Groteski

Törmäsin viime viikolla Senaatintorin nurkalla vanhaan opiskelukaveriini. Entinen tutorini on nykyään hommissa toimittajana ja otti jotain kautta puheeksi blogini. Ja muiden blogit. “Seuraan niitä, joista saa juttuideoita.”

Puuhastelimme muutamia vuosia sitten samaisen kaverin kanssa yliopiston ainejärjestölehtien kanssa. Opiskelijalehdissä keksittiin hassuja ideoita ja kirjoiteltiin enemmän innolla kuin ammattitaidolla. Silti joskus, puolivahingossa, lehdissä oli varsin hyviäkin havaintoja maailman menosta. Ja hetken päästä samat havainnot löytyivät valtamedioista. “Taas ne varastivat meiltä jutun!” oli aika yleinen kyräilynaihe, kun Hesarin liitteistä löytyi muutamaa kuukautta myöhemmin kovin tutun oloisia artikkeleita. Joku taisi niissäkin toimituksissa lukea niinkin tuntemattomia julkaisuja kuin Groteskia ja Tutkainta.

Myös blogit, joilla lukijoita on vähän, kiinnostavat valtamediaa. Eivät juttuaiheina, vaan juttuaiheiden lähteinä. Siellä täällä (en nyt tähän hätään löydä viitteitä) on blogeissa näkynyt tutun tuntuista rutinaa: “Jäi toimittajalta lähde mainitsematta.”

Narisijat eivät tunne omaa arvoaan tai toimittamisen käytäntöjä, ihan kuten mekään pienet emme järjestölehdissä osanneet lukea tilannetta. Jos (valta)media lainaa blogista ideaa, siitä kannattaa olla vain mielissään - sehän kertoo, että ainakin jutun tehneen toimittajan mielestä alkuperäinen ajatus oli huomion arvoinen. Kunniaa alkupäräisestä ideasta ei kannata odottaa. Journalistisessa tekstissä on omat viittauskäytäntönsä, eikä niihin kuulu blogien tapainen via-linkitys. Tekijänoikeus puolestaan suojaa tekstiä, ideat ovat vapaata riistaa.

Toimittaminen on ideoiden metsästämistä ja enimmäkseen muiden tekemien juttujen uudelleenkirjoittamista ja parantelua. Ideoita imetään kaikesta käsillä olevasta mediasta, ihan uusia ja omia ajatuksia saa liian harvoin päivittäisen työn tarpeisiin. Blogit ja muut pienmediat ovat ihanteellisia paikkoja napata juttuaihe: alkuperäisen jutun on lukenut vain harva, joten vaikkapa Hesari pääsee esittelemään asian uutena käytännössä koko lukijakunnalleen. Toisinpäinhän lainaaminen ei tuota vastaavaa hyötyä: jos tässä blogissa lainaan idean Hesarista, se on tuttu suurimmalle osalle lukijoista jo ennestään.

Viittaus blogiin (siis lehtijutusta takaisinpäin) voi tarkoittaa joko toimittajan halua sanoutua irti vastuusta esitetyn asian suhteen (”hörhöblogin mukaan [--]“) tai uskoo kirjoittajan auktoriteetin vakuuttavan myös lukijat (”professori sejase kertoo blogissaan, että [--]“). Toimittaja ei viittaa lähteeseensä koska se on reilua, vaan koska hän pystyy sen avulla laittamaan asiat muiden ihmisten suuhun.

Tiivistäen voisi todeta. että kaverimeininki ei kuulu perinteiseen journalismiin samalla tavoin kuin blogistanin keskustelevaan kirjoitteluun. Journalismissa parhaat eivät kiltisti lainaa, vaan reilusti varastavat ideansa.

Technorati Tags: journalismi