Tänä talvena pääasiallinen kuntoilulajini on ollut pyöräily – siitäkin huolimatta, että olisi ollut hyvä hiihtosää. Kilometrejä on kertynyt lumisilla kevyen liikenteen väylillä 1000+, ja talven mittaan olen hankkinut kaikenlaista vaatetta ja varustetta tekemään talvifillaroinnista mukavampaa.

Nuo kilometrit eivät vielä tee ammattilaisluokan asiantuntijaa, mutta varmaan matkan varrella on jotain tullut opittuakin. Tavoitteena on ollut saada kasaan setti, jolla on kiva ajaa hikilenkkejä niin, että ei ole liian kuuma tai kylmä, pyörä pysyy alla ja kunnossa eikä vaadi turhan paljoa rassaamista, mukana kulkee tavaraa sen verran että voi mennä lenkiltä suoraan töihin ja että työpaikan maisemahississä matkalla suihkuun ei näytä ihan käsittämättömän pahasti fillariurpolta.

Pyörä

Hankin viime kesänä Konan Jake the Snake -pyörän, enkä ole katunut (paitsi kun luottokorttilasku, n.1400 €, tuli kolme viikkoa ostoksen jälkeen). Pyörä on cyclocross, eli kippurasarvinen ja kevyt menopeli, johon kuitenkin mahtuu alle vähän leveämpi rengas, lokasuojat ja tavarateline.

Kesällä ajelin kapeahkolla ^[1] renkaalla ilman lokareita ja tarakkaa, mutta syksyllä ruuvasin kiinni Bilteman täyspitkätlokarit (n. 6 €) estämään ravan roiskumista. Suosittelen, sanoisin että olisivat olleet talven mittaan silmät täynnä lumimuhjua ilman lokareita.

Kun alkoi tulla lunta ja jäätä, vein fillarin vuosihuoltoon lähikauppaan ^[2] ja pyysin samalla panemaan alle nastarenkaat. Tarjosivat Hakkapeliitan 35mm leveää W106:sta tai Schwalben Marathon Winteriä. Jälkimmäinen olisi kuulemma parempi jäällä, ensimmäinen lumella. Otin W106:n ja olen tykännyt. Eihän silläkään aina pystyssä pysy, mutta syynä pannutuksiin ovat autojen urakoimat jäiset urat ja aurausautojen huolimattomuuttaan jättämä lumi-sohjo-jäämuhju. Jos tie on mitenkään säädyllisessä kunnossa, pitoa löytyy. Schwalben rengas olisi maksanut yli viisikymppiä, W106 taisi olla 35€ kipale.

Tarakan laitoin kiinni, jotta vaihtovaatteet saa heitettyä pyörälaukkuun, jos tekee lenkin ennen työpäivää. Isompien taakkojen kantaminen selässä ei sitten kuitenkaan ole kivaa. Tarakankin taisin ostaa Biltemasta, olisiko sekin ollut joku vitosen peli. Ajaa asiansa hyvin.

Ajovaloksi tilasin SSC P7-taskuvalonheittimen Deal Extremestä. Kyseessä ei ole palkkä huomiovalo, vaan lampusta on hyötyä itse ajamiseenkin – sillä näkee ajaa vaikka katuvalot olisi kivitetty rikki. Laite maksoi akkuineen ja akkulatureineen kotiin tuotuna vähän päälle neljäkymppiä, Puodista sai myös telineen, jolla lampun sai kiinni ohjaustankoon – tosin se piti virittää paikalleen tarranauhalla.

Muiden menoa katsellessa olen todennut, että kyllä takanakin pitää olla valo. Punaiset ledilamput eivät maksa missään kauheita, ja minulla on niitä yksi kiinni pyörässä ja yksi jokaisessa laukussa. Eipähän aja auto ainakaan vahingossa niskaan.

Vaatteet

Oikeastihan pyöräily kävisi varsin hyvin tuulipuvussa, mutta kivoissa vaatteissa se on vielä kivempaa.

Olen kokoillut vaatteita ohuina kerroksina niin, että kun keli kylmenee, kerroksia tulee väliin lisää. Nyrkkisääntö on, että liikkeelle lähtiessä saa olla vähän viileä, koska liikkuessa tulee kyllä lämmin. Sama takki ja housut ovat päällimmäisenä noin +7°C:sta -15°C:en. Tuota viileämmässä tulee pakkasraja vastaan, kun hengittäminen alkaa käydä liian kylmäksi keuhkoille.

Alimmaisena kerroksena minulla on ollut Ruskovillan silkkivillakerrasto, jota suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, joilla vaan on varaa laittaa kahdeksankymppiä alusvaatteisiin. Kerrasto on lämmittää ulkona märkänäkin mutta ei hiosta toimistossa vaan pikemminkin viilentää. Parasta on, ettei se haise, kuten keinokuidut, vaan kerrastoa voi hyvinkin käyttää päivittäin mutta pestä kerran kuussa – tuuletus riittää.

Jos pakkasta on yli kymmenen astetta, olen laittanut lisäksi fleece-väliasun. Omani taitaa olla Intersportin Catmando-halpista, muutaman vuoden vanha.

Ajopaitana ja -takkina olen pari viime viikkoa käyttänyt Chromen Cobra -merinohupparia ja Champ-takkia, jotka tilasin Chromen puodista jenkeistä. Näistä olen ihan mielettömän innostunut – molemmat olivat sikakalliita, mutta olenkin kyllä käyttänyt niitä senkin edestä.

160$ maksanut huppari on minun silmääni pirun hyvän näköinen, ja olen käyttänyt sitä paitsi lenkeillä, myös käyttövaatteena. Sen lisäksi, että se näyttää hyvältä, se on lämmin, ja koska se on villaa, se ei haise lenkkeilyn jälkeenkään. Huppu on niin hyvän mallinen, että käytännössä lopetin pipon käytön kypärän alla – huppu riittää. Uskoisin, että tämä maksaa itsensä vuosien mittaan takaisin.

Champ-takki oli halvennuksessa 140$. Se on hyvä tekninen pyöräilytakki, jonka paras ominaisuus on, ettei se näytä liiaksi pyöräilytakilta. Se on siis tyylikäs, kaupunkikäyttöön sopiva pyöräilytakki. Pyöräilyurpovaatteita vihaava vaimo ja trés chic vaatesuunnittelija -sisko totesivat molemmat takin baarikelpoiseksi. Vaate vaikuttaa hyvin tehdyltä, ja veikkaan, että sillekin tulee riittävästi käyttötunteja hintaansa nähden – siis tuhansia.

Naaman ja kaulan suojana on villainen putkikauluri Varustelekasta, 5€. Lämmin, ei ala haista, hinta sopiva.

Erilaisista kokeilluista hanskoista talvikäyttöön parhaaksi osoittautuivat ns lobster-hiihtorukkaset, hansikkaiden ja kintaiden välimuoto. Niissä on “kolme sormea”, eli pikkusormi ja nimetön ovat yhdessä taskussa, keskisormi ja etusormi toisessa ja peukalo omassaan. Yhteen niputetut sormet näyttävät vähän ravun sakselta, siitä nimitys lobster. Lobsterit ovat sormikkaita lämpimämmät, mutta tuntuma vaihteisiin on parempi kuin rukkasissa. Omat Exelin saksihanskat löysin Puhoksen Intersportin alennusmyynneistä kahdella kympillä, halventamaton hinta näytti olevan tuplat.

Housuiksi hankin joskus syksyllä Enduran Singletrack-housut. Ne ovat hyvät, mutta mitään erityiskehuja en oikein keksi. Halvemmillakin housuilla olisi varmasti selvinnyt. Ehkä nämä kestävät pidempään, kun on niissä sentään vahvistettu perspuoli. Lämpimillä säillä saa vetoketjun alta avattua reiteen viillekkeet viilennystä varten.

Käytän lukkopolkimia ja sinnittelin pitkään kesäkengillä, mutta niissä paleltuivat varpaat vaikka alle veti kuinka paljon sukkaa ja päälle kengänsuojusta. Viime viikolla kävin lähikaupassa ja ostin Shimanon MT-91-talviajosaappaat (tarkempi arvio). Olin vitkastellut hankintaa, koska talvikengät maksavat sen 150€, mutta kuten takki ja huppari, näistäkin oli heti iloa. Eivät jäätyneet enää varpaat ja vittumainen säätö kangänsuojusten kanssa loppui kuin seinään. Suosittelen.

Hyvä vaihtoehto olisi toki ollut vaihtaa talveksi lukkopolkimet tavispolkimiin ja pyöräillä tavallisella talvikengällä.

Kengän allakin käytän teknistä vaatetta – kovilla keleillä alle ohut tekokuituinen liner-sukka ja päälle Partioaitasta hankittu villasekoitesukka. Tarkenee, kun hiki siirtyy pois iholta ja eristystä riittää. Paksu sukka oli tyyris, 25€, mutta yhdellä parilla on pärjännyt hyvin – villaa on sekoitteessa niin paljon, että sukkaa ei tarvitse olla joka lenkin jälkeen pesemässä. Suosittelen.

Miksi näin pitkä horina?

Tämä merkintä on tähän blogiin poikkeuksellinen, ei ole ollut tapana tuotteita tekstiin sijoitella. Huomasin kuitenkin näitä hankintoja tehdessäni, että olisi kiva, kun ihmiset kertoisivat, mitä kamppeita käyttävät ja miten ne käytännössä toimivat.

Päällysvaatteiden kanssa olisi vielä kiva nähdä, miltä ne näyttävät, kun ei pääse sovittamaan ja ulkonäkö on ihan olennainen ostokriteeri. Kaikki vaatteethan näyttävät ihan asiallisilta firmojen omissa mainoskuvissa, joten niistä ei juuri ole tässä suhteessa riemua.

Mikäli suinkin jaksan, koetan vielä tehdä vähän tarkempia varuste- ja vaatekohtaisia arvioita paremmilla valokuvilla höystettynä. Eiväthän nämä varmaan blogin vakilukijakuntaa juuri nappaa, mutta uskoisin että fillarikamojen googlettajille näistä tiedonmurusista voisi olla iloa.