eurooppa

Gary Younge kirjoittaa Guardianissa siitä, miten harhaista ja historiantajutonta maahanmuuttajiin kohdistuva kritiikki välillä on.

“It has become a Europe-wide habit to refer to Muslims in particular and migrants in general as though they are barbarians who must either be civilised or banished, before they pollute the egalitarian societies in which they were either born or now live. Lacking all sense of humility, self-awareness and historical literacy, Europe’s political class acts as though these communities not only manifest homophobia, sexism, antisemitism, political violence and social unrest, but also as though they invented them and introduced them to an otherwise utopian continent.”

Niin. Ovatko muslimit nyky-Euroopan juutalaisia, joita syytetään ruton levittämisestä ja yhteiskuntajärjestelmän romuttamisesta?

Hyvää ihmisoikeuksien päivää, muuten. Juuri juutalaisvainoista ja eurooppalaisista hairahduksistahan tämä nykyinen ihmisoikeuspaatos lähti liikkeelle, toisen maailmansodan jälkeisestä “ei koskaan enää” -fiiliksestä. Silloin kelattiin, että jokaisen ihmisen arvo pitää suojella kansainvälisellä lailla.

Osallistu kynttilämielenosoitukseen paikallisessa lähikaupungissasi.

Suomen Amnesty avasi tänään EU-sivunsa. Suomi on heinäkuusta lähtien EU:n puheenjohtajamaa, ja meillä on kuuden kuukauden ajan poikkeuksellinen hyvät mahdollisuudet vaikuttaa koko unionin suuntaan - myös ihmisoikeusasioissa.

Euroopan unionin jäsenmaat selviävät kieltämättä kohtuullisen hyvin ihmisoikeustilanteen vertailusta vaikkapa Afganistanin, Irakin tai Nepalin katastrofaalisen, ihmisiä aamupalaksi syövän tilanteen kanssa. Amnesty muistuttaa, että omastakin pesästä löytyy likaa, vaikkei täällä ihan paskassa uidakaan.

Ihan vain muistutuksena: Euroopasta on luovutettu ihmisiä kidutusta harjoittaviin maihin, poliisiväkivalta on monissa maissa iso ongelma, turvapaikanhakijoilla ei ole ihmisarvoa. Turvapaikanhakijoiden tilanteen parantamiseksi voi vedota koko Euroopan turvapaikkapolitiikasta heinäkuusta joulukuuhun vastaavaan sisäministeri Kari Rajamäkeen, kiitokseksi allekirjoituksesta saa ladata omalle koneelleen mustaa huumoria hikoilevan turvapaikkaonnenpyörän.

Euroopan neuvosto julkaisi juuri sveitsiläisen Dick Martyn johdolla tehdyn raportin väitetyistä CIA:n rötöksistä Euroopassa. Hesari kiinnittää huomionsa siihen, että kidutuskeskuksista ei löydetty uusia todisteita. BBC:n uutiskärki kohdistuu siihen, että Martyn mukaan Euroopan hallitukset, tai ainakin tiedustelupalvelut, olivat hyvin tietoisia meneillään olevasta likaisesta pelistä. Amnesty International nappasi kiinni siitä, että raportissa todetaan olevan runsaasti toisiaan tukevia todisteita kidutuksen ulkoistamisjärjestelmästä.

Töissä luettiin ihan alkuperäistä muistiota. Viralliseksi asiakirjaksi se muistuttaa kovin paljon agenttikertomusta: amerikkalaiset viranomaiset kaappaavat ihmisiä eri puolilla maailmaa, hallitukset vaikenevat ja pysäyttävät oikeusprosesseja, ihmisiä viedään toiselle puolen maailmaa salaisiin paikkoihin kidutettavaksi. Hei - tämähän on ihan kuin 24:sta! Paitsi että tämä on totta.

Kristillissä World-blogissä käydään keskustelua siitä, kummat ovat anteliaampia kehitysavussaan, yhdysvaltalaiset vai eurooppalaiset. Lyhyen merkinnän perusväite on, että Eurooppa antaa valtiollista apua enemmän, mutta Yhdysvaltalaisten yksityisesti antamat lahjoitukset tasaavat tilit.

Hauskinta luettavaa on kuitenkin merkintää seuraava keskustelu:

this sounds an awful lot like Socialism: ie. France & Sweden. and what does socialism produce, in a nutshell ? “France on Fire” & Swedish skinheads(neonazis) who loathe the African & Arab immigrants who milk the golden-pig (their welfare-state) to death.

via Valtavirran vierestä

Tämäniltainen löytöni Publius.fr on ranskalainen blogi, joka käsittelee tulevaa EU:n perustuslakia.

Hiljattain Suomalaisessa blogistanissa on käyty vääntöä siitä, onko bloggaaminen (kansalais)journalismia. Aiheesta on väännetty sanaa ainakin Karin, Jussin ja Ollin blogeissa. Jos journalismi nyt sitten tässä yhteydessä määriteltäisiin ajankohtaiseksi, asiapohjaiseksi sisällöntuotannoksi, niin tuo ranskalaisten projekti on journalismia parhaimmillaan. Eikä tuo journalismimääritelmä edes ole olennainen - journalismia tai jotain muuta, publius.fr on hemmetin tarpeellinen ja hieno areena.

Hienoa nähdä, että edes jossain käydään älykästä keskustelua yhdestä tämän vuosituhannen tärkeimmästä asiapaperista. Sivua selaillessa tulee sellainen olo, että täällä Suomessa ollaan vähintään valovuosi jäljessä sivistyksestä.