Luin uunituoreen blogikirjan Teppo M:n sata naista eilen. Jäi hämmentynyt olo.

Kaiman blogia en ole seurannut, mutta kirjahan oli ihan viihdyttävä omalla tavallaan. Nimestä toki on minulle naljailtu jo vähän aikaa, mutta nyt vasta tajusin miten Teppo M on aloittanut oman Sata naista -projektinsa pian sen jälkeen, kun oma Sata tuntematonta -projektini sai vähän laajemmin näkyvyyttä. Yhteensattumaa?

Jos Ellien Teppo M on pöllinyt minulta nimen ja proggisrakenteen, niin blogimerkintöjen sisältö tuntui yhtä lailla tutulta. Luin pari vuotta sitten Neil Straussin Pelimiehet-kirjasta, joka on romaanimuotoon naamioitu iskuopas: kerrotaan tarinaa, mutta varsinainen koukku on väliin upotetuissa sosiaalipsykologisissa knopeissa miesten ja naisten eroista ja siitä, miten psykologisia kikkoja voi käyttää naisten manipulointiin. Tarinat pokista oikeastaan vain luovat tarinalle rakenteen, jonka varjolla voi esittää muualta opittuja viisauksia. Ihan kuten kaiman blogissa.

Tein Straussin kirjasta muuten Nyt-liitteeseen myös pokaustestin, jossa oli vähän samaa henkeä Teppo M:n proggiksen kanssa.

Kaima siis sovittaa kansainvälisten viettelyoppaiden ja -sivustojen neuvoja ja teorioita suomalaiseksi tunnustusblogiksi. Veikkaukseni on, että tarinakin päätyy samankaltaiseen loppuun kuin Strauss: kaikki temput, jotka helpottavat saamaan irtoseksiä, vaikeuttavat vakituisen suhteen rakentamista. Lopulta, kun oma pelisilmä on todistettu ja vinkit opetettu, voi vetäytyä kunniakkaasti eläkkeelle pelimiehen hommista pohtimaan seksiin perustuvan elämän tyhjyyttä ja tosirakkauden voimaa.

Hyvät lainaavat, parhaat varastavat. Kaima kirjoittaa hyvin ja on ansainnut yleisönsä, vaikka idea vaikuttaakin muualta napatulta.

Ja vaikka kaikki olisikin vain yhteensattumaa, minä kyllä signeeraan nykyisellään sähköpostini “Teppo M”. Ihan vain soppaa hämmentääkseni.