Blogit

Sössitty uuden blogilistan lanseeraus:”(Tarina on pitkä, mutta sen osasia voi lukea vaikka Blogilistan kehitysblogista (1,2,3,4,5. Kari Haakana ja Kasablogi ovat keräilleet listoja asian blogistanissa nostattamaan hirmumyrskyyn. )”: saattoi olla parasta, mitä suomen blogiskenelle on pitkään aikaan tapahtunut.

Blogilistahan oli siinä vanhassa muodossaan muinaisjäänne. Verrattuna uudempiin verkkopalveluihin se oli kuin hevoskiesi autoistuneessa maailmassa, hidas ja yksipuolinen käyttää. Kun uusi, moottoroitu versio ei sitten toiminut, vanhaan puukärryyn kiintyneet massat taisivat vihdoin huomata, mitä nörtit ovat sitten Samikin aikojen ympärille viritelleet.

Veikkaisin, että Sanoma Digital saa kyllä listan kuntoon parissa viikossa. Siihen mennessä kaavoihinsa kangistuneet verkkoihmiset ovat nousseet nojatuolistaan ja

• oppineet käyttämään Google Readeria tai vastaavaa syötelukijaa ja selaavat bloginsa nopeammin, saattavatpa vielä samalla puolivahingossa huomata käyttää samaa palvelua uutisten ja ulkomaisten blogien seurantaan ja siten laajentaa tajuntaansa.

• löytäneet blogispotin ja ryhtyneet napsimaan talteen ja jakoon sekä arvostelemaan mielenkiintoisia postauksia, minkä ansiosta blogistanin kulta alkaa toden teolla siivilöityä esiin kuran seasta.

• siirtäneet kilpailun kävijämääristä Oindexiin, josta saa ulos hemmetisti paljon mielenkiintoisempia väliaika- ja lopputuloksia kuin blogilistasta on saanut tai ikinä tulee saamaan.^[1]

Harmi Blogilistan kannalta – olin itse lopettanut sen käytön jo aikaa sitten, mutta uuden listan parannukset olivat lupaavia. Jo se, että etusivulla näki ingressejä tuoreista blogikirjoituksista, teki listasta minun silmissäni hemmetisti paljon kiinnostavamman paikan etsiä uutta ja mielenkiintoista.

Mutta hei - nyt kun ihmiset tässä vihastuspäissään tutustuvat muihin palveluihin, he osaavat vaatia Blogilistaltakin lisää.

Hyvän tavan mukainen disclaimeri: Teen hommia samassa konsernissa kuin Sanoma Digitalin jätkät ja mimmit, tosin eri haarassa.

Vähänkään isompiin ja tärkeämpiin asioihin keskittyvät blogit tuppaavat olemaan järkyttävän tylsiä. Vähän surku, sillä tarkoitan nyt juuri sellaisia blogeja, joita haluaisin nähdä ja lukea enemmän. Ei niitä juurikaan ole, ja ne, joita on, eivät jaksa kiinnostaa kovin kauaa.

Selailin Amnestyn uuden Suomen-puheenjohtajan Jussi Förbomin Kiina-blogia sekä Amnestyn aktivistien melko tuoretta ihmisoikeuspuolustajat-blogia. Förbomin teksti kulkee, huomaa että mies on ammattitoimittaja, mutta silti en ole ihan varma jaksanko seurata blogia kovin pitkään. Ihmisoikeuspuolustajat-blogissa… no, sanottaisiinko että siinä on lukijan kannalta samat ongelmat kuin tässä blogissa muutaman vuoden takaisen tiiviimmän ihmisoikeuskirjoittelun aikaan – vaikea ajatella, että muut kuin maailmantuskauutisten heavyuserit jaksaisivat tarinoiden virtaa seurata.

Itseä isommista asioista on pirun vaikea kirjoittaa. Tekstistä tulee helposti falskin makuista ja puisevaa. Vaikka kuinka koettaisi kertoa yksittäisestä ihmisestä siellä kaiken keskellä, jutun rakentaminen mukaansatempaavaksi vaatii rutosti taitoa. Ja oikeasti, käsi sydämellä, harva ammattikirjoittajakaan on oikeasti tarpeeksi hyvä.

Ehkä aktivistiblogeissa pitäisi objektiivisen toteamisen sijaan purkaa enemmän myös asioista huolestuneen kirjoittajan omaa vitutusta? Vähän ronskimmalla kolumniotteella voisi tarinoihin tulla sellaista karheutta, joista tavallinen pulliainenkin saisi otteen.

Olen kuitenkin isosta kuvasta yhä samaa mieltä kuin kolme vuotta sitten ^[1] , ns. maailmantuskatiedotuksessa blogit toimisivat parhaiten, jos pienet viestit alkaisivat meemiytyä, levitä tavisten blogista toiseen. Siis ei niin, että olisi vain yksi ihmisoikeusaktivistien virallinen ryhmäblogi, johon kirjotettaisiin, vaan niin, että uutiset/vetoomukset/tiedotteet pitäisi saada leviämään kaikkien bloggaavien jäsenten sivuille, tyyliin “Kävin tänään allekirjoittamassa vetoomuksen naisten hakkaamista vastaan, käy sinäkin”, “Ihmisoikeusaktivisti sai just vankeustuomion Kiinassa, laitoin sähköpostia Kiinan viranomaisille - laita säkin”.

Harmi vaan, että vakavat asiat eivät meemiydy kovin helposti. Yhteisten asioiden - politiikan - höpiseminen hiustenleikkuukuulumisten seassa ei vaan taida olla tätä aikaa. Yhteiskunnallinen passivismi on blogeissa pop.

Hmm, kevään kunniaksi on hyvä uudistaa blogin ilmettä hieman. Samalla voi puhaltaa vähän pölyjä nurkista. Huh, kylläpä niitä muuten on jo ennättänytkin kertyä. No, pistetäänpä vanhan Simplr-teeman tilalle vähän Tarskia, eiköhän se siitä.

Kaikki tämän blogin lukijat ovat jo varmaan tilanneet oman kymmenen dollarin lehtensä. Jos ette, niin sietäisitte hävetä. Lehti on kuitenkin parasta media/yhteiskuntasatiiria tässä kylässä sitten Pahkasian kuoppaamisen. Hienoa, että siitä ollaan nyt puuhaamassa edes piskuista 500 kappaleen paperiversiota.