blogiasiat

Tänne on tullut kirjoiteltua viime aikoina melkolailla harvakseltaan, siis sen jälkeen kun sain 100 tuntematonta -proggikseni valmiiksi. Huomasin Pohdiskelevan liftarin täyttävän kohta kolme vuotta, mikä on blogille ihan kohtuullisen pitkä ikä. Monet kuolevat nuorempana.

Kolmen vuoden aikana aihekirjo on vaihdellut aikalailla. Olen antanut jongleerausvinkkejä, vuodattanut maailmantuskaa maailman ihmisoikeusrötöksistä, pohdiskellut median tilaa ja esitellyt valokuvia.

Mutta minnekäs tästä eteenpäin? Pitäisikö kirjoittaa valokuvasta, sirkuksesta vai yksilön ihmisarvon suojaksi luodusta kansainvälisen lain haarasta? Vai rypeä oman duuninsa analysoinnissa eli mediakritiikissä?

Vai pitäisikä keksiä joku ihan uusi aluevaltaus?

Syönpähän taas kerran 100 tuntematonta -lupaukseni, enkä vieläkään julkaise sarjaa ihan loppuun asti tässä pötkössä. Kuvat olen kyllä ottanut ja tuupannut julki, mutta suomenkielisiä tekstejä en millään ehdi rustata tänne Pohdiskelevaan liftariin ennen lomareissuani.

Parin viikon paussi vielä ennen viittä viimeistä stooria, sori. Kuvat voi kuitenkin käydä kurkkaamassa Flickristä tai katsoa blogin valokuvasivulla olevasta diashow’sta.

Mukavaa tammikuun loppua, palaillaan tuossa helmikuun 10. päivän tienoilla asiaan!

Sillä välin kun keskityin katselemaan toisaalle, blogistanissa on tapahtunut hyviä asioita. Jari Lindholm on alkanut taas blogata ^[1] ja Porissa on perustettu haikailemaani blogilehteä kovasti muistuttava Blogiskooppi Satakunnan kansan verkkosivuille. Hienoa. Jään seuraamaan molempia.

Blogistanissa on käyty myös keskustelua, jonka Mari tiivisti keskusteluksi oikeasti tärkeän blogin luomisesta. Keskustelun likkeellepanija taitaa olla Mitvit, mutta sittemmin siihen ovat osallistuneet ainakin Skitso-Janne ja Sun äitis, sekä siis aiemmin mainittu Mari ^[2] Jos nyt minäkin koetan kiteyttää vielä keskustelun sisällön, niin monien mielestä tuubaa on ihan tarpeeksi ja nyt saisi joku jo kirjoittaa jotain asiaakin niin, että tarpeeksi moni sen huomaisi.

Ihan samaa mieltä. Minulle haircut- tai tekniikkauutisblogit eivät tuo elämään yhtään mitään lisäarvoa. Kyllä niitä saa kirjoittaa, mutta minä en niitä jaksa lukea.

Ihan toinen juttu sitten on, että onko tuollainen oikeasti tärkeä blogi Suomessa edes mahdollinen. Ollakseen oikeasti tärkeä blogin pitäisi käsitellä tärkeitä asioita ^[3] ja olla niin suosittu, että sanomisilla olisi jotain merkitystä. Mutta mutta… Jos nyt verrataan anglosaksiseen maailmaan, missä tällaisia oikeasti tärkeitä blogeja on, niin niissä on kyllä jotain muutakin oikeasti tärkeää, mitä meillä ei ole - nimittäin oikeasti tärkeitä kolumnisteja. Suomessa kun kolumnistin urasta unelmoivalle voi antaa saman ohjeen kuin rokkariksi tähtäävälle: Don’t quit your dayjob. Hevillä elää Suomessa paremmin kuin kolumnoimalla. Meillä ei ole sellaista julkisen keskustelun kulttuuria, joka maailmalla luo pohjan bloggaajien nousulle.

Tässä keskustelussa on muuten myös toinen mielenkiintoinen juttu, joka on tässä Äiteen lausahduksessa rivien välissä, vapaasti tulkiten, selkeämmin toki jossain muualla:

Entäs se toimittajakunnan ulkopuolelta pelmahtava merkittävä kansalaisblogisti, jollain senkin on elettävä? Opintotuella? Työttömyyskorvauksella? (vanhempainrahalla ei ehdi!) Eläkkeellä? Kansalaispalkalla?

Blogistanin horinoissa tuntuu jatkuvasti olevan sellainen pohjavire, että toimittajana leipänsä ansaitseva bloggaaja ei ole oikea bloggaaja, vaan ensisijaisesti toimittaja. Toisin päin sama asia: jos bloggaamisesta saa kunnon palkkaa, se ei enää ole “aitoa” bloggaamista. Jos joku toimittajakunnan ulkopuolelta onnistuisi luomaan aidosti merkittävän blogin, hänet rekrytoitaisiin melkoisen varmasti johonkin toimitukseen - mistä todennäköisesti taas seuraisi, että alkaisi perusjupina epäaitoudesta. Sama nurina tulisi melkoisella varmuudella vastaan myös, jos “aidosti merkittävän” blogin taustalla olisi niin hyvä bisnesidea, että blogi pystyisi taloudesllisesti kannattelemaan itseään. Tässä on taustalla blogistanissa vellonut kansalaisjournalismipaatos: bloggaajan stereotyyppi on yksinäinen kansalainen, mediatalojen ulkopuolella. ^[4]

Siksi kolmannekseen, minun on vähän hankala uskoa yhden supermerkittävän blogin nousuun. Blogien keskeinen uusi juttu kun on kuitenkin ollut se, että pystytään tekemään osuvaa täsmäjuubaa pienemmille porukoille kuin aiemmin. Blogi, joka kertoisi olennaisen kaikesta, on ihan jostain toisesta maailmasta. Siitä vanhasta.

Joka tapauksessa, lisää täsmäjuubaa tarvitaan myös vakavista asioista. Kun näin moni sitä kaipaa, niin ehkäpä, ehkäpä sitä kohta jostain tuutista tupsahtaa.