eettinen-kuluttaminen

Jaaha, kaupunkimaasturit ovat hypehybridejä ympäristöystävällisempiä ekologisella selkärepulla mitattuna. Täytyy myöntää, että yllätyin Hesarin autosivujen uutisesta amerikkalaisen CNW Marketing -tutkimuslaitoksen selvityksestä. Jutun juoni on, että maastureissa käytetään yksinkertaisempia ja pitkäikäisempiä osia kuin hybrideissä. Kertakäyttöosien tekemiseen menee energiaa enemmäin kuin mitä maasturien syöpöt moottorit ehtivät käytön aikana niellä.

Hybridiautoja valmistava Toyota on tietenkin jo ehtinyt syyttää tutkimusta kököksi, ja kyllä se vähän minunkin arkijärkeäni vastaan on. Se, onko tutkimus oikeassa vai väärässä, ei nyt ole pointti. Pointti on, että tuollainen tulos on ihan mahdollinen. Ympäristöystävällisiksi luullut tai ainakin sellaisina myydyt vaihtoehdot saattavat kriittisessä tarkastelussa paljastua perusmassatuotettuja kilpailijoitaan epäekologisemmiksi.

Maailmanparannuksessa kiusallista on, että liikkuvia osia on maailmanparannusyhtälössä tuhottomasti. Ympäristöihmisen pitäisi osata ynnätä kokonaista ekologista selkäreppua :”(Ekologinen selkäreppu tarkoittaa kaikkia niitä materiaaleja ja maapinta-alaa, sekä energiaa, joka on tarvittu tuotteen koko elinkaaren aikana - sisältäen valmistuksen, käytön ja jätteen käsittelyn. Usein tuotteen ekologinen selkäreppu on paljon painavampi kuin itse tuote. )”: tuotteille ja palveluille ja vertailtava näitä kokonaisuuksina toisiinsa. Ja sitten jos oikeasti aletaan parantaa maailmaa, pitäisi lisäksi ynnäillä, millaisia sosiaalisia vaikutuksia^[1] tuotteen matkan varrelle kuuluu. Nämä sitten yhteen vaakakuppiin sen varsinaisen käyttöarvon kanssa, toiseen hinta ja sitten ostopäätöstä tekemään.

Sitä rupeaa aika pian kaipaamaan helpompia tapoja tehdä kulutuspäätöksiä.

Jaaa nyt on vuorossa päivän todellisuudestavieraantumispalkinnon jako. Titteli menee tänään Ilta-Sanomiin kirjoittaneelle nimimerkille Luomakunnan suurin peto ihminen, joka tuomitsee metsästyksen todeten, että

Ymmärrän, että aikoja sitten ihmisten on ollut pakko metsästää pysyäkseen hengissä. Mutta tänä päivänä lihaa saa lähimarketista, jos sitä ruokavalioonsa kaipaa.

Nimimerkki osoittaa kirjoituksellaan menettäneensä täysin kosketuksen reaalimaailmaan. Lihasta on tullut tuote, joka vain kasvaa tyhjiöpakkauksessa ja kypsyttyään ilmestyy marketin kylmäkaappiin. Erinomaista.

Pohdiskeleva liftari suosittelee muillekin eettisesti ajatteleville kuluttajille todellisuudesta vieraantumista, joka helpottaa huomattavasti omien valintojen perustelua. Kun ei ajattele tehokasvatettua eläintä eläimenä vaan kaupasta ostettavana kulutustuotteena, ei tule paha mieli. Ajoittainen metsästäjien julmuudelle vihoittelu parantaa tehokkaasti omatuntoa. Poissa silmistä, poissa mielestä.

Pidemmälle pohdiskelua tulee ehdottomasti välttää. Se saattaa aiheuttaa ahdistusta sekä heikkohermoisten tapauksessa pahimmillaan jopa pakottaa muuttamaan elämäntapoja.

Maikkarin uutisissa oli eilen otettu vinkeä näkökulma saksalaisten “uuteen” bisnesideaan, viimeistä myynti-/käyttöpäivää lähentyvien ruokien myymiseen alennuskorista pilkkahinnalla: ruokateollisuuden etu. Uutisen mukaan Saksassa maatalous ja ruuanjalostajat pelkäävät nyt housut tutisten, että halpoja loppuunmyyntituotteita ostavat saksalaiset ajavat alan perikatoon.

Hei haloo, oliko tässä taas yhtään mietitty mistä on kyse? Nuo samat safkathan menisivät seuraavana päivänä roskikseen, nyt joku maksaa niistä ainakin jotain. Saksalaiselle kansantaloudelle tuostakin säästöstä on hyötyä, josko valmistajan kannalta einesten menekki toki paranee kauppiaan hukkaprosentin kasvaessa.

Ympäristökin kiittää pihiä saksalaista. Vaikka osa ahneuspäissä ostetuista ruuista pilaantuisi sitten kotona jääkaapissa, niin ainakin osa siitä tulee käyttöön. Tätä voisi pitää jonkinlaisena kaupallisettuna dyykkaamisena tai ainakin eettisenä syömisenä by accident.

Fiksummalta näkökulmalta ilmiöön olisi tuntunut vaikkapa irvailu sille, että sakemannit eivät taida juuri perustaa ruuan laadun päälle, kun pistävät suuhunsa moista roskaa. Uutisen mukaan saksalaiset käyttävät suhteessa tulotasoonsa ruokaan vähemmän rahaa kuin kukaan muu Euroopassa. Hiljattain julkaistussa tutkimuksessa muuten todettiin, että kalliisti syövät syövät (Japani, Ranska) terveellisemmin, elävät pidempään ja pysyvät laihempina kuin halvalla syövät (USA). Siis noin tilastollisesti.