etiikka

Kun Associated press epäilee, että sille tarjotaan väärennettyä valokuvaa, kilauttaa uutistoimisto Dartmouth Collegen tietojenkäsittelytieteilijä Hany Faridille. Farid on nimittäin kehittänyt varsin toimivan ohjelman erilaisten vippaskonstien jäljittämiseen digitaalikuvista.

Science Newsin jutussa :”(via Boingboing)”: Farid kertoo, että tutkimusryhmä on kehittänyt pussillisen temppuja trikkien paljastamiseen. Ohjelma esimerkiksi etsii kuvasta toistuvia pikselikuvioita, jotka copypaste-tekniikan käytön. ^[1]

Jos kuva on muodostettu yhdistelemällä osia eri kuvista, osaa ohjelma haistaa erikokoisista orginaaleista skaalatut osat. Komposiittikuva voidaan paljastaa myös sen perusteella, että eri orginaaleista peräisin olevat osat on valaistu eri tavoin. Valoa analysoidaan varjojen ja kuvassa olevien ihmisten silmissä olevien heijastusten perusteella.

Kerrasta valmis tuollainen softa ei tietenkään ole. Farid toteaakin, että kehittyä pitää koko ajan. Jokainen uusi Photoshopin versio tekee väärennysten jahtaamisesta entistä vaikeampaa.

“This is an arms race,” Farid says. “I can already tell you how it’s going to end: We’re going to lose. It’s always going to be easier to create a forgery than detect a forgery.”

Suomessa huijauskuvien paljastamiseen ei käsittääkseni erikoissoftia käytetä. Mutta eipä minusta ole perusteitakaan: yksi kuva voi valehdella enemmän kuin miljoona sanaa, vaikkei pikseleihin olisi koskettu pitkällä tikullakaan. Vastaavasti melko rajustikin käsitelty kuva voi olla hyvin todenmukainen - kuvaa ei ole katsominen pelkästään pikseleihin.