Vielä on muutama tarina matkalta kertomatta.
Amsterdamissa pääsimme seuraamaan sivusta viiden kokomustan parivaljakon matkaa läpi kaupungin. Hautajaissaattue, totta kai, mutta melkoisen pramea sellainen.
Etummaisena saattuen tahdin antoi frakkipukuinen mieskaksikko, joka käveli arvokkaaseen tahtiin hevosten edellä. Seuraavana kulki vainaja mustassa umpivaunussa, jota veti kaksi kokomustaan surupukuun puettua mustaa hevosta. Perässä, samaa arvokasta kävelyvauhtia, tulivat kukat ja omaiset.
Mistä pirusta oli kysymys, mietimme siinä samaa matkaa kävellessämme? Puitteiden perusteella suurmies, mutta matkan varrella ei näkynyt surevia kansalaisia.
Vinkkejä vainajan kytkyistä alkoi ilmaantua matkan jatkuessa: kulkueen matkaa rauhoitti jokaisessa risteyksessä puolisen tusinaa motoristia, joilla oli mustien nahkatakkien selässä liekehtiväsiipiset pääkallokuviot.
Helvetin enkelit.
Saattue matkasi pitkin nelikaistaisia teitä ja aiheutti pitkiä jonoja. Paikalle uskaltautunut poliisi kävi purkamassa jonoa, mutta pian motoristit sulkivat kakkoskaistan uudelleen. Poliisia ei näkynyt uudestaan.
Liftikyydin antanut amsterdamilaismies arveli, että saattue vei viimeiseen lepoon Hollannin Helvetin enkeleiden presidenttiä, joka muutamaa päivää aiemmin oli löydetti murhattuna pahoin palaneesta autosta.



Pohdiskeleva liftari on toimittaja Teppo Moision blogi asioista, jotka eivät liity suoraan omiin toimeksiantoihin.
Tuoreimmat kommentit