You are currently browsing articles tagged Asiat.
Päivän mainospala: Kello kuusi tänään illalla Valon voimien päätöstapahtumassa Torkkelinmäellä esiintyy kolme tuliryhmää: Flamma, Polte ja Tulikansa. Itse olen mukana ainakin Poltteen Namarie -esityksessä, saa nähdä päädynkö heilumaan myös Flamman riveihin.
Niin, ja tapahtuman nimi on tietenkin tyylikkäästi Kallio palaa.
Tags: Asiat, Elämä, Puistoleikkikoulu, tulileikit
Linja-auton numero 75 kyljet oli teipattu mainoksilla: “Paratiisilinjan tarjoaa Paratiisi-viini”. Onkohan paratiisi Puistolassa vai Rautatientorilla? Vai onko koko matka yhtä juhlaa?
Älä osta mitään -päivän päätteeksi mikään ei piristä niin kuin reipas satsi tuoreita vastamainoksia. Adbusting on hieno laji, mukavaa että Luontoliittokin on mukana. Mainoskuplan voittotyöt julkistettiin tänään.
Tags: antimainonta, Asiat, älä-osta-mitään--päivä, mainonta, markkinointi, media, vastamainonta
Tänään on kansainvälinen naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Kuudentoista päivän päästä vietetään ihmisoikeuksien päivää. Tässä välissä kampanjoidaan sloganilla “naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus”.
Minulla meni pitkään ihmetellessä tuota slogania. Miten niin naisiin kohdistuva väkivalta on ihmisoikeusloukkaus, eikö tuo ole itsestäänselvyys? Tarkoittako se, että miehiin kohdistuva väkivalta ei ole?
Vasta nyt olen alkanut hahmottaa kokonaiskuvan. Sloganissa kyse ei ole siitä, että naisten piekseminen olisi pahempaa kuin miesten piekseminen, kuten niin sanotut miesaktivistit tulkitsevat. Kyse on siitä, että naisiin kohdistuu sellaista väkivaltaa, joka hyväksytään – hiljaa tai jopa julkisesti – aivan erilaisella tavalla kuin muut väkivallan muodot. Naisiin kohdistuu myös erilaista väkivaltaa kuin miehiin yleensä tai jonka vaikutus on täysin eri mittakaavassa kuin sen kohdistuessa miehiin. Read the rest of this entry »
Tags: Asiat, Ihmisoikeudet, Suomi, vetoomukset
Kolmannes briteistä uskoo, että raiskatuksi joutunut nainen on ainakin osittain syyllinen rikokseen, uutisoi BBC. Yleisen käsityksen mukaan nainen on siis vähintään flirttaillut raiskaajalle, joten oma moka jos käy pahasti. Uutisen pohjana on Amnestyn Iso-Britanniassa tekemä kyselytutkimus.
Naisiin kohdistuvan väkivallan kanssa asennevammoja riittää Suomessakin. Tiedättehän: “Oma vika, jos antaa ymmärtää muttei ymmärrä antaa.” “Kotona mies lyö, mutta miksi mies lyö? Syytä on myös nalkuttavassa ämmässä, joka ei osaa sulkea ajoissa suutaan.”
Paskat. Erektio ei oikeuta yhdyntään sen enempää kuin vitutus vaimon sinimustaksi pieksemiseen. Uhrien syyllistäminen johtaa siihen, että raiskatut ja pahoinpidellyt naiset eivät uskalla käydä ilmoittamassa rikoksia poliisille. Tämä on todellinen ongelma. Ei vain tanttajärjestöjen, vaan poliisin mielestä.
Perjantaina on naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen päivä. Sitä voi viettää vaikkapa osallistumalla Amnestyn Joku raja! -kampanjaan tai naisrauha-adressiin.
Tags: Asiat, Ihmisoikeudet, iso-britannia
Hesarin laajennetulla mielipidesivulla oli tänään kaksikin kappaletta kirjoituksia, joissa huolestunut (iso)vanhempi syytti mainostajaa vastuunsa kiertämisestä. Kohteena olivat Animalian ja Unicefin mainokset. “Miten minä sellitän tämän sanoman lapselleni?” “Mitä mahtaa lapsi tämän nähdessään ajatella?”
Auttaisi varmasti, jos osaisi selittää eläinten kohtelun tehotuotannossa ja aids-epidemian leviämisen köyhissä maissa itselleen. Kun ei osaa, eikä uskalla sitä edes itselleen myöntää, projisoi ahdistuksensa lapsiin.”Kyllähän minä näitä asioita ole valmis ajattelemaan ja niistä keskustelemaan, mutta lapset, muistakaa lapset!”
Uskon kyllä, että näiden valitusten taustalla on ihan aidosti koettu ahdistus ja huoli lapsista. En myöskään ole vakuuttunut siitä, että tällainen tunteisiin vetoava, voimakas mainoskuvasto on paras tapa tuoda Animalian ja Unicefin asioita esille – ahdistuksen aktivointi ei välttämättä johda toimintaan, kuten näiden kampanjoiden tarkoitus olisi. Mutta let’s face it, kaupunkikuva on niin mainossaasteinen isotissisine naisineen ja roskaruokamainoksineen, että lasten suojeleminen tältä tavaralta on pohjimmiltaan tekopyhää.
Wall Street Journal kertoo mielenkiintoisesta hankkeesta, jonka tavoitteena on kehittää alle sata dollaria maksava tietokone kehitysmaiden koululaisten käyttöön. Idea on lähtöisin Massachusettsin teknillisen instituutin johtajalta Nicholas Negropontelta, joka tuli suuren suunnitelmansa kanssa ulos kaapista tammikuussa.
Nyt näyttäisi siltä, että hanke on utopisuudestaan huolimatta mahdollinen. Se on saanut myös vaikutusvaltaisia ystäviä: esimerkiksi Steve Jobs, Applen johtava propelipää, on luvannut Applen käyttöjärjesteömän OS X:n ilmaiseksi halpakoneiden sieluksi. Ei kelvannut tarjous, koska Negroponte haluaa homman olevan sataprosenttisesti avoinmeen lähdekoodiin perustuvaa.
Hienolta ja jaloltahan tuo kuulostaa, vaikka taustalla tietenkin on roppakaupalla laskelmointia tulevista, uusista uljaista markkinoista. Uskon kuitenkin, että kyseessä ei ole pelkkä pitkän tähtäimen oman edun tavoittelu. Mahdollisuus tarjota kohtuuhintaiset välineet tietoteknisten taitojen opetteluun on keino kuroa umpeen digitaalista kuilua köyhien ja rikkaiden maiden välillä.
Toisaalta, onhan sitä tärkeämpiä ja kiireellisempiäkin asioita, joihin halpojen läppärien kehittelyyn käytettävät rahat voisi laittaa. Mutta se on oikeastaan toinen keskustelu.
Kappas. Juuri kun [pääsin asiasta kirjoittamasta -> stop kielen töhryille], presidenttiehdokas Heidi Hautala pohdiskelee töhryjä City-lehden haastattelussa (vaatii kirjautumisen, joka maksaa, eli en suosittele).
Hautala pitää jutussa tarroja levitelleiden nuorten saamaa tuomiota “orwelliläisenä”, mutta ajatusta ei pureta sen enempää auki. Näyttää kuitenkin siltä, että sama ajatus on nyt ilmassa monen eri ihmisen tartuttavaksi.
Hemmetin usein sitä huomaa pohdiskelevansa, että millä se-ja-se oikin on varastanut minun ideani, kun en sitä kenellekään ole sanonut, tai en ainakaan sille. Oikeastihan kyse taitaa olla siitä, ettei se oma idea sitten ollutkaan niin omaperäinen, etteivät muut voisi sitä keksiä. Ajan henkeen osaa tarttua moni.
Tags: Asiat
George Orwellin romaanissa 1984 eletään dystopiassa, pahassa tulevaisuudessa, jossa kieli on voitettu valtataistelu. Isoveli valvoo sotaa, jota käydään ihmisten mielissä. Ei-toivotuista asioista puhumisesta on tehty mahdotonta.
Onko kukaan huomannut, että Stop töhryille –kampanja on käyttänyt tehokkaasti Orwellin pahaa kaavaa? Kampanjan muutama vuosi sitten lanseeraama ”töhry”-termi johdannaisineen on levinnyt mediaan, jopa blogeihin. Kukaan ei puhu enää graffiteista tai tägeistä, harvat tarroistakaan. On vain töhryjä ja töhrijöitä.
Tähänhän koko kampanja on alusta alkaen tähdännyt. Sanana töhry määrittää työn laadun; on täysin mieletöntä puhua ”taiteellisesti laadukkaasta töhrinnästä”. Raja kaupunkitilaa kaunistavien taideteosten ja ilkivallan välillä on hämärtynyt, kaikki on sitä samaa. Graffittien puolustaminen on mahdotonta niiden laadusta riippumatta, koska se on määritelmällisesti töhrityssä kielessä pahan puolustamista.
Kaupungin kuvista vain mainokset on, tarkoituksellisesti, pidetty erillään töhrykielestä. Isoveli valvoo, mitä valvotaan.
Miten helvetissä näin on annettu tapahtua? Kuka antoi likaisen kielipelin pelaajille vallan rajoittaa mahdollisuuksiamme ajatella ja puhua? On aika panna piste kielen töhrinnälle.
Tags: Asiat
Kansasista otettiin yhteyttä. Paikallisen yliopiston erityispedagogiikan laitos haluaisi käyttää verkkosivuillaan ottamaani valokuvaa, jonka he olivat löytäneet flickristä..
Olen viivytellyt pyyntöön vastaamisessa, sillä en osaa päättää ehtoja – eli siis käyttöoikeuden hintaa.
Olen pitänyt periaatteena, että kuviani saa käyttää vapaasti ei-kaupallisiin tarkoituksiin, kunhan vain mainitsee tekijän. Kansasilainen yliopisto on kuitenkin kaupallinen, se rahoittaa toimintansa perimällä melkoisia lukukausimaksuja. Periaatteessa kuvan käytöstä pitäisi siis maksaa. Read the rest of this entry »
Noin vuosi sitten ystäväni kaivoi baarissa taskustaan tulitikkurasian ja mitään sanomatta piirsi sen valkoiseen kanteen nukkavierun sarjakuvahahmon ja sille tyhjän puhekuplan. Sitten hän ojensi minulle askin sekä kynän. Täydensin puhekuplan. Katsoimme tulosta, näytimme sen muulle seurueelle. Nauroimme. Otimme esiin lehtiön ja piirsimme illan aikana reilun tusinan verran kollektiivisia sarjakuvia, joista osa vangitsi yhteisiä tunnelmia, osa oli vain absurdeja huumoripaloja. Yksi piirsi ensimmäisen version puhekuplineen, muut täydensivät vuorollaan yhden puhekuplista tai täydensivät piirrosta jostakin muusta kohden.
Sittemmin olemme leikkineet samaa, hieman mustalaisen päiväkirjaa muistuttavaa leikkiä eri kokoonpanoilla useina baari-iltoina. Peli on hauska, ja tulokset usein hulvattomia. Erityisen hyvä paikka leikille on opiskelijoiden, näyttelijöiden ja mediaväen suosima ravintola Rytmi, jonka baaritiskiltä saa täysin valkoisia tulitikkurasioita. Niiden puhtaaseen pintaan on hyvä rustata tajunnanvirtaa, eikä kukaan kiellä palauttamasta rasioita puolivalmiina baaritiskin kippoon, muiden baarivieraiden täydennettäväksi.
Otimme tekniikan käyttöön myös taannoisella liftireissullamme. Joskus kuvina ja irtosanoina saa vangittua paperille tilanteita, jotka muuten karkaisivat ajatusten avaruuteen.
Suosittelen kokeilemaan. Tulokset yleensä yllättävät, tai ainakin ovat arvaamattomia.
Mielenkiintoinen menovinkki lauantai-iltapäiväksi: Teemu Mäen väitöstilaisuus, aiheena raivokkaana vasemmistolaisena tunnetun Teemu Mäen teosten poliittisuus.
>Kuvataideakatemian ajankohtaiset tiedotteet:
Teemu Mäen kuvataiteen tohtorin tutkinnon opin- ja taidonnäyte Taide filosofisen ja poliittisen vakaumukseni kokonaisimpana muotona tarkastetaan Kuvataideakatemiassa (auditorio, Kaikukatu 4, Helsinki) lauantaina 15.10.2005 klo 13.00. Tarkastajina toimivat professori Anita Seppä ja kuvataiteilija Ilkka Juhani Takalo-Eskola. Tilaisuuden valvojana toimii professori Jan Kaila.
Sain matkatoimistosta postia. Kuoressa oli kansainvälinen opiskelijakortti sekä kasa erilaisia papereita.
“Sinulle on tehty sähköinen E-lippu”, yhdessä neljästä lappusesta sanottiin. “Pidä liitteenä oleva vahvistus (passenger receipt) mukanasi koko matkan ajan. Vahvistuksen puuttuessa lentoyhtiö voi evätä koneeseen pääsyn.”
Jaaha. En siis saanut lippua, vaan vain paperin, joka pitää näyttää koneeseen ilmoittautuessa.
Ero tuntuu jotenkin… semanttiselta.
Tags: Asiat
Pohdiskeleva liftari on Teppo Moision blogi, jonka aihepiiri vaihtelee villisti kirjoittajan kulloistenkin mielenkiinnon kohteiden mukaan.
Tuoreimmat kommentit