Articles by Teppo

You are currently browsing Teppo’s articles.

On a winter ride-4 Olen ajanut syksyn ja talven brittiläisen fillarivaatevalmistaja Enduran Singletrack-housuissa. Pyöräilijäthän käyttävät trikoita, ja näiden piti olla vaihtoehto.

Ovathan ne olleetkin, mutta en ole erityisemmän innostunut näistä pöksyistä. Ne ovat varsin “teknot”, kuten vaimo niitä virnistellen kuvaili, kun olin yhtenä aamuna taas lähdössä töihin. Vaikka noita myydäänkin “työmatkapyöräilyyn” [1] sopivina, niin ovat ne vähän dillet. Kun tepastelee noissa aamulla avokonttoriin hakemaan pyyhettä ja vaihtovaatteita ennen suihkuun menoa, kaikki kyllä näkevät, että Moisio on ollut aamulenkillä – pyörällä.

Yhtä hyvin sinne työpisteelleen voisi tepastella trikoissa, näin jälkikäteen ajatellen. Etenkin, kun jalat alkavat olla siinä kunnossa, että ne varmaan kestäisivät arvioivat katseetkin.

Eivät Singletrackit huonot pöksyt ole. Kun alle laittaa villahousut, Singletrackilla selviää hyvin -10-15°C pakkasissa. Alla lyhyet kalsarit ja reisien tuuletusviillekkeet auki, niin niillä voi tehdä lenkkiä leudossa päälle kymmenen lämpöasteen syyssäässä. Taskuja on varmasti enemmän kuin missään trikoissa ja pyöräilyyn tehty muotoilu on kieltämättä ihan näppärä juttu.


Endura Singletrack -housut kuvina

On a winter ride-4 Singletrack pants-5 On a winter ride Singletrack pants-4 sh-mt91 winter cycling boot, in real life Singletrack pants-3 On a winter ride-5 Singletrack pants-2 sh-mt91 winter cycling boot, in real life-2 Singletrack pants


Materiaali on tukevan oloista Corduraa, takapuolessa vahvikkeet – varmaan nämä kestävät monta pyöräilykautta ennen kuin hinkkautuvat puhki. Kaatuilut eivät ole jättäneet housuihin mitään jälkiä. Toisaalta on paljon joustavaa kangasta – olo on kuin olisi päällä raksatyöhousujen ja verkkarien yhdistelmä.

Silti tuntuu, että fiksumpaa olisi ollut ajella jossain yleisulkoiluhousuissa, joita voisi kuvitella käyttävänsä muuallakin kuin fillarin päällä. Singletrackit maksavat Chain Reaction Cyclessä melkein 70€, ja sillähän saisi alennusmyynnistä koko ulkoiluasun.

Lopputulema: Jos nyt tekisin ostopäätöstä, en varmaan ostaisi Singletrackeja. Kun olen ne kerran ostanut, käytän ne kyllä loppuun, minkä oletan kestävän vuosia.

Plussat
+ Tuuletusviilekkeet reisissä, hengittävät muutenkin kohtuullisesti
+ Ovat pyöräilyyn muotoillut eli Istuvat hyvin, eivät lepata viipottaessa
+ Heijastimet ovat talviajossa plussaa
+ Vähintään riittävästi taskuja

Miinukset
- Lyhyet lahkeet, kylmää nilkoista
- Aika dorkan näköiset, ei voi käyttää kuin pyöräillessä
- Melko kalliit suhteessa siihen mitä saa

Viitteet:
  1. Työmatkapyöräily, commuting, on aika kovassa huudossa oleva mainossana kansainvälisillä fillarikauppasaiteilla. Vaatteita myydään sopivina commutingiin, samaten sporttisia pyöriä. Commuting tarkoittaa, että verme on tarpeeksi virtaviivainen, että kolmekymppinen uraohjus saa siitä teknokiksit, mutta tarpeeksi downshifted, ettei leimaudu kilpapyöräilijäwannabeksi. Täytyy sanoa, että tuo on onnistunut markkinointisuunnitelma.

Tags: , , ,

Liftari.org kuoli muutama vuosi, kun spammi tappoi huonolle hoidolle jääneen geeglog-saitin.

Aamulla pyyhin vanhat pohjat alta ja asensin wordpressin pohjaksi uudelle liftarisaitille. Kopioin vanhoja kirjoituksia hiljalleen tarjolle.

Asensin myös liftari.orgiin buddypress-lisäosan, joka tuo sivustolle jonkin verran yhteisösaitin ominaisuuksia. Siellä voi nyt verkostoitua ja viesteillä keskenään entistä helpommin.

Ei vaan ole yhteisöä, joka viestisi. Nyt kaikki liftaushenkiset sinne liftariin, hopi hopi.

www.liftari.org

Tags: ,

Left behind Kirjoitin aiemmin siitä, miten jättämällä auton ostamatta säästää rahaa vaikka paremmalla paikalla olevaan asuntoon.

Tuolla huonosti hoidetuilla kevyen liikenteen väylillä polkupyörällä rytyyttäessäni olen kiroillut hyötypyöräilijöiden unohtamista. Ajatellaan, että pyörä on vaihtoehto autolle hyvällä säällä, mutta huonolla säällä tervejärkinen ihminen käyttää omistamaansa autoa hyötymatkoihin.

Jos auton hankkii huonoimpien säiden takia, sitä kannattaa käyttää muutenkin. Autoilun kulut tulevat ennen kaikkea kiinteistä kuluista, jotka pitää maksaa, ajoi autolla kaksi tai kaksisataatuhatta kilometriä. Autoilun kustannuslaskuri kertoo, että jos ostaisin Ford Mondeon ja ajelisin vuodessa sillä tuhat kilometriä, kulut olisivat kuukaudessa 460€. Jos ajaisin 20 kertaa enemmän eli 20.000km/vuosi, kulut olisivat 635€ vuodessa. Ne eivät siis suinkaan 20-kertaistuisi, vaan pohjasummaan pitäisi panna vain runsas kolmannes lisää.

Jos ajattelisin asiaa kilometrikuluna, minun olisi vieläkin järkevämpää ajaa enemmän, koska tuhannen kilometrin ajelulla kilometri maksaisi 41 senttiä ja 20.000km vuosiajolla kilometri maksaisi vain 38 senttiä.

Auton ostaminen siis syö parempaan asuntoon tarkoitetut rahat, ajoi autolla paljon tai vähän. Ja kun se auto on, niin kannattaahan sitä käyttää. Ruuhkan jatkoksi, siis.

Kaupungissa auton käyttö on ongelmallista, koska se aiheuttaa pakokaasuja, pitää meteliä ja vie tilaa. Myös pysäköintiruudussa käyttämättömänä seisova auto on tilasyöppö ja sitoo uusiutumattomia luonnonvaroja. Vaikka se ei hurise ruuhkassa tukkimassa muiden tietä tai kylvä pakokaasuja, se on silti osa autoilun aiheuttamaa ympäristö- ja kaupunkisuunnitteluongelmaa.

Kevyen liikenteen väylät pitäisi hoitaa aina niin hyvin, että pyöräilemään pystyy ympäri vuoden. Jos tienpito on sellaista, että auto on välttämätön 20 kelirikkoista työpäivää vuodessa, auto pitää hankkia. Ja jos auto on, sillä kannattaa ajaa vähän enemmänkin. Ajatus järkevästä aikuisen ihmisen autottomasta elämästä (joka siis osaltaan pienentäisi ruuhkia ja pakokaasupäästöjä ja vaatisi vähemmän tilan varaamista parkkipaikoille) romuttuu monella näihin roskapäiviin.

On yleisen edun mukaista, että mahdollisimman moni kaupunkilainen selviäisi ilman autoa. Tästä seuraa, että on yhteisen edun mukaista pitää huolta autottomuuden helppoudesta ja mukavuudesta, sillä vain elämäntapaintiaanit tekevät elämänvalintoja heikentääkseen omaa elämänlaatuaan muiden kustannuksella.

Autottomat pitää ottaa huomioon myös huonolla säällä. Auratkaapas siis se loska pois kevyen liikenteen väyliltä.

Tags: , , , ,

Fire

Valokuvatorstain 158. haaste on tuli. Tämä tulikuva on muutaman vuoden takaa Circus Mundus Absurduksen keikalta Nosturista.

Sattuneista syistä minulla on arkistossa kohtuullisen paljon tulisirkuskuvia.

Tags: , , , ,

Brooks B17 Konan Paddy Wagonissa Brooks England on harvoja firmoja, jotka tekevät yhä satuloita aidosta nahkasta. Meidän perheessämme on neljä polkupyörää, neljä Brooksin satulaa ja kaksi Brooks-satulafania.

Syy ihastukseen? Nahkasatula on mielettömän tyylikäs ja älyttömän miellyttävä.

Lenkille ilman pehmustettuja pyöräilyhousuja

Nahkasatulan kikka on, että se muotoutuu käyttäjänsä takapuolen mukaan vähän samaan tapaan kuin nahkakenkä omistajansa jalkaan. Vaimon B17 S oli heti mallillaan, mutta minä olen joutunut ajamaan omani sisään. Cyclocrossin B17 Narrow vaati monta sataa kilometriä, ennen kuin alkoi tuntua takapuolen alla omalta.

Sisäänajon jälkeen satula onkin sitten pirun mukava. Muovisatulan kanssa piti käyttää yli tunnin lenkeillä säämiskallisiä pyörähousuja perstuskan lievittämiseksi, nahkasatulan kanssa ajaessa vaippatrikoot voi jättää tosimiesten lenkeille.

Vaatii vaivannäköä

B67 Helkama Oivassa Nahkan huono puoli on, että se vaatii hoitoa. Jo ennen käyttöönottoa satula on rasvattava sekä päältä että Suomen olosuhteissa myös alta. Alapuolen rasvaamista ei onneksi tarvitse uusia, kun taas satulan pintaan rasvaa on lisättävä silloin tällöin. Analogia nahkakenkään toimii tässäkin – rasva suojaa nahkaa ja pitää sen mukavan notkeana.

Brooks itse sanoo, että satulaan sopii käyttää vain heidän omaa Proofide-vaharasvaansa, mutta netissä huhutaan muidenkin rasvojen käyvän hyvin. Klassikko-ohje on panna suolatonta voita muhimaan satulan alle helteiselle kesälenkille. Kokeilkoon, kuka uskaltaa.

Brooks on myös hiukan kranttu hoidosta. Nahka pitäsi nimenomaan pitää notkeana, mutta pehmeäksi sitä ei saisi liottaa. Silloin on vaarana, että satula venyy piloille. Näkymyksiä satulan hoitoon löytyy netistä runsaasti.

Itse lähes tuhosin ensimmäisen Brooksini. Jätin sen sateen armoille ilman suojarasvaa, ja nahka venähti pahan kerran – tyhmyyttäni vielä pahensin tilannetta rasvaamalla kastuneen satulan kosteana. Kesti kauan, ennen kuin nahka sitten lopulta kuivui ja vetäytyi vanhoihin mittoihinsa. Vähän piti kyllä kiristää nahkaa venymisen takia – satulan alla on tähän tarkoitukseen mekanismi.

Sanovat, että Brooks olisi suojattava tarkkaan kosteudelta. Itse en ole ollut tuosta niin tarkka. Kastunut satula venyy, mutta kokemukseni mukaan se myös palautuu vanhoihin mittoihinsa – ellei siis mene rasvaamaan satulaa kosteana.

Netistä tilattavaa kamaa, valitettavasti

B17 Narrow Konan Jake the Snakessa Suomessa Brooksin satuloita ei saa juuri mistään. Vallilalainen pyöräpuoti Pelago ilmoittautui fillarifoorumilla maahantuojaksi, mutta vähissä ovat myyjät silti. Esimerkiksi Berliinissä, jossa pyöräilyssä arvostetaan tyyliä, Brooksejä tuntui olevan joka kaupassa. Jos ei satu olemaan asiaa Vallilaan tai Saksaan, nahkasatulansa joutuu tilaamaan netistä. Brooksin omasta kaupasta niitä tietenkin saa, mutta esimerkiksi Chain Reaction Cycles näyttäisi myyvän hitusen halvemmalla.

Lisäplussana Brooksin satuloissa on myös lenkit satulalaukun kiinnittämistä varten. Nahkasatulastailin laukkuja tekee esimerkiksi brittiläinen Carradice, ja itsekin tuli hankittua päiväretkikaveriksi Pendle.

EDIT: Yksi Brookseista, B67, on myytävänä Helkama Oivani mukana.

Plussat
+ Hieno
+ Mukava
+ Hyvin hoidettuna kestävä

Miinukset
- Kallis
- Vaatii huolenpitoa
- Painava

Lisää kuvia Brooksin satuloista:

Helkama Oiva with Brooks saddle Jake the Snake with brooks saddle and fenders Jake the Snake with brooks saddle Paddy Wagon with Brooks saddle Kona Paddy Wagon Helkama Oiva Kona Jake the Snake with fenders, rack, Brooks saddle and Carradice Pendle saddle bag

Tags: , , , ,

Kona Paddy Wagon nappularenkaillaTalviajoa varten nastarenkailla kulkeva cyclocrossini keskiö alkoi käyttäytyä oudosti, joten vein sen huoltoon ja vaihdoin kesäkunnossa olleeseen varapyörääni [1] alle nastattomat nappulakumit [2] . Sitten vaan kokeilemaan, pysyykö nastattomalla sinkulalla pystyssä.

Kyllä pysyy, ja nastoitta pääsee vielä paljon lujempaa. Tämä nyt on näppituntuma-arvio, mutta sanoisin, että suurimman osan talvesta nastat ovat lähinnä turhaa painolastia. Ne auttavat, kun on jäätä, mutta lumella apua on lähinnä renkaan kuvioinnista. Kuivalla asfaltilla molemmista on haittaa, mutta nastoista huomattavasti enemmän.

Parinkymmenen kilometrin lenkistä hävisi nastoitta kymmenisen minuuttia ajoaikaa, ja meno tuntui jopa varmemmalta kuin nastojen kanssa.

Lopputalven ajan varmaan kahdella pyörällä rinnakkain, sekä hyvin että vertailun vuoksi. Ovat fillarit muutenkin erilaisia, mutta tuleepahan testattua samalla renkaiden pitoa. Raportoin tuloksista myöhemmin – jos jaksan. Jos kiinnostaa eikä raporttia kuulu, muistutelkaa keväämmällä.

Tämä pyöräilykirjoitteluni on keskittynyt vauhdikkaaseen kuntopyöräilyyn ja varusteisiin. Siitä on saattanut tulla helposti sellainen olo, että pyöräily on varustelaji. Ei se ole, etenkään jos tarkoitus on hyötypyöräily.

Jos en ole lenkkeilemässä, polkaisen töihin Helkama Oivalla, sellaisella vanhanmallisella miestenpyörällä. Päällä on normaali talvivaatetus, siis pitkät kalsarit, villakangastakki, tumput ja pipo. Fillari on muuten normaalissa kesäterässä, mutta renkaissa pidän vähemmän painetta, että pitoa olisi vähän enemmän. Se riittää talveen varustautumiseen hyvin. Kunhan vaan ajaa varovasti.

Pitänee ottaa tästä todisteen ja vertailun vuoksi kuva jossain vaiheessa.

Viitteet:
  1. Hankin Kona Paddy Wagon -sinkulan viime kesänä, kun Jake the Snake viipyi huollossa pitkään, jotta olisi joku lenkkeilypeli.
  2. Nokian Ravagozzi Cross S – 700 x 30c

Tags: , , , ,

Kona Jake the Snake with fenders, rack, Brooks saddle and Carradice Pendle saddle bag

Hankin viime keväänä ensimmäiseksi sporttisemmaksi pyöräkseni Konan Jake the Snake -cyclocrosspyörän. Olin alkanut ajaa vähän enemmän, ja lenkkeily Helkaman Oivalla tuntui vähän hassulta. Konan kanssa on ollut kivaa.

Cyclocross[1] on noin lähtökohtaisesti hyvä yleispeli urheilulliseen fillarointiin. Se on kippurasarvineen mukavan sportti vauhdikkaisiin lenkkeihin, muttei ole ohjaustuntumaltaan ihan yhtä ärhäkkä kuin maantiepyörä. Talvikäyttöön se sopii (toisin kuin maantiepyörä), koska alle saa melko leveätkin renkaat ja useissa cyclocrosseissa on kiinnityskorvakkeet myös lokasuojille ja tavaratelineelle.

Jake the Snake on Konan paremmanpuoleinen cyclocross, minulle turhankin hyvä. Olisin hyvin selvinnyt kokoalumiinisella Jake-mallilla, joka olisi maksanut 800€. Jake the Snake on astetta parempi pyörä, jossa on mausteena hiilikuituinen etuhaarukka ja parempilaatuiset osat. Se maksoikin 1300€. [2]

Konassa miellytti paitsi ajotuntuma, myös brändi. Firma ei ole suurensuuri, mutta sitä kiitellään siellä sun täällä hyvästä hinta-laatusuhteesta. Lisäksi Konat näyttävät polkupyöriltä eivätkä yritä maalauksillaan ja muotoilullaan matkia formulamaailmaa, kuten turhan monet urheilufillarivalmistajat tekevät.

Peruskokoonpanossa JTS ei ole talvipyörä, mutta pienellä virityksellä siitä tulee sellainen.

Lokasuojat ja tarakan ostin Biltemasta. Molemmat ovat olleet työmatkakäytössä lähes välttämättömät ja lokarit syys- ja talvilenkkeilyssä ehdoton plussa muutenkin. Täyspitkän lokarin kanssa pyörimään mahtuu kohtuullisen hyvin Hakkapeliitan 35-millinen W106 -nastarengas. Ilman lokaria mahtuisi 42-millinenkin, uskoisin. Testannut en tosin ole.

Contientalin Speed King Cross -mallinen 37-millinen nappularengas tuli kaupan mukana, ja se toimi poluilla ajellessa varsin hyvin sen mitä pehmeä kumi kesti. Takarengas kului muutamassa kuukaudessa melko sileäksi. Tällaisena enemmän lumisena kuin jäisenä talvena tuo maastorengas olisi varmaan toiminut talvirenkaana käytännössä yhtä hyvin kuin nastat.

On a winter ride-4

Olen ajanut tuolla fillarikokoonpanolla mainioita talvilenkkejä. Kun sohjoa on paljon tai lumi pehmeää, maastopyörä olisi varmasti parempi lenkkeilylaite, koska 35-millinen rengas uppoaa muhjuun melko lailla. Mutta kun lumi on pakkautunut tiiviiksi, lähes asfaltinkovaksi jääväyläksi, cyclocrossilla pääsee lujaa. Ja sehän on mukavaa, se.

Ja kun eteen tulee turhan haastavia paikkoja, fillari on sen verran kevyt, että se nousee olkapäälle ilman suurempia tuskia. Muutaman kymmenen metrin matka pyörää vai taluttaa tai kantaa ongelmakohtien ohi.

Miten toimii kippurasarvi kaupungissa ja sohjossa? Ihan hyvinhän se. Cyclocrossissa on maantiekahvojen lisäksi ns. apujarrukahvat, joten jarruttaminen onnistuu melko pystyssäkin ajoasennossa, jos tarvis.

Siitä olen ollut suorastaan yllättynyt, miten hyvin pyörä on teknisesti pärjännyt pakkasissa. Ennen kovimpia pakkasia käytin pyörän vuosihuollossa, eikä sen jälkeen ongelmia ole ollut, vaikka ajoa on tullut reilusti toistatuhatta kilometriä kovissa pakkasissa ja kurjassa kurassa. Kerran viikossa tai kahdessa olen pannut ketjuihin rasvaa, siinä kaikki tarvittu huolto. Kaipa tämä on sitä toimintavarmuutta, mistä niitä kalliimpia osasarjoaja ostaessa maksoi. [3]

Jokin voisi toki olla paremminkin. Veljellä ja vaimolla on pyörissään levyjarrut, ja sellaiset olisivat kyllä talvella kivat. JTS:n vannejarrut ovat suurimman osan aikaa olleet pätevät, mutta pari kertaa on sydän hypännyt kurkkuun, kun jarrupaloista on sohjon takia hävinnyt hetkeksi pito. Enemmän ajaneet väittävät, että vannejarruja käyttäessä vanteetkin kuluvat nopeammin, mikä on ihan merkittävä asia, kun uudet vastaavanlaiset maksavat monta sataa euroa.

Suoraan tehtaanpaketista otetun Jake the Snaken vaihteet ovat mallia maantie, eli pienin vaihde on tarkoitettu asfaltille eikä lumisohjoon. Sellaisella on pahassa muhjussa raskasta ajaa. Ensi talveksi varmaan vaihdan rataspakan talveksi kevyempään.

Sekin lienee syytä mainita, että Shimanon 105 -sarjaa oleva etuvaihtajan kahva hajosi noin 2000 kilometrin ajon jälkeen. Se meni takuuhuollon piikkiin, ja sain käsityksen, että kyseessä ei ollut ainut vastaavanlainen tapaus. Onneksi meni, sillä uusi kahva olisi maksanut useita satasia, jos sen olisi itse joutunut maksamaan.

Yhteenvetona voisi todeta, että olen ollut todella tyytyväinen JTS:n kanssa vietettyyn talveen. Koska minulla ei ole lyhyttä koeajoa kummempaa kokemusta muista cyclocrosseista, en voi kuitenkaan rehellisin mielin suosittaa JTS:ää muihin verrattuna. Käypä peli se on silti ollut, eikä vastaavaa peliä saa muilta valmistajilta juurikaan halvemmalla.

Plussat
+ Kiinnikekorvakkeet sekä täyspitkille lokareille että tarakalle
+ Lokasuojan kanssa alle menee 37mm rengas nastoilla
+ Näyttää pyörältä eikä halvalta teknolelulta

Miinukset
- Talvikäytössä pari pienempää vaihdetta olisi tarpeen.
- On niin jenkkiteinisti nimetty, etten kehtaa kertoa työkavereille fillarin mallia rykimättä selittelevästi
- Halvempikin riittäisi tämän tason harrastelijalle

Lisää kuvia Konan Jake the Snake -albumista

Kona Jake the Snake with fenders, rack, Brooks saddle and Carradice Pendle saddle bag On a winter ride On a winter ride-4 On a winter ride-2 On a winter ride-3 On a winter ride-5 sh-mt91 winter cycling boot, in real life-2 Two Jake the Snake with brooks saddle and fenders Jake the Snake with brooks saddle

Viitteet:
  1. Cyclocross on vanha eurooppalainen rymistelylaji, maastopyöräilyä maantiepyörällä. Ennenvanhaan läntisen Keski-Euroopan pyöräilijät vaihtoivat syksyn kurasäiden tullen fillariinsa karkeammat kumit ja rytyyttivät menemään puistoihin rakennettuja maastoratoja, kun oli liian inha sää lähteä pitkille maantielenkeille. Kilpavarustelu on ottanut vuosikymmenten mittaan kukonaskeleita ja laitteet ovat eriytyneet sen verran, että nykyään maantiepyörä ja cyclocrossi ovat eri pelit.
  2. Kävi vain näin. Lähdin koeajolle ja tulin takaisin hymyillen. Oli pakko saada.
  3. Se kannattaa tosin ottaa huomioon, että olen pystynyt säilyttämään pyörääni lämpimässä kellarissa sekä kotona että töissä, mikä varmaan on säästänyt pyörää sään kulutukselta.

Tags: , , , ,

68.365

Eilen teki taas jumalattomasti mieli tupakkaa, kun yövuorossa työkaveri meni röökille. Meinasin pyytää heittämään yhden. En pyytänyt.

Lopetin tupakoinnin yhdessä kahden kaverin kanssa helmikuussa 2009. Yhtään savuketta en ole polttanut sen jälkeen.

Tilalle on tullut autistishenkistä liikuntaa. Molemmissa on oma ominaishajunsa.

Valokuvatorstain 157. haaste on haisuli.

Muista haastekuvista silmään tarttuneita:

* Benropella tuli myös tupakka mieleen

* Risusydämellä haisee valkosipuli

* Savua täälläkin.

Tags: , ,

AKT:n lakon takia monet ovat tänään miettineet, mikä vaihtoehdoksi työmatkakulkineeksi. Kun bussi ei kulje, olisi vaihtoehtona käytännössä raide, henkilöauto tai pyörä.

En ole vielä käynyt katsomassa, mutta autoteillä lienee ruuhkaista ja junat ja metrotkin täynnä.

sh-mt91 winter cycling boot, in real life-2 Pyöräilyn kannalta sattui vuoden kamalin kelirikkosää juuri tähän saumaan. Harmi. Jos olisi ollut kiva kuulas pakkassää ja kevyen liikenteen väylät kunnossa, moni olisi saattanut huomata, ettei se talvella fillarointi niin kummallista ole.

Nyt se on ihan hirveetä, noin keskimäärin. Riippuu tietenkin paikasta – veli kertoi, että Klaukkalassa olivat höylänneet loskat pois kevyen liikenteen väyliltä, eli siellä sopii ajella tasaisia teitä. Helsingissä on teillä serpentiiniksi jäätynyttä sohjoa – tämä mahdollisten talvipyöräilijästadilaisten sukupolvi on tällä pr-tempauksella menetetty.

Tags: , , ,

sh-mt91 winter cycling boot-3

Talviseen pyöräilyyn pukeutumisessa jalkojen suojaaminen kylmältä on se kaikista hankalin juttu – etenkin kun ajaa lukkopolkimilla, joissa pakkanen hohkaa metallisen klossin kautta jalkapohjaan. Varpaille meinaa tulla kylmä.

Sinnittelin pitkään talviajossa kesäkengillä, joiden sisään iskin kerroksittain sukkia ja päälle paksua neopreenisuojaa pitämään lämpöä sisällä. Koetin tukkia lämmön vuotamista teippaamalla klossin reiän pohjasta tukkoon ilmastointiteipillä ja vaihtamalla muovipohjallisen villa-alumiinilämpötsydeemiin. Silti kymmenen asteen pakkasissa varpaat alkoivat jäätyä tunnottomaksi kolmen vartin ajon jälkeen.

Pari viikkoa sitten kävelin kauppaan ja pyysin myymään talviajoon sopivat kengät. Kauppias tarjosi Shimanon SH-MT91-talvisaapasta. Kaupat tuli, kun sanoi itse käyttävänsä saman mallin vanhempaa versiota ja sinisilmäisenä asiakkaana uskoin.

Lämpimät, kuivat, huomaamattomat

sh-mt91 winter cycling boot MT91 on vaelluskengän näköinen Goretex-klossikenkä. Valmistajan määritelmän mukaan se on maastoretkeilykenkä pyöräilyyn, eli ei mikään huippusporttinen vehje. Kenkä on lämmin, pitää vettä eikä huuda pyöräilyurpoutta työmatkan jälkeen samaan hissiin sattuville työkavereille. Parin sadan ajetun kilometrin jälkeen olen ostokseen tyytyväinen.

Tein vapaapäivänä kuuden tunnin pyöräretken kymmenen asteen pakkasessa, eikä varpaita paleltanut kertaakaan. Peruspohjallisella mentiin, sisällä ohut liner-sukka ja paksu vaelluskäyttöön tarkoitettu villasekoitesukka. Pysähtelin parin tunnin välein kahville, syömään tai pyöräkauppakäynnille.

Kymmeneen pakkasateeseen asti selviää siis minun verenkierrollani hyvin lisäämällä sukkia, neopreenisuojuksen käytölle kengän päällä ei ole tarvetta. Nollakelissä lämpö riittää, vaikka kengän käyttäisi vain ohuenohutta liner-sukkaa.

Kävely tällä klossikengällä onnistui mainiosti sekä lumella että sisällä kaupoissa. En lähtisi vaellukselle näissä, mutta pakon edessä parin kilometrin tarpominen ei varmaan olisi mikään ongelma.

sh-mt91 winter cycling boot, in real life-2

Parina päivänä on ollut kylmän sijasta märkää, ja kengät on tullut pariin kertaan uitettua oikein kunnolla sohjoisissa kuralätäköissä. Vesi pysyy ulkona ja varpaat kuivana. Iso peukku!

Töissä vaihdan normaalisti pyöräilykengät päivän ajaksi pois, mutta Shimanoissa on tullut venkoiltua joskus koko päivä. Eivät haittaa menoa juuri vaelluskenkää enempää ja menevät leveän lahkeen alla täydestä ihan tavallisena talvisaappaana.

Osta pari kokoa tavallista isompi

Shimanon koot ovat melko pieniä ja halusin kengän, jossa veri kiertää eli tilaa on paksullekin sukalle. Tavallisesti käytän koon 42-43 kenkää, saappaan ostin kokoa 44. Ohuen sukan kanssa kenkä on selvästi väljä, mikä on vähän ikävää syksy- ja kevätkäytössä. Ehkä tilannetta saa tasattua panemalla paksun pohjallisen ja nyörittämällä tiukempaan.

sh-mt91 winter cycling boot-4Uskaltaisin kuitenkin sanoa, että jos MT91:t tilaa verkosta, kannattaa ottaa kokoa tai kahta normikenkää isompi koko.

Ei niin hyvää ettei jotain huonoakin. Polkimiin klippautumisen kanssa on ollut pieniä ongelmia. En tiedä, onko vika kengissä, kuluneissa klosseissa vai polkimissa. Jossain verkkoarviossa MT91:tä on syytetty pyöräilyominaisuuksiltaan keskinkertaiseksi, joten ehkä pistän klippautumisongelmaa kengän piikkiin.

Plussaa
- Lämpimät
- Pitävät vettä
- Hyvät kävellä (pyöräilykengiksi)
- Eivät näytä pyöräily(urpo)kengiltä
- Asiallisen oloiset heijastimet parantavat näkyvyyttä

Miinusta
- Hinta
- Ongelmat polkimiin klippautumisen kanssa

Kenkää näyttää saavan nettikaupoista 155-200 euron hintaan, omani ostin Mountain BIke Shopista Brahen kentän kulmasta 150 eurolla.

Kallis ostoshan tuollainen kenkä on. Tuolla hinnalla saisivat mielestäni kestää surutonta käyttöä vähintään viisi kautta ja 10.000 ajokilometriä. Näppituntumalta se vaikuttaa mahdolliselta.

Lisää kuvia:

sh-mt91 winter cycling boot sh-mt91 winter cycling boot-2 sh-mt91 winter cycling boot-3 sh-mt91 winter cycling boot-4 sh-mt91 winter cycling boot-5

Tags: , , , ,

Nyt on kaikista kauhein fillarointisää. Mahtavaksi, kovaksi ja tasaiseksi jäävaltatieksi pakkautunut lumipatja kevyen liikenteen väylillä sulaa viisitoista senttiä syväksi lumimuhjuksi, jonka alla piileskelee tasapainoa vaanivia jääpolanteita.

Yritin eilen ajaa Helsingin keskustasta kotiin Kallioon rautatien varren kevyen liikenteen väylää. Homma oli niin hidasta, että hölkkääjät ohittelivat.

Pehmeä muhju irtoiaisi tienpinnasta, kun kävisivät sen auraamassa. Parissa paikassa on käyty, siellä on verrattain hyvä ajaa. Suurimmassa osassa paikkoja ei varmasti käydä, vaan kävelijöiden, meidän sekopääfillaristien ja kevyen liikenteen väyliä oikotienä käyttävien tiekoneiden uraiseksi perunapelloksi muokkaama sohjomuhju jäätyy serpentiiniuriksi, kun sää jäähtyy pakkasen puolelle parin päivän kuluttua.

Saisivat käydä lumitöissä, mutta pelkäämpä, etteivät käy. Ehkä sitten ensi talvena, kun fillaritieverkon runkoväylät on määrä pitää ympäri vuoden kunnossa työmatkapyöräilijöitä varten.

Tags: , , , ,

TwoTänä talvena pääasiallinen kuntoilulajini on ollut pyöräily – siitäkin huolimatta, että olisi ollut hyvä hiihtosää. Kilometrejä on kertynyt lumisilla kevyen liikenteen väylillä 1000+, ja talven mittaan olen hankkinut kaikenlaista vaatetta ja varustetta tekemään talvifillaroinnista mukavampaa.

Nuo kilometrit eivät vielä tee ammattilaisluokan asiantuntijaa, mutta varmaan matkan varrella on jotain tullut opittuakin. Tavoitteena on ollut saada kasaan setti, jolla on kiva ajaa hikilenkkejä niin, että ei ole liian kuuma tai kylmä, pyörä pysyy alla ja kunnossa eikä vaadi turhan paljoa rassaamista, mukana kulkee tavaraa sen verran että voi mennä lenkiltä suoraan töihin ja että työpaikan maisemahississä matkalla suihkuun ei näytä ihan käsittämättömän pahasti fillariurpolta.

Pyörä

Hankin viime kesänä Konan Jake the Snake -pyörän, enkä ole katunut (paitsi kun luottokorttilasku, n.1400 €, tuli kolme viikkoa ostoksen jälkeen). Pyörä on cyclocross, eli kippurasarvinen ja kevyt menopeli, johon kuitenkin mahtuu alle vähän leveämpi rengas, lokasuojat ja tavarateline.

Kesällä ajelin kapeahkolla [1] renkaalla ilman lokareita ja tarakkaa, mutta syksyllä ruuvasin kiinni Bilteman täyspitkätlokarit (n. 6 €) estämään ravan roiskumista. Suosittelen, sanoisin että olisivat olleet talven mittaan silmät täynnä lumimuhjua ilman lokareita.

Kun alkoi tulla lunta ja jäätä, vein fillarin vuosihuoltoon lähikauppaan [2] ja pyysin samalla panemaan alle nastarenkaat. Tarjosivat Hakkapeliitan 35mm leveää W106:sta tai Schwalben Marathon Winteriä. Jälkimmäinen olisi kuulemma parempi jäällä, ensimmäinen lumella. Otin W106:n ja olen tykännyt. Eihän silläkään aina pystyssä pysy, mutta syynä pannutuksiin ovat autojen urakoimat jäiset urat ja aurausautojen huolimattomuuttaan jättämä lumi-sohjo-jäämuhju. Jos tie on mitenkään säädyllisessä kunnossa, pitoa löytyy. Schwalben rengas olisi maksanut yli viisikymppiä, W106 taisi olla 35€ kipale.

Tarakan laitoin kiinni, jotta vaihtovaatteet saa heitettyä pyörälaukkuun, jos tekee lenkin ennen työpäivää. Isompien taakkojen kantaminen selässä ei sitten kuitenkaan ole kivaa. Tarakankin taisin ostaa Biltemasta, olisiko sekin ollut joku vitosen peli. Ajaa asiansa hyvin.

Ajovaloksi tilasin SSC P7-taskuvalonheittimen Deal Extremestä. Kyseessä ei ole palkkä huomiovalo, vaan lampusta on hyötyä itse ajamiseenkin – sillä näkee ajaa vaikka katuvalot olisi kivitetty rikki. Laite maksoi akkuineen ja akkulatureineen kotiin tuotuna vähän päälle neljäkymppiä, Puodista sai myös telineen, jolla lampun sai kiinni ohjaustankoon – tosin se piti virittää paikalleen tarranauhalla.

Muiden menoa katsellessa olen todennut, että kyllä takanakin pitää olla valo. Punaiset ledilamput eivät maksa missään kauheita, ja minulla on niitä yksi kiinni pyörässä ja yksi jokaisessa laukussa. Eipähän aja auto ainakaan vahingossa niskaan.

Vaatteet

Oikeastihan pyöräily kävisi varsin hyvin tuulipuvussa, mutta kivoissa vaatteissa se on vielä kivempaa.

Olen kokoillut vaatteita ohuina kerroksina niin, että kun keli kylmenee, kerroksia tulee väliin lisää. Nyrkkisääntö on, että liikkeelle lähtiessä saa olla vähän viileä, koska liikkuessa tulee kyllä lämmin. Sama takki ja housut ovat päällimmäisenä noin +7°C:sta -15°C:en. Tuota viileämmässä tulee pakkasraja vastaan, kun hengittäminen alkaa käydä liian kylmäksi keuhkoille.

Alimmaisena kerroksena minulla on ollut Ruskovillan silkkivillakerrasto, jota suosittelen kyllä lämpimästi kaikille, joilla vaan on varaa laittaa kahdeksankymppiä alusvaatteisiin. Kerrasto on lämmittää ulkona märkänäkin mutta ei hiosta toimistossa vaan pikemminkin viilentää. Parasta on, ettei se haise, kuten keinokuidut, vaan kerrastoa voi hyvinkin käyttää päivittäin mutta pestä kerran kuussa – tuuletus riittää.

Jos pakkasta on yli kymmenen astetta, olen laittanut lisäksi fleece-väliasun. Omani taitaa olla Intersportin Catmando-halpista, muutaman vuoden vanha.

Ajopaitana ja -takkina olen pari viime viikkoa käyttänyt Chromen Cobra -merinohupparia ja Champ-takkia, jotka tilasin Chromen puodista jenkeistä. Näistä olen ihan mielettömän innostunut – molemmat olivat sikakalliita, mutta olenkin kyllä käyttänyt niitä senkin edestä.

160$ maksanut huppari on minun silmääni pirun hyvän näköinen, ja olen käyttänyt sitä paitsi lenkeillä, myös käyttövaatteena. Sen lisäksi, että se näyttää hyvältä, se on lämmin, ja koska se on villaa, se ei haise lenkkeilyn jälkeenkään. Huppu on niin hyvän mallinen, että käytännössä lopetin pipon käytön kypärän alla – huppu riittää. Uskoisin, että tämä maksaa itsensä vuosien mittaan takaisin.

Champ-takki oli halvennuksessa 140$. Se on hyvä tekninen pyöräilytakki, jonka paras ominaisuus on, ettei se näytä liiaksi pyöräilytakilta. Se on siis tyylikäs, kaupunkikäyttöön sopiva pyöräilytakki. Pyöräilyurpovaatteita vihaava vaimo ja trés chic vaatesuunnittelija -sisko totesivat molemmat takin baarikelpoiseksi. Vaate vaikuttaa hyvin tehdyltä, ja veikkaan, että sillekin tulee riittävästi käyttötunteja hintaansa nähden – siis tuhansia.

Naaman ja kaulan suojana on villainen putkikauluri Varustelekasta, 5€. Lämmin, ei ala haista, hinta sopiva.

Erilaisista kokeilluista hanskoista talvikäyttöön parhaaksi osoittautuivat ns lobster-hiihtorukkaset, hansikkaiden ja kintaiden välimuoto. Niissä on “kolme sormea”, eli pikkusormi ja nimetön ovat yhdessä taskussa, keskisormi ja etusormi toisessa ja peukalo omassaan. Yhteen niputetut sormet näyttävät vähän ravun sakselta, siitä nimitys lobster. Lobsterit ovat sormikkaita lämpimämmät, mutta tuntuma vaihteisiin on parempi kuin rukkasissa. Omat Exelin saksihanskat löysin Puhoksen Intersportin alennusmyynneistä kahdella kympillä, halventamaton hinta näytti olevan tuplat.

Housuiksi hankin joskus syksyllä Enduran Singletrack-housut. Ne ovat hyvät, mutta mitään erityiskehuja en oikein keksi. Halvemmillakin housuilla olisi varmasti selvinnyt. Ehkä nämä kestävät pidempään, kun on niissä sentään vahvistettu perspuoli. Lämpimillä säillä saa vetoketjun alta avattua reiteen viillekkeet viilennystä varten.

Käytän lukkopolkimia ja sinnittelin pitkään kesäkengillä, mutta niissä paleltuivat varpaat vaikka alle veti kuinka paljon sukkaa ja päälle kengänsuojusta. Viime viikolla kävin lähikaupassa ja ostin Shimanon MT-91-talviajosaappaat (tarkempi arvio). Olin vitkastellut hankintaa, koska talvikengät maksavat sen 150€, mutta kuten takki ja huppari, näistäkin oli heti iloa. Eivät jäätyneet enää varpaat ja vittumainen säätö kangänsuojusten kanssa loppui kuin seinään. Suosittelen.

Hyvä vaihtoehto olisi toki ollut vaihtaa talveksi lukkopolkimet tavispolkimiin ja pyöräillä tavallisella talvikengällä.

Kengän allakin käytän teknistä vaatetta – kovilla keleillä alle ohut tekokuituinen liner-sukka ja päälle Partioaitasta hankittu villasekoitesukka. Tarkenee, kun hiki siirtyy pois iholta ja eristystä riittää. Paksu sukka oli tyyris, 25€, mutta yhdellä parilla on pärjännyt hyvin – villaa on sekoitteessa niin paljon, että sukkaa ei tarvitse olla joka lenkin jälkeen pesemässä. Suosittelen.

Miksi näin pitkä horina?

Tämä merkintä on tähän blogiin poikkeuksellinen, ei ole ollut tapana tuotteita tekstiin sijoitella. Huomasin kuitenkin näitä hankintoja tehdessäni, että olisi kiva, kun ihmiset kertoisivat, mitä kamppeita käyttävät ja miten ne käytännössä toimivat.

Päällysvaatteiden kanssa olisi vielä kiva nähdä, miltä ne näyttävät, kun ei pääse sovittamaan ja ulkonäkö on ihan olennainen ostokriteeri. Kaikki vaatteethan näyttävät ihan asiallisilta firmojen omissa mainoskuvissa, joten niistä ei juuri ole tässä suhteessa riemua.

Mikäli suinkin jaksan, koetan vielä tehdä vähän tarkempia varuste- ja vaatekohtaisia arvioita paremmilla valokuvilla höystettynä. Eiväthän nämä varmaan blogin vakilukijakuntaa juuri nappaa, mutta uskoisin että fillarikamojen googlettajille näistä tiedonmurusista voisi olla iloa.

Viitteet:
  1. Schwalbe Marathon plussa, 28mm
  2. Mountain Bike Shop saa minulta isoja kehuja. Hinnat ovat kohtuulliset ja meininki mukava. Tuntuu, ettei tarkoitus ole ensisijaisesti tehdä rahaa vaan levittää fillari-iloa. Ovat joskus jopa sanoneet huoltoa hankkiessa, että selviät kyllä sillä halvemmallakin.

Tags: , , , , ,

Valokuvatorstain 156. haaste on Rykelmä. Sitä kai meidän kodin postinlajittelujärjestelmä on.

Asensin muuten Lightbox 2 -lisäosan Wordpressiin, nyt esikatselukuvina julkaistut kuvat tulevat klikkaamalla esiin “koko ruudun kuvankatselumoodiin”. Sopii sanoa mielipiteensä tästä.

Ennen minua kuvansa torstaihaasteeseen lähettäneistä suosittelen seuraavia:

* Kameraveneen heisjastuva rykelmä

* Penalandian värejä liioitteleva sienirykelmä

* Ebrufinin katot

Onpa kaunis päivä. voisi ottaa kameran mukaan ja lähteä ulos kuvaamaan.

Tags: ,

Cold seat

Olen ollut melkein vuoden käytännössä valokuvaamatta. Se jäi, joskus kolmannen tupakkalakkoviikon kohdalla.

Joskos sitä tästä taas ryhdistyisi. Kopaistaan nyt kuitenkin arkistoja alkuun, kun tuo lumi, valokuvatorstain 155. haaste, ei oikein syystä tai toisesta inspiroi. Tämä on näitä… toinen muita kovasti innostava aihe, luonto, ei sekään tunnu minusta kauhean motivoivalta.

Sen sijaan just nyt polkupyörät tuntuisivat kovinkin motivoivalta kuvausaiheelta. Mutta tässäpä yhdistyvätkin molemmat, vaikka kuva onkin otettu jo ennen tätä nykyistä fillarinisahdustani.

Tags: , , , , ,

77.365 Kun näin vatsapöpöisenä ei oikein jaksa muuta kuin maata soffalla ja surffailla, laskeskelin vähän autottomuuden riemuja.

Autoliitolla on mainio autoilun kustannuslaskuri. Syöttelin sinne numeroita oman käyttö- ja makuarvioni mukaan (enhän minä tiedä, kuinka paljon sillä autolla tulisi ajeltua ja olisiko sellainen halvimman luokan Skoda riittävä pätemisentarpeiselle kolmekymppiselle) ja sain sen perusteella kuukausikohtaiseksi kuluiksi kuvitteellisesta autoilustani noin 400 euroa.

Osuuspankilla on puolestaan lainalaskuri, joka kertoo, miten paljon on varaa ottaa lainaa. Kun nyt panen tuon 400 euroa auton sijaan asuntolainaan (laina-aika 20 vuotta, korko 3,5%), on minulla varaa melkein 70.000 euroa kalliimpaan asuntoon.

Autottomalla on varaa asua lähempänä keskustaa. Lähempänä keskustaa ei tarvitse autoa. Kuinka ihana positiivinen noidankehä.

Vähänhän tuota laskutoimitusta nollaa se, että panin viime vuonna yli 2.000 euroa polkupyöriin. Mutta se onkin harrastukseen eikä kulkemiseen pantua rahaa.

P.S. Pitääpä lisätä vielä OP:n rahastolaskurin antama tulos: Jos panisin tuon kuukausittain säästämäni 400€ ilmastorahastoon, olisi minulla pankin antaman 8 prosentin tuotto-odotuksen mukaan 20 vuoden kuluttua rahastossani karvan verran yli 225.000 euroa autottomuudella ja ympäristöystävällisellä sijoittamisella ansaittua pääomaa.

Tags: , , , , ,

« Older entries