Asiat

“JCDecaux Finlandin toimitusjohtaja Klaus Kuhanen sanoo, että [Animalian] kampanja voidaan aloittaa uudelleen.

Kesksyttämisestä käyty keskustelu on hänen mielestään osoittanut, että yhtiön toiminta oli hätiköityä.” HS 24.9.2005.

[Mainonnan eettinen neuvosto -> http://www.keskuskauppakamari.fi/kkk/palvelut/Mainonnaneettisetohjeet/fiFI/Mainonnaneettinen_neuvosto/] totesi Animalian ulkomainoskampanjan vastanneen mainonnan perussääntöjä. Ylikansallisen mainosyhtiö JCDecauxin päätös lopettaa alkuunsa tehoeläintaloutta vastustanut mainoskampanja osoittautui nyt siis paitsi arveluttavaksi, myös vääräksi.

Onko nyt oikeasti niin, että kyynikkojenkin on alettava uskoa kansalaiskeskusteluun? Iso pyörä todellakin kääntyy, kun saa pieniltä ihmisiltä tarpeeksi kauan selkäänsä?

Tuntuu voitolta.

• [Digikko: JCDecaux, kaikkien eläinten asialla -> http://digikko.blogspot.com/2005/09/jcdecaux-kaikkien-elinten-asialla.html]
• [HS Verkkoliite - Keskustelu -> http://www.helsinginsanomat.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=3939&tstart=75]
• [Tiina Kaarelan Blogi: Ulkomainostajaa pännii -> http://www.tiinakaarela.net/?p=66]

Digikko visioi, että tulevaisuudessa vastarinta on yhä useammin kasvottoman massan yhteistoimintaa kuin yksittäiseen kapinajohtajaan henkilöityvää, “keskusjohtoista” vastustusta. Väitteellään Digikko kommentoi Tanja Karpelan syytöstä siitä, että Jyrki J. Kasvi olisi masinoinut tekijänoikeuslakipakettia kritisoineen sähköpostikampanjan.

Jaa-a. Onko se kasvotonta vastarintaa, jos Amnestyn pikaavetoomusaktivistit lähettävät asianosaisille monta tuhatta henkilökohtaista viestiä ihmisoikeusloukkauksesta keskusorganisaatiolta kuultuaan? Vai onko vastarinnalla Amnestyn pääsihteerin Irene Khanin kasvot?

Entä kenen kasvot on Control Armsin miljoonien kasvojen vetoomuskampanjalla tai poseeraa parempi maailma -kampanjalla?

Kysymyksiä, joihin en yritäkään tänään vastata.

Technorati Tags: kansalaisaktivismi

Nyanga pohtii blogissaan, miksi suomalainen mies käy armeijan. Sivari kun avaisi mahdollisuuksia vaikka miten mukaviin hommiin.

Minä melkein toivon olevani mies. Ei minulla ole mitään saumaa päästä tuotantoassistentiksi tai toimittajaksi. Jos olisin siviilipalvelusta suorittava mies, mahdollisuuteni tuplautuisivat.

Nyangan pointti on toisaalla, mutta tartun tähän, sillä näinhän se on. Tämä on sivarikolikon toinen puoli, jota harvoin muistetaan: hyvässä paikassa käyty sivari avaa uria, joiden päät naisten on etsittävä muualta. Sivarina on mahdollista saada kokemusta, jota muuten voisi olla hankala saada.

Tuttu tyttö totesi muutama vuosi sitten, että voisi hyvinkin mennä sivariin vuodeksi. Perustelut olivat suhteellisen järkeenkäypät:

• joka tapauksessa välivuosi tulossa
• voisi kuvitella tekevänsä jotain yhteiskunnan hyväksi
• sivarina voisi saada mielekkäämpiä hommia kuin työmarkkinatuella
• tulotaso ei laskisi sivarina merkittävästi verrattuna työmarkkinatukeen

Naisethan eivät sivariin pääse, sillä sinne määrätään palveluksesta omantunnonsyistä kieltäytynyt asevelvollinen. Miehet ovat asevelvollisia by default, naisista tulee asevelvollisia 45 päivän asepalveluksen jälkeen. Ja koska asepalvelus on naisille vapaaehtoinen, siitä puolentoista kuukauden jälkeen eettisin perustein kieltäytyminen sisältää ristiriidan. Ei kovin suurta tietenkään, koska saahan sitä muuttaa näkemystään tietenkin.

Itse voin avoimesti myöntää, että olen hyötynyt omasta kokemuksestani toimittajan / valokuvaajan / taittajan hommissa sivarina Aviisissa.

Tosin tässäkin pitää huomata, että yleensä se uraputki on saatu alkuun ennen sivariin menoa. Ne mageimmat paikat menevät koulutetuille, suoraan peruskoulusta tai lukiosta ei toimittajaksi tai tuotantoassistentiksi pääse – ellei paikka ole epätoivoinen, jolloin kokemuksestakaan tuskin on hyötyä ja ainakin vuodesta tulee ihan helvetillinen.

Ja jos koulu-uran on saanut alkuun, kokemuksensa voi hankkia työharjoittelussa. Siitä maksetaan huonosti, mutta niin sivaristakin. Ja työharjoittelun voi jättää kesken, sivarista kieltäytyminen tietää linnareissua.

Briteissä viime kuukausien mittaan melkoiseksi muotivillitykseksi nousseet Make poverty history -nauhat tekevät tuloaan Suomeen. Yleisurheilun MM-kisoista suunnitellaan aatemarkkinoinnin megatapahtumaa.

Nauhaliikkeen idea on osoittaa tukea vaatimuksille YK:n vuosituhattavoitteisiin kuuluvalle vaateelle puolittaa köyhyys vuoteen 2015 mennessä. Mielipiteenilmaisu tapahtuu käyttämällä valkoista rannenauhaa, jossa on pienellä präntillä ”Make Poverty History” -teksti.

Osaava on voinut kysellä nauhoja YK-liitosta. Liiton kampanjabussi on kiertänyt festareita jakamassa tietoa ja nauhoja muun muassa Tangomarkkinoilla ja Eukonkannon MM-kisoissa.

Nyt YK-liitto, joka on mukana MM-kisojen lukuisien kumppanuuksien joukossa, aikoo jakaa nauhat kaikkiin kisoihin osallistuville. Mikäli kisojen ympäristöohjelmaa käsitelleen tiedotustilaisuuden sivurönsyn kuulin oikein, nauhan saisivat kilpailijoiden lisäksi vapaaehtoistyöntekijät ja tuhannet tapahtumaan rekrytoidut median edustajat.

Nappasin muuten itselleni nauhan tiedotustilaisuuden päätteeksi. Nyt on hyvä olla hetken aikaa trendin nousevalla aallonharjalla. Loppusyksystä nauhoja on jo utsjoen teineilläkin, ja silloin pitää trendikkään maailmanparantajan olla siirtynyt jo seuraavan hankkeen pariin.

Pakistanissa on “kadonnut” epäselvissä oloissa useita opiskelija-aktiiveja maaliskuun lopulla. Imdad Baloch, Yusuf Baloch, Ghulam Rasool Allah Nazar, Naseem Baloch, Nawaz Ali , Akhter Nadeem sekä useita muita pidätettiin aikaisin 25. maaliskuuta 2005, eikä heidän olinpaikastaan ole sen jälkeen tietoa. Amnesty International on huolissaan opiskelijoiden turvallisuudesta ja pelkää, että heitä kidutetaan. Pidätetyt opiskelijat kuuluivat Balochin opiskelijajärjestöön, joka on aktiivisesti tuonut esiin Balochin kansan tukala tilannetta. Balochistanin maakunnassa sijaitsevat Pakistanin tärkeimmät maakaasuesiintymät, joista saatavista tuloista valtaosa päätyy keskushallinnolle. Pakistanin armeijan on väitetty tappaneen laittomasti Balochistanilaisten kylien asukkaita.

Amnesty vetoaa Pakistanin presidentti Pervez Musharrafiin, Oikeus- ja ihmisoikeusministeri Muhammad Wasi Zafariin ja Balochistanin kuvernööriin Awais Ghaniin, jotta pidätettyjen opiskelijoiden olinpaikka selvitettäisiin välittömästi. Järjestö muistuttaa myös, että salaiset pidätykset rikkovat Pakistanin omaa perustuslakia. Vapauden saa viedä vain, mikäli vangitsemista edeltää syyte lain rikkomisesta ja sitä seuraa oikeudenmukainen oikeudenkäynti. Amnesty vaatii vakuuksia siitä, ettei opiskelijoita kiduteta tai kohdella pidätyksen aikana muuten epäinhimillisesti, Heille tulee taata välittömästi oikeus asianajajaan.

Lähde: Amnesty International.Teksti: teppo@ Pohdiskeleva liftari. Tämän merkinnän tekstiä saa levittää vapaasti. Itse asiassa, se on toivottavaa.

Technorati Tags: Ihmisoikeudet, Pakistan

Human Rights Watch on ottanut blogit ja kansalaisjournalismin vakavasti: He kannustavatbloggaamaan ihmisoikeuksien puolesta.

Idea on yksinkertainen: Human Rights Watch antaa tavallisille bloggaajille pääsyn tiedotusmateriaaliinsa, ja bloggaajat valitsevat mielenkiintoiset asiat uutisoitaviksi omissa blogeissaan. Itse asiassa idea on jopa melko nerokas: järjestö käyttää maailmanparannuksesta kiinnostuneita bloggaajia tuomaan julkisuutta uutisille, joita valtamedia ei saa kaistaleveyteensä mahtumaan. Tässä isketään suoraan siihen, että ihmisoikeuksien loukkaaminen on mahdollista niin kauan kuin muu maailma kääntää niille selkänsä.

Perinteisesti julkisuutta on saanut vain keskitetyn valtamedian kautta. Nyt sitä voi hankkia hajautetusti, lukuisten pienten julkaisujen sivuilta. Ja tällä on vieläpä vaikutusta: jos tarpeeksi moni bloggaaja tarttuu haasteeseen, uutiset ihmisoikeusloukkauksista alkavat nousta korkealle eri maiden nimillä tehtävissä googletuksissa.

Mitenköhän kauan menee, ennen kuin muut tiedontuottajat keksivät vedota suoraan bloggaajiin tiedon levittämiseksi?

Törmäsin tänään tuttuun, jonka kanssa en ollut jutellut vuosiin. Jostain kumman syystä päädyimme häpeätutkimuksesta käydyn keskustelun kautta ihmettelemään, miten Jenkeissä eivät, penteleet, kuulemma arvosta laadullista tutkimusta. Kaikki pitää tehdä numeroina ja kaavioina, jos mielii saada arvostusta ja maallista mammonaa. Molemmilta pääsi humanistiopiskelijan itsetietoinen, halveksiva tuhahdus: tyhmät amerikkalaiset - kyllä laadullinen tutkimus sentään auttaa ymmärtämään maailmaa paljon paremmin kuin ihmiskokemuksen numeroiksi muuttavat keinotekoiset lomaketutkimukset.

Hetken miettimisen jälkeen amerikkalaisten into lukumääriin alkoi tuntua yhdessä luomastamme, vapaasti tulkitusta jenkkinäkökulmasta varsin ymmärrettävältä. Siellähän ollaan kovin käytännönläheisiä, amerikkalainen mielenlaatu on niinsanotusti pragmaattinen. Ja käytännössä numerot voi olla helpompi laittaa toimintamalleiksi kuin syvä humanistinen ymmärrys asioiden muuttuvaisesta luonteesta.

Jatkoimme ajatuksen kehittelyä kirjaston aulassa. Eikö laadullinen tutkimus lopulta, parhaimmillaan, auta ymmärtämään maailmaa samaan tapaan kuin laadukas romaani? Itse asiassa, laadullisen tutkimuksen tekeminen ja romaanin kirjoittaminenhan ovat lopulta, useissa tapauksissa, varsin samankaltaisia prosesseja. Ensin tutustutaan todellisuuteen juttelemalla ihmisten kanssa ja/tai tekemällä havaintoja, sitten tulkitaan ja kirjoitetaan. Yleispätevyyksien sijaan tarjotaan mahdollisuutta pysähtyä hetkeksi ja kohdistaa katse yhteen kohteeseen. Pyritään ymmärtämään, usein vieläpä samastumisen kautta.

Ajatellaanpa vaikka venäläisen kirjallisuuden klassikoita. Mitäpä muuta ne ovat kuin loistavaa aikalaisanalyysiä? Tuttavani kaivoi muististaan anekdootin: Sigmund Freudin kerrotaan tuskailleen, että Dostojevski pystyy romaaneissaan tiivistämään muutamaan kappaleeseen samat havainnot ihmisyydestä, joiden lausuminen on analyytikolle elämäntyö.

Ilkeästi voisi myös sanoa, että siinä missä taitava ja älykäs kirjoittaja voi fiktiivisessä kirjassaan kuvata jotain olennaista todellisuudesta väittämättä pyrkivänsä siihen, siinä missä huonon tutkijan hengentuote todella jää vain heijastumaksi kyseisen henkilön hengestä. Laadullisen(kin, sama pätee kyllä erilaisiin numeerisiin menetelmiin) tutkimuksen tekemisessä tulkinnan rooli on niin merkittävä, että viitteet todellisuuteen voi taitamattomuuttaan hukata tyystin.

Ahaa, me totesimme, jenkeillä on siis vaikeuksia erottaa faktat fiktiosta. Numerot taitavat tuntua turvallisilta. Lukisivat enemmän. Laadukkaita romaaneita ja hyvää laadullista tutkimusta.