google

Viime päiviin asti olen karttanut Googlen extrapalveluiden käyttöä. RSS-syötteeni olen lukenut NetNewsWirellä kotona tai Bloglinesillä töissä. Okei, tiesin että uutisotsikot saisi Googlen avaussivulle, mutta ajatus on vähän vistottanut: kirjaudu sisään ja isoveli tietää, mitä etsit.

Viikon lopulla sitten annoin Googlelle mahdollisuuden, ja perskules, sehän toimii. Google reader on huomattavasti Bloglinesiä maistuvampi rss-lukija ja uusimmat uutiset (Hs.fi, BBC:n etusivu, CNN, NYT ja Washington Post + muuta satunnaisotantaa) on tosiaan näpsäkkä nähdä samalla, kun nyt joka tapauksessa sitä maailman virallista hakukonetta käyttää.

Toimii.

Hesarin verkkosivuilla kerrotaan, että Yahoolla on ilmeisesti toinenkin kiinalaisuhri. Yhtiö auttoi Kiinan hallitusta jäljittämään sähköpostipalveluaan käyttäneen Li Zhin, joka oli kansainvälisillä verkkosivuilla arvostellut paikallisviranomaisia korruptiosta. Zhi sai kahdeksan vuoden vankeustuomion “yrityksestä kaataa kommunistinen järjestelmä”.

Tiedot pohjautuvat Journalistit ilman rajoja -järjestön lähteisiin. Yahoo kiistää tietävänsä Li Zhistä mitään.

Aiemmin paljastuneessa Shi Taon tapauksessa Yahoon osuus kiinalaisen toisinajattelijan jäljittämisessä oli dokumentoitu oikeudenkäyntiasiakirjoihin. Tao sai kymmenen vuoden rangaistuksen. Amnesty kehottaa vetoamaan Yahoon johtajiin Taon puolesta ja tällaisten tapausten toistumista vastaan.

Kiinan markkinoille rymisteleviä yrityksiä on syytetty osallisuudesta sananvapauden polkemiseen. Google on suostunut sensuroimaan hakujaan ja Microsoft sulkenut toisinajattelijoiden blogeja. Yahoon temppu on kuitenkin näistä kaikista rankin: yritys ei ole pelkästään sensuroinut, vaan auttanut toisinajattelijoiden vangitsemisessa.

Rebecca referoi RConversationissa ystävänsä lähettämää sähköpostia, jossa tämä kertoo pystyvänsä pysymään ajan tasalla Rebeccan elämästä tekemällä verkkohakuja:

You crack me up with your searchable database of self. … I am wondering where Rebecca MacKinnon ends and your digital history/consciousness/self/soul begins.

Uusien tuttavien googlettaminen on hassu tapa, johon itsekin syyllistyn melko usein. Joistakin ihmisistä löytyy yllättävän paljon tietoja verkosta, toisista vain satunnaisia tenttituloksia ja -urheilutuloksia - tai ei mitään, sekin on yhä mahdollista.

Mutta itse en enää voi mitään sille, että on olemassa verkkominä. Aika harva voi. Kyllä se harrastuspiirin pöytäkirja sinne verkkoon jossain vaiheessa kuitenkin lipsahtaa.

Verkkominä on se henkilö, jonka verkkosurffari kohtaa kirjoittaessaan hakukoneen kenttään minun nimeni. Ja tämä verkkominä antaa ensivaikutelman itsestään sen linkin kautta, jota googlettajani ensimmäisenä klikkaa.

Verkkominään voi vaikuttaa. Asioita voi piilottaa hakukoneen valvovalta silmältä: Jossain voi olla anonyymi ja joku muu, jossain esiintyä vain etunimellään. Google ei löydä, vaikka linkkejä seuraava surfaaja osaisikin yhdistää verkkominän ja tosiminän toisiinsa. Toisaalta ihmisiä voi myös ohjata jonnekin, missä ainakin verkkominän nenän voi tarpeen tullen niistää: esimerkiksi kotisivut ovat keino tietoiseen verkkominän rakentamiseen.

Googlettamisen mahdollisuus asettaa vastaavasti oman vastuunsa ihmisten nimien mainitsemiselle. Jos kirjoitan tähän vaikkapa “Pamela Anderson”, saan sivuilleni kyseistä povikuningatarta etsiviä ihmisiä (tervetuloa vaan, mukava kun kävitte). Mitäs, jos laittaisinkin tähän Sinun nimesi ja kertoisin heti perään ryyppyreissuistasi?Kuka näille sivuille silloin eksyisi?

Markus pohtii tätä sirpaleissaan 31.3.2005. Minäkin mietin asiaa joskus viime vuoden lopulla opiskelublogini osalta, joskin pidän Markuksen ajatelmaa näitä kahta verratessani hiotumpana ja siten suositellumpana oheislukemistona tässä yhteydessä.

Ja kyllä, tälläkin sivulla minulla on periaatteeni siitä, miten nimiä käytän: Jollet ole ennestään julkkis, en aseta sinua täälläkään Googlen armoille - esiinnyt armeliaasti jollain kummallisella nimimerkilläsi tai pelkällä etunimelläsi, kuten ystäväni Markus aiemmin tässä kirjoitusessa. Linkin saatan kyllä hyvinkin laittaa. Ja “julkkiksen” määrittelen aina lennosta tilanteen mukaan.

Verkkosinäsi on siis suhteellisen turvassa, lupaan. Entä minä? Onko sinulla jo omat periaatteesi, vai pistätkö pornohenkiselle kotisivullesi koko nimeni listelle “parhaat verkkokaverini”? Vai juuri sekö on sinun periaatteittesi mukaista?

P.S. Turvan voi luvata muuten vain toistaiseksi. Uudet hakukoneet saattavat romuttaa tuleessaan nämäkin käytännöt ja syödä sinut linkkien mukana. Osaavatko ne semanttis- älylliset laitteet yhdistellä tiedonmuruja nimistä piittaamatta? Vastausta en tiedä, joten lainaan legendoja:

“Mene ja tiedä.” - Markku kyllönen