansainvälisen Amnesty Internationalin sivuilta. Human Rights Watch kertoo vääryyksistä myös. Ihmisoikeudet.net kertoo perusasiat, jos ne ovat hakusessa.

Ja hei, aina voi jurputtaa Burman sotilasjuntalle, joka on iät ja ajat rikkonutkaikkia säädyllisyyden sääntöjä, tietenkin erityisen pahoin nyt hirmumyrskyn jälkimainingeissa. Jos sen haluaa pistää ihmisoikeuskielelle, niin Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 3. pykälä, se ensimmäinen, jossa ei ladella reunaehtoja vaan Asioita, sanoo:

“Kullakin yksilöllä on oikeus elämään, vapauteen ja henkilökohtaiseen turvallisuuteen.”

Äkkiseltään sanoisin, että Burman sotilasdiktatuuri on viitannut kintaalla kaikille näille kolmelle.

Britanniassa, missä Amnesty Internationalilla taitaa olla vankin kannatus ja sitä kautta myös raha-asiat poikkeuksellisen hyvin, osataan tehdä vetoavia videoiskuja ihmisoikeuksien puolesta. Nyt olympialaisten alla järjestö on tehnyt hienon animaation, jossa pistetään tunnetasolla rinnan kisojen loiste ja meno kidutustyrmissä.

Hahmot ovat kovasti Pokemon-henkisiä. Onko tässä nyt löydetty heikko kohta video- ja peliväkivaltaan paatuneen nykyteinin tunnemaailmasta? Lapsuudesta tuttu piirroshahmoko on se koukku, jolla kaukaisetkin asiat saa yhä tuntumaan joltain?

Aiemminkin britti-Amnesty on tehnyt hienoa videokamaa ihmisoikeustyön markkinointiin. Esimerkit ovat nähtävillä Youtubessa. Omat suosikkini kertovat vesikidutuksesta, ihan tavallisista vaimojenhakkaajista ja kansainvälisestä asekaupasta. Ja täytyy sanoa, että kyllä tuo toimintaan tsemppaava motivaatiovideokin on omalla tavallaan aika söpö.

Vähänkään isompiin ja tärkeämpiin asioihin keskittyvät blogit tuppaavat olemaan järkyttävän tylsiä. Vähän surku, sillä tarkoitan nyt juuri sellaisia blogeja, joita haluaisin nähdä ja lukea enemmän. Ei niitä juurikaan ole, ja ne, joita on, eivät jaksa kiinnostaa kovin kauaa.

Selailin Amnestyn uuden Suomen-puheenjohtajan Jussi Förbomin Kiina-blogia sekä Amnestyn aktivistien melko tuoretta ihmisoikeuspuolustajat-blogia. Förbomin teksti kulkee, huomaa että mies on ammattitoimittaja, mutta silti en ole ihan varma jaksanko seurata blogia kovin pitkään. Ihmisoikeuspuolustajat-blogissa… no, sanottaisiinko että siinä on lukijan kannalta samat ongelmat kuin tässä blogissa muutaman vuoden takaisen tiiviimmän ihmisoikeuskirjoittelun aikaan – vaikea ajatella, että muut kuin maailmantuskauutisten heavyuserit jaksaisivat tarinoiden virtaa seurata.

Itseä isommista asioista on pirun vaikea kirjoittaa. Tekstistä tulee helposti falskin makuista ja puisevaa. Vaikka kuinka koettaisi kertoa yksittäisestä ihmisestä siellä kaiken keskellä, jutun rakentaminen mukaansatempaavaksi vaatii rutosti taitoa. Ja oikeasti, käsi sydämellä, harva ammattikirjoittajakaan on oikeasti tarpeeksi hyvä.

Ehkä aktivistiblogeissa pitäisi objektiivisen toteamisen sijaan purkaa enemmän myös asioista huolestuneen kirjoittajan omaa vitutusta? Vähän ronskimmalla kolumniotteella voisi tarinoihin tulla sellaista karheutta, joista tavallinen pulliainenkin saisi otteen.

Olen kuitenkin isosta kuvasta yhä samaa mieltä kuin kolme vuotta sitten ^[1] , ns. maailmantuskatiedotuksessa blogit toimisivat parhaiten, jos pienet viestit alkaisivat meemiytyä, levitä tavisten blogista toiseen. Siis ei niin, että olisi vain yksi ihmisoikeusaktivistien virallinen ryhmäblogi, johon kirjotettaisiin, vaan niin, että uutiset/vetoomukset/tiedotteet pitäisi saada leviämään kaikkien bloggaavien jäsenten sivuille, tyyliin “Kävin tänään allekirjoittamassa vetoomuksen naisten hakkaamista vastaan, käy sinäkin”, “Ihmisoikeusaktivisti sai just vankeustuomion Kiinassa, laitoin sähköpostia Kiinan viranomaisille - laita säkin”.

Harmi vaan, että vakavat asiat eivät meemiydy kovin helposti. Yhteisten asioiden - politiikan - höpiseminen hiustenleikkuukuulumisten seassa ei vaan taida olla tätä aikaa. Yhteiskunnallinen passivismi on blogeissa pop.

Jenkkilän hallinto pitää nykyisellään viherpiiperöitä pahempana uhkana kansalliselle turvallisuudelle kuin oikeistoterroristeja, mikäli Guardianin kuriöösiin juttuun on uskominen. Keissinä jutussa on aiemmin tänä vuonna sattunut tuhopoltto, jossa liuta Washingtoniin rakenteilla olleita luksusasuntoja kärähti maan tasalle.

Suuri uhka on FBI:n mukaan Maan vapautusrintama, Earth liberation front :”(Ainakin Wikipedia tuntee ryhmän, minkä lisäksi ryhmällä näyttää olevan Viagra-kauppiaiden hakkeroima nettisivu)”:. Viranomaiset uskovat sen olevan Eläinten vapautusrintaman sisarjärjestö, mutta ainakin tuon jutun perusteella koko lafkan olemassaolo jää vähän ilmaan heitetyksi herjaksi.

Lisäksi koko tuhopolttotapauksen linkitys ympäristöterrorismiin :”(Ympäristöterrorismille on näköjään hieno sanakin, ecotage eli ekotaasi. Lisää Wikipediassa)”: on ilmeisen kyseenalainen. Ympäristöihmisten mielestä talojen käräyttämisessä ei ympäristömielessä olisi ollut mitään järkeä, koska ne oli rakennettu tiukimpien ekostandardien mukaan ja polttamisessa pärähti ilmaan melkoinen määrä kasvihuonepäästöjä. Syyttävä sormi osoittaa talojen omistajien suuntaan. Lama on tulossa ja asuntojen myyminen olisi saattanut osoittautua hankalaksi. Haiskahtaa siis vakuutuspetokselta.

Jutussa vihjaillaan, että FBI:llä on taipumus leimata ihmisiä, joista Valkoisen talon väki ei pidä. Ympäristöaktivistit kuuluvat tähän porukkaan. Heillä on nyt isoveli niskassa, ja kansalaisoikeusjärjestöt varoittelevat tältäkin osalta perusoikeuksien kaventamiseseta.

Aktivistit ovat olleet jenkeissä ilmeisen tiukoilla vuoden 2001 syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen. Terrorilakeja on kovennettu, ja jokainen aktivisti on mahdollinen terroristi. Ja jos rötökselle saadaan lyötyä “terrorismin” leima, sen tutkintaan saa rahaa ja tuomioon pituutta. Tähän osastoon kuuluvat esimerkiksi eläinoikeusaktivistien iskut tehotuotantolaitoksia vastaan.

Onko sitten järkevää, että kansainvälinen ison luokan terrorismi, jossa pyritään tappamaan ihmisiä kuin rottia, isketään samaan sarjaan kuin militanttien viherpiiperöiden iskut, joissa tuhotaan omaisuutta, ettei rottia tapettaisi laboratorioissa?

Mielenkiintoinen ilmiö joka tapauksessa, täältä kauempaakin tiiraten. Kaikista Smash Asem -jutuista huolimatta kuitenkin tuntuu, että täällä ei aktivistista vielä ole ihan tehty terroristia. Eihän?

Guardian kertoo, että Britanniaan seksiorjiksi tuodut naiset ovat saaneet oikeudessa 140.000 punnan eli noin 196.000 euron korvaukset kivusta ja särystä. Merkittävä juttu. Nämä ovat niitä naisten oikeuksia, joiden puolesta olisi syytä kamppailla. Oikeuden määräämät korvaukset ovat signaali siitä, että asia otetaan vakavasti.

Syytä onkin. Jutun mukaan seksibisneksen tarpeisiin käytävä ihmiskauppa on helvetin iso ongelma Briteissä.

“The scale of sex trafficking is of increasing concern to police. Officially, the Home Office believes the number of illegal immigrants being sexually exploited at any one time is about 4,000. Investigators and support groups, however, calculate numbers are likely to be in excess of 10,000 and describe known cases as the ‘tip of the iceberg’. Even small towns are likely to have a brothel. Peterborough is a typical example. As little as three years ago, the Cambridgeshire town had two of them. This year the police have raided at least 48 in the town. Detectives describe such places as ’sex prisons’. ‘The problem of trafficking is far greater than officially recognised and can no longer be considered a big city problem,’ said Johnson of Lovells.”

Amnesty kampanjoi Suomessa naisten oikeuksien puolesta, tänä vuonna painopiste on ollut seksuaalisen väkivallan kitkemisessä. Kampanjaan kyllä liittyy muitakin sivujuonteita, kuten kansainvälisen naiskaupan lopettamista ja naisten kohtelua konflikteissa. Käykääpä allekirjoittamassa vetoomus, jos ette sitä vielä ole tehneet.

Gary Younge kirjoittaa Guardianissa siitä, miten harhaista ja historiantajutonta maahanmuuttajiin kohdistuva kritiikki välillä on.

“It has become a Europe-wide habit to refer to Muslims in particular and migrants in general as though they are barbarians who must either be civilised or banished, before they pollute the egalitarian societies in which they were either born or now live. Lacking all sense of humility, self-awareness and historical literacy, Europe’s political class acts as though these communities not only manifest homophobia, sexism, antisemitism, political violence and social unrest, but also as though they invented them and introduced them to an otherwise utopian continent.”

Niin. Ovatko muslimit nyky-Euroopan juutalaisia, joita syytetään ruton levittämisestä ja yhteiskuntajärjestelmän romuttamisesta?

Hyvää ihmisoikeuksien päivää, muuten. Juuri juutalaisvainoista ja eurooppalaisista hairahduksistahan tämä nykyinen ihmisoikeuspaatos lähti liikkeelle, toisen maailmansodan jälkeisestä “ei koskaan enää” -fiiliksestä. Silloin kelattiin, että jokaisen ihmisen arvo pitää suojella kansainvälisellä lailla.

Osallistu kynttilämielenosoitukseen paikallisessa lähikaupungissasi.

Erkki Toivanen on kirjoittanut Uuden Suomen lukijoiden runsaasti kiittelemän tekstin islamismin lepyttelyn vaaroista. Kyllä, brittien tapa tehdä bisnestä saudien hirmuhallinnon kanssa on helvetinmoisen vittumainen temppu. Mutta pariin otteeseen Toivanen tekee saman perusmokan kuin hemmetin moni muukin tässä maailmanpoliittisessa poppisaiheessa: islam ja islamismi menevät välillä iloisesti sekaisin. Pakko nillittää.

Islamismi, siis tämä vakaisiin ja vanhakantaisiin tulkintoihin pohjaava ja valitettavan laajalle levinnyt kouhkaaminen on oikea ongelma. Sen varjolla lietsotaan järjetötä vihaa köyhässä ja vähän rikkaammassakin maailmassa vääruskoisia – siis meitä länkkäreitä – vastaan.

Sen sijaan tietyissä piireissä kovassa muodissa oleva islamin – siis itse uskonnon – parjaaminen itsessään on puurojen ja vellien sekoittamista.

Näiden islamistimulkkujen tekosten tasoisia tempauksia on saatu aikaan muidenkin uskonkappaleiden pohjalta. Irlannissa pistettiin turpaan väärään krisintuskonhaaraan kuuluvaa maanmiestä, Nepalissa hindulaisuutta on käytetty yhteiskunnan eriarvoisuuden ja heikompien sorron kappaleena, ja mitäs kaikkea vielä…? Syvästi kristinuskoisten etelävaltioiden orjakauppa Jenkkilässä? Aina niistä uskonnollisista opuksista tuntuu löytyvän kohta, jonka perusteella sota, tappaminen ja sorto on paitsi sallittua myös toivottavaa.

Ei se vika ole uskonnossa vaan niissä mulkuissa, jotka sen pohjalta vihaa lietsovat. Riittävistä yhteiskunnallisista sortosuhteista on myös hyötyä - on niitä, joilla on syytä olla vihaisia ja niitä, joilla on syy keksiä joku luonteva oikeutus korkealle asemalleen. Globaalissa maailmassa voi näköjään turhautua vähän kauempanakin olevia hyväosaisia vastaan.

Miksi nillittää? No, tällainen ihan tavallisen uskonnon demonisoiminen johtaa käytännön katu- ja keskustelupalstaelämässä vähän turhan helposti siihen, että syyttömät ihmiset kärsivät. Ei siinä ole mitään mieltä, että perusjamppa/-pirkko pitää Algeriasta Suomeen muuttanutta maltillista muslimia oletusarvoisesti turpaansa sietävänä fundamentalistina mutta irlantilaista kiihkokatolista abortinvastustajaseparatistia ihan vaarattomana heppuna. Mutta tämän siitä saa, kun “rohkea ja ennakkoluuloton” julkinen keskustelu ja katuidiotismi lyövät iloisesti kättä.

Toisekseen läntisen maailman huomio on nykyisellään vähän turhan tiukasti islamisteissa. Moraalisia pohdintoja siitä, mikä on oikein ja missä tilanteessa kuuluu älähtää, pitäisi tehdä aina. Sillä, vedetäänkö vaimoa/toisinajattelijaa/etnistä vähemmistöä turpaan Allahin, Jahven vai Leninin nimissä, ei ole merkitystä. Väärin se on silti. ^[1]