blogilehti

Sillä välin kun keskityin katselemaan toisaalle, blogistanissa on tapahtunut hyviä asioita. Jari Lindholm on alkanut taas blogata ^[1] ja Porissa on perustettu haikailemaani blogilehteä kovasti muistuttava Blogiskooppi Satakunnan kansan verkkosivuille. Hienoa. Jään seuraamaan molempia.

Blogistanissa on käyty myös keskustelua, jonka Mari tiivisti keskusteluksi oikeasti tärkeän blogin luomisesta. Keskustelun likkeellepanija taitaa olla Mitvit, mutta sittemmin siihen ovat osallistuneet ainakin Skitso-Janne ja Sun äitis, sekä siis aiemmin mainittu Mari ^[2] Jos nyt minäkin koetan kiteyttää vielä keskustelun sisällön, niin monien mielestä tuubaa on ihan tarpeeksi ja nyt saisi joku jo kirjoittaa jotain asiaakin niin, että tarpeeksi moni sen huomaisi.

Ihan samaa mieltä. Minulle haircut- tai tekniikkauutisblogit eivät tuo elämään yhtään mitään lisäarvoa. Kyllä niitä saa kirjoittaa, mutta minä en niitä jaksa lukea.

Ihan toinen juttu sitten on, että onko tuollainen oikeasti tärkeä blogi Suomessa edes mahdollinen. Ollakseen oikeasti tärkeä blogin pitäisi käsitellä tärkeitä asioita ^[3] ja olla niin suosittu, että sanomisilla olisi jotain merkitystä. Mutta mutta… Jos nyt verrataan anglosaksiseen maailmaan, missä tällaisia oikeasti tärkeitä blogeja on, niin niissä on kyllä jotain muutakin oikeasti tärkeää, mitä meillä ei ole - nimittäin oikeasti tärkeitä kolumnisteja. Suomessa kun kolumnistin urasta unelmoivalle voi antaa saman ohjeen kuin rokkariksi tähtäävälle: Don’t quit your dayjob. Hevillä elää Suomessa paremmin kuin kolumnoimalla. Meillä ei ole sellaista julkisen keskustelun kulttuuria, joka maailmalla luo pohjan bloggaajien nousulle.

Tässä keskustelussa on muuten myös toinen mielenkiintoinen juttu, joka on tässä Äiteen lausahduksessa rivien välissä, vapaasti tulkiten, selkeämmin toki jossain muualla:

Entäs se toimittajakunnan ulkopuolelta pelmahtava merkittävä kansalaisblogisti, jollain senkin on elettävä? Opintotuella? Työttömyyskorvauksella? (vanhempainrahalla ei ehdi!) Eläkkeellä? Kansalaispalkalla?

Blogistanin horinoissa tuntuu jatkuvasti olevan sellainen pohjavire, että toimittajana leipänsä ansaitseva bloggaaja ei ole oikea bloggaaja, vaan ensisijaisesti toimittaja. Toisin päin sama asia: jos bloggaamisesta saa kunnon palkkaa, se ei enää ole “aitoa” bloggaamista. Jos joku toimittajakunnan ulkopuolelta onnistuisi luomaan aidosti merkittävän blogin, hänet rekrytoitaisiin melkoisen varmasti johonkin toimitukseen - mistä todennäköisesti taas seuraisi, että alkaisi perusjupina epäaitoudesta. Sama nurina tulisi melkoisella varmuudella vastaan myös, jos “aidosti merkittävän” blogin taustalla olisi niin hyvä bisnesidea, että blogi pystyisi taloudesllisesti kannattelemaan itseään. Tässä on taustalla blogistanissa vellonut kansalaisjournalismipaatos: bloggaajan stereotyyppi on yksinäinen kansalainen, mediatalojen ulkopuolella. ^[4]

Siksi kolmannekseen, minun on vähän hankala uskoa yhden supermerkittävän blogin nousuun. Blogien keskeinen uusi juttu kun on kuitenkin ollut se, että pystytään tekemään osuvaa täsmäjuubaa pienemmille porukoille kuin aiemmin. Blogi, joka kertoisi olennaisen kaikesta, on ihan jostain toisesta maailmasta. Siitä vanhasta.

Joka tapauksessa, lisää täsmäjuubaa tarvitaan myös vakavista asioista. Kun näin moni sitä kaipaa, niin ehkäpä, ehkäpä sitä kohta jostain tuutista tupsahtaa.

Niin surku kuin tämä onkin, joudun heittämään pyyhkeen toistaiseksi kehään paljon keskustelua herättäneessä, mutta paikalleen jumahtaneessa blogilehtihankkeessa. Työnantaja tarjosi pätkäsopimukselle jatkoa vuoden 2007 loppuun asti, ja haaveilen gradun tekemisestä täysipäiväisen työn sivussa.

Siinäpä se ensi vuosi näppärästi meneekin, töiden ja opiskeluiden parissa. Muulle ei jää aikaa, kun pitäisi jonkinlaisia perhe- ja kaverisuhteitakin pitää yllä.

Jos joku kokee asian omakseen, saa minun puolestani omia idean ja jatkaa tästä. Jo käydyssä julkisessa keskustelussa on jonkin verran pohjaa konseptin kehittelylle ja voin myös referoida uudelle projektin vetäjälle kahden kesken eri ihmisten kanssa käymiäni taustakeskusteluita, jos tarpeen.

Ja sori Olli, jäi ne skaippaamisetkin tekemättä. Mutta vielä minä siellä koneen ääressä killun, joten kilauta, jos jotain jäi hampaankoloon. Ja saa ottaa yhteyttä myös muuten vaan.

On blogilehtiä tehty aiemminkin, tiesi edelliseen merkintään vinkata Miss Pligaa. Ranskassa julkaistiin alkuvuodesta kolme numeroa Netizen-nimistä lehteä, jonka piti iskulauseen mukaan selittää ja auttaa ymmärtämään blogien vallankumousta. Lehti näyttää, mitä sitä nyt verkossa pääsee katsomaan, erittäin raflaavalta ja juttujen tulokulmat mietityiltä. Tästäkö malli Suomen verkkokulttuurilehdelle?

Vaan ei. Netizenin toimitusblogin toiseksi viimeisessä (no, toivottavasti vain toiseksi viimeisimmässä) merkinnässä kerrotaan, että julkaisukertoja on vähennetty rajusti ja uusia tapoja jatkaa mietitään. Vai oliko se toisin päin?

Nous travaillons sur un changement radical de format en lien avec le média télévisuel, pour lequel je ne puis vous en dire plus. C’est pourquoi nous modifions la périodicité de Netizen et le transformons en bimestriel.

No, taustalla näyttää kuitenkin häärivän ranskalaista blogilandiaa seuraava verkkolehti/ryhmäblogi Pointblog.com , joka mainostaa muuten olevansa ensimmäisiä ranskankielisiä blogeja. Tuosta en niin tiedä, mutta muuten blogin sivupalkin horina kuulostaa samansuuntaiselta oman verkkokulttuurilehtiaivoitukseni kanssa:

pointblog.com est un blog consacré au phénomène des blogs et de l’expression des individus sur Internet. Destiné aux néophytes aussi bien qu’aux blogueurs avancés ou aux simples observateurs, il a pour but d’éclairer sur l’importance et l’ampleur de cette évolution essentielle de l’Internet d’aujourd’hui.

Pitäisi varmaan seurata enemmän ranskankielistäkin verkkoa, ainakin se voisi tarjota uusia tulokulmia. Toisaalta, tuo Pointblog vaikuttaa melko teknisesti orientoituneelta näin äkkisilmäyksellä. Ja kuten Aleksi totesi: Wordpressin uudet ominaisuudet eivät ole pidemmän päälle kovin kiintoisa puheenaihe.

Ehkäpä on siis syytä ottaa opiksi sekä ranskalaisten onnistumisista että virheistä.

Eufemian keskustelussa palattiin vanhaan aiheeseen: pitäisikö perustaa blogilehti? Niin, pitäisikö? Olisiko tekijöitä? Ja tilausta?

Olisin itse kiinnostunut kokeilemaan, löytyisikö blogilehdelle paikkansa tämän maan tuhansien lehtien joukossa. Uskon, että mahdollinen markkinarako on olemassa ja että huolella tehden tästä voisi aueta pari (osa-aikaista ja huonopalkkaista) työpaikkaa toimittajille - siis palkkaa bloggaamisesta.

Tavoitteena tällaisella projektilla olisi luoda blogistanin tärkein metablogi, suomalaisen verkkojulkaisukulttuurin^[1] keskipiste. Blogilehden tulisi olla samaa blogimaailmalle kuin Teatteri-lehti on teatterille tai Tanssi-lehti tanssille. Ajatuksissani on jonkinlainen Wiredin, Tiedotustutkimuksen, Parnasson ja Kaltion sekoitus, mutta mielikuva ei ole kovinkaan kirkas - vielä. Se nyt ainakin on varmaa, että nörttitekniikasta on jo ihan tarpeeksi julkaisuja - kun taas bloggaajista suuri(n?) osa on naisia.

Jos varteenotettavia julkaisua toimittamaan ja avustamaan löytyy, olen ehdottomasti mukana. Ilmoittakaa kiinnostuksestanne. Katsotaan, saadaanko riittävästi voimia kasaan ja isketään viisaat päämme palaverissa yhteen.

Heitän tähän muutamia perusajatuksia kommentoitavaksi:

Tarkoitan bloggaamisella ‘helppoa julkaisemista verkossa’:”(Määritelmä on napattu nimimerkki Wisdomin kommentista Mike Madaion blogissa.)”:. Näin MySpace-sivun pitäminen, videoiden lisäily YouTubeen ja Flickr-harrastus on bloggaamista siinä missä Bloggeriin naputtelu. Omaehtoinen julkaiseminen on uusi harrastus, johon on hurahtanut muutama kymmenen tuhatta suomlaista.

Verkossa alkaa olla paljon todella lahjakkaita kirjoittajia, kuvaajia ja videotaiteilijoita, jotka ansaitsisivat enemmän huomiota. Blogilista auttaa löytämään suosituimmat blogit, mutta parhaiden löytämiseen se on heikko työkalu. Ja itsekseen etsimiseen menee saatanasti aikaa.

Verkkokulttuurijulkaisu olisi väistämättä osin myös harrastelehti. Ihmiset tarvitsevat paikan, josta saavat vinkkejä (Flickr vai oma kuvagalleria? Miten kirjoitat paremmin blogitekstiä?). Harrastelehdestä myös selviää on just nyt maailmalla in. Pitäisi olla myös valmis muuttumaan verkon mukana: jos julkaiseminen siirtyy tekstiblogeista 3D-maailmoihin, sinne pitää mennä perässä.

Hauskaa ja vakavaa sopivassa suhteessa: blogimaailmassa liikkuu juoruja bloggaajien elämästä, mutta toisaalta pohditaan politiikkaa ja identiteettitiedettä. Molempien puolien pitää näkyä.

Blogilehti toimisi tietenkin pääosin verkossa ja sen ytimessä olisi laadukas ryhmäblogi. Ajatus olennaisimman tiivistämisestä harvakseltaan ilmestyvään, tyylikkääseen printtilehteen tuntuu kuitenkin kiehtovalta. Printti toimisi siltana uuden ja vanhan maailman välillä ja saattaisi tuoda lisää fiksua väkeä verkkojulkaisemisen pariin.

Homman keskiössä pitää olla journalistinen laatu. Artikkelit ovat tarkoin harkittuja, näkökulmasta oikeinkirjoitukseen asti. Laatu tuo lukijoita, ja luettuun lehteen on mahdollista saada myös osaavia avustajia.

Miksi pitäisi tehdä lehti, kun voisi ihan hyvin vain kirjoitella omaan blogiin? Monestakin syystä. Yhdessä syntyy parempaa laatua. Kun helmet kootaan yhteen koriin, ne on helpompi löytää. Yhdessä tekeminen on kivaa. Ja kun tehdään laatua yhdessä, on mahdollista saada hommaan tukea opetusministeriöltä^[2] , mikä hyvässä lykyssä tekee marginaalilehden tekemisestä osapäivätyönä taloudellisesti mahdollista.